Mongoliangaselli
| Mongoliangaselli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Gasellit Antilopinae |
| Suku: | Aasiangasellit Procapra |
| Laji: | gutturosa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Procapra gutturosa |
|
 Mongoliangasellin nykyinen (tummanvihreä) ja historiallinen (vaaleanvihreä) levinneisyysalue kartalla |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Mongoliangaselli (Procapra gutturosa) on osissa Mongoliaa, Kiinaa ja Venäjää tavattava aasiangaselli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mongoliangasellin kuvaili tieteelle Peter Simon Pallas vuonna 1777.[1] Laji jaetaan joskus kahteen alalajiin P. g. altaica ja P. g. gutturosa.[2] Kaikki teiteilijät eivät kuitenkaan tee jakoa eri alalajeihin.[1]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mongoliangaselli on suurikokoisin aasiangaselli. Painoa niillä on 20-39 kg. Ruumiinpituus on 100-150 cm ja säkäkorkeus 54-84 cm. Turkki on väriltään vaaleanruskea tai ruskeankeltainen. Talviturkki on kesäturkkia vaaleampi. Ruumiin alapuoli on yläpuolta vaaleampi. Takamuksessa on sydämenmuotoinen valkoinen kuvio. Päässä turpa ja leuka ovat valkoiset. Silmät ovat pienet ja ulkonevat. Uroksille aksvavat lyyranmuotoiset sarvet, jotka kaartuvat otsalta taaksepäin. Uroksille kasvaa kiima-aikana myös naarailta puuttuva kyhmy kaulaan.[2]
Osittain samalla alueella tavattavasta kuhertajagasellista mongoliangasellin erottaa esimerkiksi suuremmasta koostaan, lyhyemmästä hännästään ja värityksestään.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mongoliangasellin nykyinen levinneisyysalue käsittää osia Mongoliasta, Kiinasta ja Venäjästä. Mongoliassa sitä tavataan pääosin maan itäosassa, sekä Kiinassa ja Venäjällä maiden Mongolian vastaisella rajalla. Kannan suuri valtaosa on Mongoliassa. Mongolian länsiosissa on pienempiä erillään sijaitsevia kantoja. Runsaasti lajia tavataan vielä Mongolian Dornodin, Hentiin, Selengen ja Dornogovin maakunnissa. Historiallisesti lajia on tavattu myös Kazakstanissa, josta se on sittemmin hävinnyt.[1]
Mongoliangasellin elinympäristö käsittää avoimia ruohikkotasankoja ja aroa, sekä paikoitellen puoliaavikkoa.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mongoliangaselleja tavataan yleensä 20–30 yksilöä käsittävinä laumoina. Talvisin laumat voivat kerääntyä yhteen, jolloin niissä on tavallisesti suurimmillaan 120 yksilöä. Eläinten vaeltaessa paikasta toiseen eri laumat voivat muodostaa myös valtavia tuhansien yksilöiden joukkoja.[2] Vuonna 2007 havaitussa joukossa oli joidenkin arvioiden mukaan jopa 250 000 yksilöä, tai ehkä noin neljännes lajin koko kannasta.[3] Laumoissa on yleensä vain uroksia tai vain naaraita, mutta joukkoesiintymissä on molempia. Keväisin joukoittan muuttavat mongoliangasellit voivat kulkea 200–300 kilometriä päivittäin. Ne saapuvat kesälaitumilleen kesäkuisin ja liikkuvat vaellusajan ulkopuolellakin noin 20 kilometriä päivittäin. Ne ovat hyviä uimareita ja voivat ylittää suuriakin jokia. Mongoliangasellit eivät juurikaan ääntele. Urokset voivat pääställä matalaa mylvintää lisääntymiskaudella.
Mongoliangasellit käyttävät ravinnokseen ruohoja ja muita kasveja. Niiden pääasiallinen petoeläin on susi. Juostessaan mongoliangasellit voivat saavutta nopeuden 65 km/h ja ne pystyvät pitämään vauhtiaan yllä 12–15 kilometriä.[2]
Mongoliangasellit lisääntyvät marraskuun ja tammikuun välisenä aikana. Poikasia syntyy kerrallaan 1 tai 2. Joskus harvoin poikasia voi olla jopa 3. Naaraan tiineys kestää 185 päivää ja poikaset syntyvät tavallisesti toukokuun ja heinäkuun välillä. Vastasyntyneet poikaset piilottelevat muutaman päivän ajan, mutta liittyvät emonsa mukana laumaan 4–8 päivän kuluttua. Emo imettää poikasia 5 kuukautta. Sukukypsäksi ne kasvavat 1,5–2-vuoden ikäisinä ja ne voivat elää 7-vuotiaiksi saakka.[2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt mongoliangasellin elinvoimaiseksi lajiksi. Lajin kannan kooksi on arvioitu 500 000-1 500 000 yksilöä. Lajia mahdollisesti uhkaavia tekijöitä ovat taudit, salametsästys, elinympäristöjen häviäminen ja erityisen ankarat talvet. Taudit ja ankarat talvet voivat ajoittain johtaa suureen kuolleisuuteen. Kantaan voviat vaikutta myös esimerkiksi myyrälaji Lasiopodomys brandtiin ajoittainen esiintyminen tietyillä lajin laidunalueilla. Suuret esiintymät voivat tuhota suuria laidunalueita. Pekingin ja Ulan Batorin välinen rautatie on jakanut lajin esiintymisalueen käytännössä kahtia itä- ja länsiosiin.[1]
Lajia tavataan muutamilla suojelluilla alueilla, mutta suurin osa kannasta esiintyy niiden ulkopuolella. Laji on suojeltu Mongolaissa ja Kiinassa, mutta lain valvominen on osittain puutteellista.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g IUCN SSC Antelope Specialist Group: Procapra gutturosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 168-169. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6. (englanniksi)
- ↑ Matt Walker: Largest herd of gazelles sighted BBC Earth. BBC. Viitattu (englanniksi) 2.4.2020.
| ||||||||||