Mjölner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Mjölnir” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Piirros vasaraa kuvaavasta viikinkiajan riipuksesta.
Hopeinen Mjölner-riipus.

Mjölner (myös Mjölnir, Mjöllnir, Mjollner, Mjǫlnir, Mjølnir, tai Mjølner) on ukkosenjumala Thorin vasara skandinaavisessa mytologiassa. Skandinaavien kansantarustossa on ollut muitakin nimityksiä vasaralle, kuten myös ukkosenjumalalle.

Mjölner on jumalien pelätyin ase, jolla tapetaan aasajumalten yliherruuden vastustajia, kuten jättiläisiä. Mjölnerillä saattoi lyödä, tai sen saattoi heittää. Joissain tarinoissa Thorin Mjölner osui aina, ja palasi heittäjänsä käteen. Toisten taruversioiden mukaan Mjölner oli erillinen ukkosenjumala. Monet uskoivat, että Thor aiheutti ukkosen, ja salamanisku tuli Thorin vasarasta tai oli jopa itse vasara.

Kertomukset vasaran alkuperästä vaihtelevat. Eddan jumaltaruissa sen tekivät kääpiöt Brokkur ja Eitri. Loki oli haastanut kääpiöt tekemään kolme yhtä hienoa esinettä kuin kaksi edellistä kääpiötä olivat tehneet. Jos he voittaisivat, he saisivat Lokin pään. Brokkur pumppasi palkeita ja Eitri sanoi, ettei tämä saisi lopettaa ennen kuin hän palaa. Tuli hyttynen ja puri Brokkuria rystyseen. Kääpiö ei ollut millänsäkään, ja Eitri palasi ja ensimmäinen esine oli valmis. Sama toistui, mutta tällä kertaa hyttynen puri Brokkuria kurkkuun. Brokkur ei ollut millänsäkään. Eitri palasi ja toinen esine oli valmis. Kolmannen kerran Brokkur jäi taas pumppaamaan palkeita, ja hyttynen palasi. Tällä kertaa se puri häntä silmäluomiin niin, että veri virtasi silmiin, eikä Brokkur voinut nähdä mitään. Silloin hän irrotti kätensä palkeista, jotka painuivat heti kasaan. Eitri palasi ja sanoi, että läheltä piti, ettei työ tuhoutunut. Hän nosti ahjosta esineen, ja se oli vasara.[1] Toisten mukaan se putosi taivaalta kuin meteoriitti. On arveltu, että uskomus ukkosenjumalan vasarasta saattaisi palautua jo kantaindoeurooppalaiseen kauteen. Muun muassa indoeurooppalaiseksi oletetun vasarakirveskulttuurin kirveitä on arveltu ukkosenjumalaan liittyviksi kulttiesineiksi.[2]

Skandinaviassa kannettiin viikinkiaikana yleisesti vasaraa esittäviä riipuksia, jotka luultavasti symboloivat Mjölneriä.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisnorjaksi Mjǫllnir [ˈmjɔlːnir] (myöhemmin [ˈmjœlːnir]) esiintyy usein muodossa miollnir in muinaisislantilaisissa varhaisissa kirjoituksissa 13. ja 14. vuosisadoilta.[3] Nykyislanninkielinen kirjoitusasu on Mjölnir, norjaksi ja tanskaksi Mjølner, ruotsiksi Mjölner.

Nimi juontuu kantagermaanisesta muodosta *meldunjaz, kantasanasta malaną – "hioa" (melwą, muinaisislannin kielen meldr, mjǫll, mjǫl "ateria, jauho"),[4] joka on tulkittavissa "jauhaja; murskaaja".

Muinaisnorjan kielisissä teksteissä Mjölneriin viitataan nimellä hamarr – "vasara", joka muinaisnorjassa ja muutamissa nykynorjan murteissa voi yhtä hyvin tarkoittaa vasaraa kuin myös kiveä tai kalliota, mikä lopulta juontuu indoeurooppalaisesta sanasta kivelle tai kivityökalulle, h₂éḱmō; se on sukulaissana sanskriitin sanalle aśman, joka tarkoittaa kiveä, kivityökalua, vasaraa, sekä salamaa..[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sumari, Anne: Óðinnin ratsu: Skandinaaviset jumaltarut. Edda (mukaelma). Toimittanut ja suomentanut Anni Sumari. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-935-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sumari 2007, s. 65
  2. Salo, Unto: Ukko ukkosen jumala ja hänen indoeurooppalainen sukunsa. Julku, Kyösti (toim.): Itämerensuomi - eurooppalainen maa. 1996
  3. Normalized mjǫllnir in editions of GKS 2367 4º (Codex regius, early 14th century), 298, 9420; ed. Ólafur Halldórsson 1982, Finnur Jónsson 1931. Dictionary of Old Norse Prose (University of Copenhagen).
  4. Old Norse mala, Gothic, Old High German and Old Saxon malan, compared to Lithuanian malŭ, malti, Latvian maíu, Old Church Slavonic meljǫ, mlěti, Old Irish melim, Greek μύλλω (μυλjω), Latin molō "to grind"; Sanskrit mr̥ṇā́ti "to crush, smash, slay". Grimm, Deutsches Wörterbuch; Derksen (2008), Etymological Dictionary of the Slavic Inherited Lexicon, p. 307.
  5. Julius Pokorny, Indogermanisches etymologisches Wörterbuch (1959).