Monocacyn taistelu
| Monocacyn taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Yhdysvaltain sisällissotaa | |||||||||
 Taistelun aiheuttamia tuhoja kuvaava aikalaisluonnos
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
5 800 – 6 550 miestä |
14 000 – 15 000 miestä | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
1 294 – 1 880 miestä |
alle 700 – 900 miestä | ||||||||
|
Shenandoahin laakson taistelut (1864) Lynchburgin sotaretki Earlyn sotaretki Sheridanin sotaretki | |||||||||
Monocacyn taistelu oli 9. heinäkuuta 1864 käyty Yhdysvaltain sisällissodan taistelu, jossa Jubal Earlyn komentamat Konfederaation joukot hyökkäsivät Lew Wallacen komentamien Unionin joukkoja vastaan Frederickin piirikunnan alueella. Vaikka taistelu päättyi Konfederaation voittoon, niin Unionin joukot hidastivat Konfederaation etenemistä niin paljon, etteivät nämä enää taistelun jälkeen kyenneet suunnitelmiensa mukaisesti valtaamaan Washingtonia.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frederickin piirikunta oli 1800-luvun puolivälissä melko varakasta aluetta. Piirikunnan suurin kaupunki Frederick oli merkittävä liike- ja teollisuuselämän keskus, mikä teki siitä strategisesti tärkeän kaupungin. Lisäksi Frederick oli liikennereittien solmukohta: kaupungin läpi kulkivat Washingtoniin ja Baltimoreen johtaneet maantiet, joiden lisäksi kaupungin lähellä sijaitsi Baltimore and Ohio (B&O) Railroad -yhtiön rautatie ja Monocacyn rautatieristeys.[1]
Kesällä 1864 sekä Konfederaation että Unionin joukot olivat kärsineet pahoja tappioita. Konfederaatio oli kärsinyt suuret miestappiot Petesburgin taistelussa, mutta samoihin aikoihin Unionin joukot olivat menettäneet Washingtoniin johtavan Shenandoahin laakson hallinnan Konfederaatiolle. Konfederaation kenraali Robert E. Lee ajatteli, että hän voisi Frederickin valtaamalla luoda painetta Unionin pääkaupunkia kohtaan.[1]
Valmistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konfederaation Robert E. Lee irrotti kesäkuun puolivälissä pääjoukostaan noin 14 000 – 154 000 miehen vahvuisen osaston, jonka tarkoituksena oli marssia Shenandoahin laakson lävitse, ylittää Potomacjoki ja hyökätä tämän jälkeen Washingtoniin. Osastoa komensi kenraaliluutnantti Jubal Early, jonka johdolla se saapui Frederickin lähettyville 8. heinäkuuta.[1][2]
Heinäkuussa 1864 Frederickin piirikunta oli Unionin joukoilla, jotka olivat leiriytyneet Monocacyn rautatieristeyksen lähelle ja rakentaneet samalla kaksi pientä linnoitusrakennusta. Wallace oli saapunut Monocacyyn 5. heinäkuuta noin 2 500 miehen kanssa, joista valtaosa oli kokemattomia. B&O Railroadin työntekijät olivat huomanneet Konfederaation joukkojen lähestyvän Unionin leiriä, minkä ansiosta Unionin joukkoja komentanut kenraalimajuri Lew Wallace sai hieman aikaa valmistautua lähestyvään hyökkäykseen. Ymmärrettyään tilanteen vakavuuden Wallace oli pyytänyt Ulysses S. Grantilta vahvistuksia, joiden ansiosta Wallacella oli Konfederaation joukkojen saapuessa komennossaan noin 5 800 – 6 550 miestä.[1][2] Saatuaan tiedustelutietoa Earlyn armeijan vahvuuksista Wallace ymmärsi, ettei hän pystyisi mitenkään voittamaan taistelua. Tämän vuoksi hän ottikin tavoitteekseen vain hidastaa Konfederaation joukkojen etenemistä mahdollisimman paljon, jotta Washingtonin puolustusta ehdittäisiin vahvistamaan.[3]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aamupäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konfederaation ja Unionin joukot kohtasivat toisensa Monocacyjoella aamulla 9. heinäkuuta.[1][2] Konfederaatio aloitti hyökkäyksensä kello 08.00, jolloin kenraalimajuri Stephen Ramseurin divisioona lähestyi luutnantti George E. Davisin osastoa. Unionin linnoitusrakennusten ja tykistötulen takia Ramseur ei kuitenkaan päässyt etenemään Unionin puolustamien rautateiden ja siltojen luokse.[4]
Kello 10.00 Konfederaation kenraali John McCausland lähti ylittämään jokea ratsuväkiprikaatinsa kanssa. Illinoisin 8. ratsuväkirykmentti yritti torjua McCauslandin etenemistä, mutta joutui miesylivoiman edessä perääntymään ja päästämään Konfederaation joukot joen ylitse. Unionin prikaatikenraali James Ricketts päätti perustaa puolustuslinjan Thomas Farmille, jonne Unionin joukot piiloutuivat odottamaan Konfederaation joukkoja. Konfederaatiolaiset eivät havainneet Rickettsin joukkoja ennen kuin nämä avasivat tulen heitä vastaan kello 10.30 reilun sadan metrin päästä. Väijytys oli Unionin kannalta onnistunut, sillä yllätyshyökkäys aiheutti vastapuolelle merkittäviä tappioita ja ajoi Konfederaation joukot hallitsemattomaan perääntymiseen.[4]
Rickettsin ja McClauslandin joukot ottivat uudelleen yhteen kello 11.00. Samaan aikaan Konfederaation joukot yrittivät puolestaan hyökätä uudelleen luutnantti Davisin osastoa vastaan valloittaakseen yhden Unionin linnoituksista. Davis torjui hyökkäyksen ja poltti tämän jälkeen joen ylittäneen sillan, jotta Konfederaatio ei pystyisi hyödyntämään sitä.[4]
Iltapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
kello 15.30 Konfederaation prikaatikenraali Clement Evansin prikaati yritti hyökätä Rickettsin johtamaan Unionin vasempaan selustaan. Rickettsin miehet kuitenkin torjuivat hyökkäyksen ja haavoittivat prikaatikenraali Evansia. Unionin keskimmäinen osasto sen sijaan ei pystynyt pitämään asemiaan prikaatikenraali Zebulon Yorkin prikaatia vastaan, minkä takia myös Rickettsin joukot joutuivat pian perääntymään. Unionin joukot järjestäytyivät uudelleen puolustukseen Georgetown Pike -tien luokse, jossa tien penger tarjosi hyvän paikan puolustuslinjalle.[5]
Kello 16.30 jälkeen Konfederaation joukot olivat juuri lyömässä Unionin oikeassa sivustassa olleita joukkoja, kun Unionin armeijaa komentanut kenraali Wallace päätti vetäytyä taistelusta. Oikean sivustan romahtamisen lisäksi Unionin joukkojen ammukset olivat perääntymiskäskyn tullessa loppumaisillaan. Vetäytymispäätökseen vaikutti myös se, että Wallace uskoi hidastaneensa Konfederaation joukkoja jo tarpeeksi, jotta nämä eivät enää ehtisi Washingtoniin ennen vahvistusjoukkojen saapumista. Unionin joukot vetäytyivät ensin Gambrill Milliin ja sieltä aina Baltimoren kaupunkiin asti.[5] Unionin joukkojen vetäydyttyä taistelusta Konfederaation joukot päättivät leiriytyä yön ajaksi Frederickiin.[6][3]
Lopputulos ja seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Konfederaatio periaatteessa voittikin Monocacyn taistelun, se oli silti sille strateginen tappio. Koska Earlyn joukot eivät enää taistelun jälkeen pystyneet jatkamaan matkaansa Washingtoniin, Ulysses S. Grant ehti lähettää kokonaisen armeijakunnan vahvistamaan kaupungin puolustusta.[2] Earlyn joukot pääsivät Washingtonin lähelle vasta 11. heinäkuuta, jolloin Unioni oli jo ehtinyt vahvistamaan kaupungin puolustusta.[7] Early ei enää pystynyt hyökkäämään kaupunkiin, joten hän vetäytyi myöhemmin joukkoineen takaisin Virginiaan.[8]
Pohjoisvaltioissa ei aluksi ymmärretty Monocacyn taistelun lopputuloksen merkitystä, vaan sitä pidettiin hävittynä taisteluna. Taistelun todellinen merkitys ymmärrettiin vasta myöhemmin, kun Earlyn joukot hylkäsivät suunnitelmansa hyökätä Washingtonia vastaan. Tämän jälkeen taistelu sai pohjoisvaltiolaisten keskuudessa lempinimen taistelu joka pelasti Washingtonin (engl. The Battle that Saved Washington, D.C)[8] ja kenraali Wallace sai runsaasti kehuja tilanteen hoitamisesta.[3]
Monocacyn taistelun miestappiot eivät olleet kummallakaan osapuolella läheskään yhtä suuria kuin ne olivat olleet monissa muissa vastaavankokoisissa taisteluissa.[3] Unioni menetti taistelussa eri lähteiden mukaan 1 290 – 1 880 miestä, Konfederaatio alle 700 tai jopa 900.[2][7][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Battle of Monocacy National Park Service. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e The Battle of Monocacy: Precursors National Park Service. Viitattu 15.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e "Monocacy, Battle of." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
- ↑ a b c d The Battle of Monocacy, 9 July 1864 Armyhistory. Viitattu 16.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c The Battle of Monocacy: Morning National Park Service. Viitattu 15.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b The Battle of Monocacy: Afternoon National Park Service. Viitattu 15.10.2016. (englanniksi)
- ↑ The Battle of Monocacy: Union Retreat National Park Service. Viitattu 15.10.2016.
- ↑ a b c Battle of Monocacy Civil war trust. Viitattu 16.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b The Battle of Monocacy: Aftermath (arkistoitu versio) National Park Service. Viitattu 20.12.2018. (englanniksi)
| ||||||||||
