Mona Rudao
| Mona Rudao | |
|---|---|
 Rudao keskellä yhdessä muiden seediq-johtajien kanssa |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. toukokuuta 1880 |
| Kuollut | 5. marraskuuta 1930 (50 vuotta) |
| Ammatti | päällikkö, kapinajohtaja |
| Puoliso | Bakan Walis |
| Lapset | 8 |
Mona Rudao (21. toukokuuta 1880 – 5. marraskuuta 1930[1], kiin.: 莫那·魯道; pinyin: Mònà Lǔdào) oli seediqeihin, yksi Taiwanin alkuperäiskansoista, kuulunut Mahebon kylän päällikkö, joka tunnetaan Wushen tapauksen johtajana, jossa hän johti seediqejä kapinaan japanilaisia siirtomaaisäntiä vastaan.[2][3]
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rudao vieraili Japanissa kenraalikuvernöörin kutsumana tutustuen muun muassa japanilaisten aseistukseen ja tiedepiireihin Tokiossa, Kiotossa ja Nagoyassa. Palattuaan Taiwaniin hän oli vakuuttunut siitä, että japanilaisten vastustaminen olisi turhaa ja hän alkoi puhumaan yhteistyön puolesta. Kylänsä päällikkönä Rudao pyrki kestämään japanilaisten kaltoinkohtelun, jotta he kohtelisivat hänen kyläänsä mahdollisimman hyvin. Hän oli kuitenkin myös perillä siitä, että seediqien (ja muita alkuperäiskansoja) kohdeltiin toisen luokan kansalaisina.[1][3]
Rudao oli naimissa Bakan Walisin kanssa. Pari sai yhteensä kahdeksan lasta: neljä tytärtä ja neljä poikaa.[4]
Kapinajohtajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Wushen tapaus
Rudaon kylässä vietettiin häitä 7. lokakuuta 1930, kun japanilainen poliisi Yoshimura Katsumi ohitti juhlapaikan tarkastuskierrosta tehdessään. Rudaon poika Tadao Mona kutsui Yoshimuraa juomaan kanssaan, mistä hän kieltäytyi tylysti. Tadao kosketti teurastuksen jäljiltä verisillä käsillään Yoshimuran univormua tuhrien sen, minkä vuoksi Yoshimura antoi Tadaolle kepistään. Tämä yltyi tappeluksi, johon liittyi myös Tadaon nuorempi veli. Seuraavana päivänä Rudao vieraili poliisiasemalla, pyysi anteeksi ja tarjosi hirssiviiniä. Poliisipäällikkö Sugiura Kōichi ei kuitenkaan hyväksynyt anteeksipyyntöä, vaan raportoi asian eteeenpäin. Rudaota varoitettiin vakavista seuraamuksista kuten vankeudesta tai japanilaisten tekemästä kostoretkestä hänen kyläänsä.[5]
Rudao johti joukon seediqejä yllätyshyökkäykseen japanilaisia vastaan näiden pitämän urheilutapahtuman aikana 27. lokakuuta 1930. Japanilaiset kostivat tämän käynnistämällä kaksi kuukautta kestäneen sotilasoperaation seediqejä vastaan. Myöhemmin japanilaisten julkaisemassa raportissa seediqejä syytettiin alkukantaisiksi. Myös kariutunut avioliittoehdotus Rudaon siskon ja japanilaisen miehen välillä nimettiin syyksi seediqien aloittamalle väkivallalle.[6][7]
Estääkseen japanilaisia häpäisemästä häntä ja hänen perheenjäseniään Rudao järjesti ensin perheensä itsemurhat, vetäytyi itse syrjäisille vuorille ja tappoi sitten itsensä.[8][7]
Japanilaiset etsivät Rudaon ruumista kolme vuotta ennen kuin löysivät sen luolasta. Ruumis vietiin Taipeihin ja asetettiin näytille nykyisen Taiwanin kansallisen yliopiston tiloihin, jossa sitä käytettiin alkuperäiskansojen tutkimiseen.[7]
Perintö ja muistaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mahung Mona, Rudaon tytär, oli ainoa Wushen tapauksen jälkimainingeista selvinnyt Rudaon sukulainen. Hänen kerrotaan olleen vaikeasti masenutunut eikä koskaan toipunut sukulaistensa (mukaan lukien omien lastensa, jotka hän oli miehensä kanssa heittänyt kallion reunan yli) kuolemasta. Mahuang itsekin yritti kapinan jälkeen itsemurhaa tässä kuitenkaan onnistumatta. Myöhemmällä iällä hän meni uusiin naimisiin ja adoptoi korkea-arvoiseen perheeseen kuulunen lapsen, jottei hänen sukunsa sammuisi.[9]
Vuonna 1953 Wushessa paljastettiin muistolaatta Rudaon kunniaksi. Häntä alettiin kunnioittaa japanilaisia vastustavana kansallissankarina. Rudaon maalliset jäänteet tuotiin hänen kotiseudulleen vuonna 1973 Wushen pormestari Gao Guang-huan aloitteesta. Gao kuuluu myös samaan klaaniin kuin Rudao. Rudaota esittävä pronssipatsas paljastettiin vuonna 1995 ja vuonna 2001 kuvansa 20 dollarin kolikkoon.[7][10]
Wushen tapauksesta tehtiin elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2011, ja se oli ensimmäinen Taiwanin alkuperäiskansasta kertova elokuva. Rudaota esittää Nolay Piho.[11][12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b 毛那老·血與淚 curation.culture.tw. 2025. 國家文化記憶庫. Viitattu 10.11.2025. (kiinaksi)
- ↑ Fighting the Good Fight: The Bloody Battleground of Seediq Bale Taiwan Panorama Magazine. 2011. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Wushe Legacy taiwantoday.tw. 1.11.2010. Taiwan Today. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
- ↑ 台湾抗战人物：莫那鲁道 抗日战争纪念网. 2025. Viitattu 10.11.2025. (kiinaksi)
- ↑ Barclay, Paul D.: Outcasts of Empire: Japan's Rule on Taiwan's "Savage Border," 1874-1945, s. 43. University of California Press, 2018. ISBN 9780520296213 (englanniksi)
- ↑ The Wushe Incident taiwantoday.tw. 1992 -06-01. Taiwan Today. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ku, Heng-Chan: Mona Rudao referenceworks.brill.com. 2025. Encyclopedia of Taiwan Studies Online. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Mona Rudao britishmuseum.org. 2025. The British Museum. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Taiwan in Time: The woman who washed her face with tears Taipei Times. 1.11.2020. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
- ↑ The Tomb of Mona Rudo trail.tacp.gov.tw. 2025. tacp.gov.tw. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Sai de ke · ba lai: Tai yang qi imdb.com. 2025. IMDb. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Saving Taiwan's tribal cultures bbc.com. 14.10.2011. BBC. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)