Siina Rinne

Siina Rinne eli Momman Siina (oik. Josefiina Eufrosyne ”Siina” Savijoki, 19. lokakuuta 1859 Huittinen – 15. huhtikuuta 1940 Huittinen) oli suomalainen kankuri ja runoilija. Hänet tunnetaan 40 vuoden aikana kutomistaan kankaista sekä lukuisista erilaisista virkkaus- ja kudonnaistöitä, kuten esimerkiksi ryijyistä, villahameista ja myssyistä. Momman Siinan tuotantoa on muun muassa Kansallismuseon sekä Huittisten museon kokoelmissa.

Elämä

Momman Siina syntyi vuonna 1859 Lauttakylässä renki Juho Matinpojan ja tämän vaimon Anna Elisabeth Tuomontyttären neljäntenä tyttärenä. Noin kymmeneen ikävuoteen saakka hänet tunnettiin ainoastaan nimellä Siina, kunnes perhe muutti Huhkolan kylän Savijoen torppaan ja alkoi käyttämään sitä myös sukunimenään. Torppaa oli aikaisemmin kutsuttu Momman torpaksi, jonka mukaan Momman Siina sai nykyisin tunnetuimman nimensä. Sukunimen Rinne hän otti käyttöön vuonna 1901. Momman Siina elätti itsensä talosta taloon kiertävänä kankurina vuodesta 1879 lähtien, jolloin uusi elinkeinolaki poisti rajoituksen käsityöammateista. Hän joutui luopumaan ammatistaan 1930-luvulle tultaessa sokeutumisen johdosta. Momman Siina oli poikkeuksellinen myös jo nuorena oppimansa luku- ja kirjoitustaidon ansiosta. Kirkonkirjojen mukaan hän osasi lukea jo ripille päästessään vuonna 1874. Tiedossa ei ole, mistä rengin tytär oli lukutaitonsa hankkinut.

Momman Siina kirjoitti myös runoja, joita hän sisällytti valmistamiinsa tekstiileihin. Niitä ei tosin ole juurikaan säilynyt, koska Siina poltti välillä runovihkojaan liian maallistumisen pelossa. Valmistamiinsa kankaisiin hän kirjaili usein eksoottisia eläimiä, kuten virtahepoja, krokotiileja ja kameleita. Niiden kuvia Siina oli ilmeisesti tavannut kirjoissa, joita hän pääsi lukemaan kiertäesään kankurina varakkaiden perheiden taloissa. Hänen tiedetään kuvanneen tekstiileissään myös auton jo ennen kuin sellaisia oli Siinan kotiseudulla tai edes Suomessa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Siinan omista hiuksistaan kutoma hame, jota hän teki peräti 16 vuoden ajan. Nykyään se on Helsingissä Kansallismuseon kokoelmissa, kuten myös virkattu peite, johon sisältyy runovihko. Vuonna 1886 valmistuneessa peitteessä on mielikuvituksellisia kuvioita, jotka kaikki on selitetty 141-säkeisessä runovihkossa. Kuviot symbolisoivat muun muassa Raamatun tapahtumia sekä erilaisia eläimiä, kuten jääkarhuja, käärmeitä ja elefantteja.