Mongolien Song-dynastian valloitus
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
| Mongolien Song-dynastian valloitus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Osa mongolivalloituksia | |||||
| |||||
| Osapuolet | |||||
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšingis-kaani yhdisti mongoliheimot oman valtansa alle vuoteen 1206 mennessä ja aloitti levittämään valtaansa Kiinaan jo muutaman vuoden päästä tästä. Mongolit hyökkäsivät Song-dynastian vanhaa vihollista Jin-dynastiaa vastaan Pohjois-Kiinassa vuonna 1211 ja valloittivat sen alueet vuoteen 1234. Song-dynastia oli taistelujen loppuvaiheessa osallistunut sotaan mongolien puolella saadakseen takaisin joitakin Jin-dynastian aikanaan Song-dynastialta valtaamia alueita. Mongolien laajentumishalut eivät kuitenkaan loppuneet Pohjois-Kiinan valloitukseen.[1]
Hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1250 Möngke-kaani ja tämän veli Kublai-kaani johtivat joukkonsa Song-dynastiaa vastaan. Mongolit ohittivat Song-dynastian pääasialliset puolustusvarustukset Jangtsejoen varrella ja ulottivat iskunsa syvälle Lounais-Kiinaan. He valloittivat itsenäisen Nanzhaon kuningaskunnan nykyisessä Yunnanissa ja etenivät aina Pohjois-Vietnamiin saakka. Möngke kuoli ollessaan johtamassa piiritysjoukkoja erään Song-dynastian linnan luona Sichuanissa vuonna 1259 ja Kublai-kaani otti paikkansa hänen seuraajanaan. Kublai lähetti Hao Jing-nimisen lähettilään Song-dynastian alueelle neuvotellakseen rauhasta. Lähettiläs ei kuitenkaan koskaan päässyt Song-dynastian pääkaupunki Lin’aniin, vaan hänet otettiin kiinni rajalla vakoojana.
Vuonna 1267 mongolit hyökkäsivät useilla rintamilla apunaan kiinalaisia loikkareita. 1268 mongolit alkoivat piirittää Hanjoen varrella sijainnutta Xiangyangia eli nykyistä Xianfania. Kaupunki oli strategisesti tärkeä, sillä se hallitsi kulkua Jangtsejoelle. Kaupungin kiinalainen komentaja antautui lopulta viiden vuoden piirityksen jälkeen vuonna 1273 saatuaan ensin lupauksen siitä, ettei kaupungin väestöä vahingoitettaisi. Myöhemmin hän toimi virkamiehenä mongolien alaisuudessa. Xiangyanin valloituksen jälkeen monet Jagtsen prefektuureista kukistuivat kokonaan ilman tai vain vähäisten taisteluiden jälkeen.[1]
Tammikuussa 1276 mongolit saapuivat Song-dynastian pääkaupunki Lin’anin luokse. Viime hetken rauhanneuvotteluyritykset Song-dynastian puolelta epäonnistuivat ja mongolit ottivat kaupungin haltuunsa helmikuun puolella samana vuonna. Leskikeisarinna ja tämän nimellisesti keisarin arvoa kantanut poika vietiin Daduun, eli Pekingiin, jossa he tapasivat Kublai-kaanin. Vastarinta jatkui vielä jonkin aikaa ilman keisariakin Song-dynastian ylimystön jäänteiden johtamana. Viimeisiä Song-dynastian keskuksia olivat Fujian ja Kanton etelässä. Viimeisetkin Song-dynastian pakenivat mannermaalta laivalla vuonna 1277 ja viimeinen dynastian kruununtavoittelija kuoli 1279 päättäen näin lopulta järjestäytyneen vastarinnan mongoleja vastaan.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Song-dynastian valloituksen jälkeen mongolit hallitsivat nyt koko Kiina ja he perustivat Yuan-dynastian, joka hallitsi maata aina Ming-dynastiaan nousuun saakka vuonna 1368. Mongolit muodostivat Yuan-dynastian yläluokan, mutta virkamiehinä palveli monia valloitettujen alueiden paikallisia entisestä Jin-dynastiasta, Song-dynastiasta ja kitaanien joukosta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kenneth Pletcher: The history of China, s. 170-172. Britannica Educational Publishing, 2011. ISBN 978-1-61530-181-2. (englanniksi)