Montenegron kroaatit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Montenegron kroaatit
Väkiluku 6 811 (vuonna 2003)
Merkittävät asuinalueet
Tivat
Kotor
Herceg Novi
Podgorica
Kielet serbokroatia
Uskonnot katolilaisuus

Montenegron kroaatit ovat Montenegrossa pääasiassa Kotorinlahden (Boka Kotorska) ympäristössä asuvia kroaateja. Vuoden 2003 väestönlaskennan mukaan heitä oli yhteensä 6 811[1], mikä tekee heistä maan viidenneksi suurimman vähemmistön. Uskonnoltaan pääosa kroaateista on katolilaisia.

Asuinalueet ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etniset enemmistöt alueittain Kotorinlahden ympäristössä vuoden 2003 väestönlaskennan mukaan.

Pääosa kroaateista on keskittynyt kolmeen kuntaan Kotorinlahden ympärillä. Vuonna 1991 heitä oli eniten Tivatissa, jossa asui 2 640 kroaatia, eli 23,16 % sen väestöstä. Kaksi muuta kuntaa olivat Kotor (1 620; 7,23 %) ja Herceg Novi (636; 2,3 %). Perinteisten alueiden lisäksi heitä asui myös Podgoricassa, jossa heitä oli 608.[2] Väestönlaskenta tosin todennäköisesti arvioi kroaatien määrän liian alhaiseksi, mutta heitä ei silti ole todennäköisesti 10 000:ta enempää.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotorinlahden asukkaat ovat perinteisesti jakaantuneet kaupungeissa asuneisiin katolilaisiin ja maaseudun ortodokseihin. Lahden alue oli pitkään Venetsian vallan alaisuudessa, mutta 1700-luvulla siitä tuli osa Habsburgien Itävallan valtakuntaa. 1800- ja 1900-luvun aikana alueen katolilaisille kehittyi kroaatilainen identiteetti ortodoksien alkaessa mieltää itsensä montenegrolaisiksi ja serbeiksi. Vuonna 1918 alue vaihtoi taas omistajaa kun siitä tuli osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Kroaatit olivat pitkään enemmistössä Kotorinlahden alueella Risania lukuun ottamatta, mutta heidän suhteellinen määränsä väheni siten että Jugoslavian hajotessa 1990-luvun alussa he olivat enää vähemmistö alueella. Tämä johtui pääasiassa uusista tulokkaista sisämaasta.[3]

Jugoslavian hajoamisen alettua kroaatit leimattiin propagandassa viidenneksi kolonnaksi, jotka halusivat liittää Kotorinlahden alueen Kroatiaan.[3] Tämä kiihtyi Kroatian annettua itsenäisyysjulistuksen vuonna 1991 ja kroaatijoukkojen tehtyä iskun montenegrolaisia reserviläisiä vastaan Kotorissa vähän tämän jälkeen. Alueella ei kuitenkaan ryhdytty etnisiin puhdistuksiin, mutta pelon ilmapiirin takia arviolta noin neljännes kroaateista lähti alueelta. Alueelle tuli lisäksi sittemmin serbipakolaisia Bosniasta ja Kroatiasta. Montenegron valtaapitävien alettua ottaa etäisyyttä Belgradista vuosikymmenen lopulla kroaatien ja muiden vähemmistöjen asema koheni. Vuonna 1999 avattiin rajanylistyspaikka Kroatiaan Debeli Brijegissä ja Kroatia avasi konsulaatin Kotoriin.[4]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegrossa toimii useita kroaatien kulttuuriseuroja, joihin lukeutuvat esimerkiksi Napredak ja Hrvatski dom, sekä useita musiikkiseuroja. Maan kroaateilla on oma puolueensa Hrvatsko gradjansko društvo, joka on keskittynyt lähinnä aluepolitiikkaan ja sillä on ollut edustajia Tivatin kunnanvaltuustossa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Florian Bieber: Montenegro in Transition - Problems of Identity and Statehood. Nomos Verlagsgesellschaft Baden-Baden, 2003. ISBN 3-8329-0072-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Montenegro Overview Minority Rights Group International. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  2. Bieber 2003, s. 173
  3. a b c Bieber 2003, s. 174.
  4. Bieber 2003, s. 175.
  5. Bieber 2003, s. 176.