Missa Popularis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Missa Popularis on säveltäjä Timo Ruottisen kirkollinen sävelteos vuodelta 1969. Yli tunnin kestävä, popyhtyeelle ja kuorolle sävelletty messu sai ensiesityksensä Turun konserttitalossa 5.4.1969 ja kirvoitti heti runsaasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Missa Popularista pidetään edelleen Ruottisen tärkeimpänä teoksena.[1]

Messun synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruottinen herätti jo vuonna 1968 huomiota Missa Seri -nuorisojumalanpalveluksella, joka sisälsi sekä perinteisiä virsiä että Ruottisen omia sävellyksiä. Kohua syntyi, koska musiikki esitettiin kirkossa kitarayhtyeen säestyksellä, mikä tuohon aikaan oli uutta.[2] Laulu- ja soitinyhtye Segment, jossa Ruottinen soitti alunperin bassoa, oli Tampereella ensimmäisiä ellei ensimmäinen, joka vei sähkökitaran kirkkoon jo 1967,[3] mutta ei kuitenkaan ensimmäinen Suomessa. Ilja Saastamoinen soitti sähkökitaralla Händelin musiikkia Viitasaarella paikallisen urkurin kanssa jo 1966.[4] Missa Serin musiikin toteutti Segment Chorus & Orchestra, jossa Ruottisen lisäksi soittivat Jukka "Dino" Bergman kitaraa, Risto Hiltunen sähköurkuja, Kari Sievänen rumpuja sekä Ismo Saarikivi huilua ja Esa Lehtonen klarinettia.[5] Yksi Missa Serin sävellyksistä oli Kyrie, joka seuraavana vuonna löysi tiensä Missa Popularis -messun osaksi.

Pääosin popmusiikkia soittaneen ja säveltäneen Ruottisen musiikillinen kunnianhimo oli siirtynyt uusille urille hänen kuultuaan lukiolaisena Turun konserttisalissa J.S. Bachin h-mollimessun, minkä jälkeen ajatus omasta messusta alkoi elää.[6] Ruottisen ensimmäinen kuoroteos Psalmi 130 sekakuorolle valmistui 1968 ja pääsiäisenä 1969 sai Turun konserttisalissa kantaesityksensä Missa Popularis.[6]

Missa Popularis on pop-messu sekakuorolle, solisteille ja pop-yhtyeelle. Se on sävelletty perinteisen katolisen messun tekstiin, ja sen osat ovat Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus ja Agnus Dei. Pop-messu lauletaan latinaksi. Ruottinen on perustellut kielivalintaa kahdella syyllä: latina jättää kuulijoiden ajatuksille tilaa ja toisaalta latina on musiikissa suomea helpompi kieli.[7]

Messua esittivät Segment Chorus & Orchestra, joka koostui nelihenkisestä popyhtyeestä ja noin 15-henkisestä kuorosta. Säveltäjä Ruottinen johti teoksen ja soitti kitaraa, muut soittajat olivat Risto Hiltunen, sähköurut, Lauri Ala-Anttila, basso ja Reijo Kariskoski, rummut. Solisteina lauloivat kuoron jäsenet Pirjo Juvonen, Pertti Hakala ja Jouko Mustonen[8] Osia Missa Populariksesta nähtiin TV2:n puolituntisessa lähetyksessä 6. toukokuuta 1970.[9]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorekas messu herätti tuoreeltaan sekä pahennusta että innostusta. Uusi tie -lehdessä Juha Väliaho piti hengellisen musiikin uusia tuulia valitettavina: "Surettaa vain tuo kevyen pop-musiikin käytön puolustelu kristillisissä, jopa herätyskristillisissä piireissä."[10] Voitto Voipio puolestaan suhtautui teokseen Kotimaa-lehdessä hyvin myönteisesti.[11]

Musiikkiarvostelijoiden kommentit olivat enimmäkseen kiittäviä. Erityisesti Aamulehden Heikki Seppälä vakuuttui nuoren ja itseoppineen säveltäjän kyvyistä. "Vaikka Ruottinen ei elämässään säveltäisi mitään muuta kuin tämän messun on sillä jo oma tärkeä paikkansa. Siinä on viimeinkin sulautuneena vanha ja uusi totuudelliseksi ja korkeaksi kirkkomusiikiksi", Seppälä kirjoitti.[12]

"Mitä tulee Timo Ruottisen messusävellykseen, on se varmasti erittäin tarkoitustaan vastaava ja lajissaan korkeatasoinen työ", arvioi puolestaan Keskisuomalaisen Matti Vainio.[13] Sen sijaan Nokian Uutisten Jouko Hytönen ei pitänyt Missa Popularista missään arvossa.[14]

Uudet tulemiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Missa Popularista esitettiin heti tuoreeltaan kymmenisen kertaa, mutta teos tai sen osia on kuultu konserteissa myös 1960-luvun jälkeen. Erityisen näyttävä uusi tuleminen tapahtui marraskuussa 1982, jolloin Aleksanterin kirkossa Tampereella teos kuultiin 30-henkisen orkesterin ja 70 laulajan kuoron voimin. Uuden version sovitti Hannu Keinänen ja Harjun nuorten kuoroa johti Heikki Liimola, solisteina lauloivat Tarja Saurio, Matti Kosonen, Mika Leppänen, Heikki Liimola ja Rauno Saurio.[15] Reino Kolisen arvostelusta käy ilmi, että teoksen shokkiarvo oli runsaassa vuosikymmenessä laantunut, ja messuun voitiin jo suhtautua puhtaasti musiikkina. "Säveltäjä ei ole käyttänyt mitenkään räikeitä värejä vaan hyvin sopusuhtaista soinnutusta", Kolinen kirjoitti.[16]

Uudenlainen tulkinta Ruottisen messusta kuultiin myös toukokuussa 1991 Tampereen tuomiokirkossa 23.5 ja Kirkon nuorisopäivillä 25.5. Tampereen jäähallissa.[17] Tuolloin teokseen tuli jazzin sävyjä, kun yhtyeenä toimi pianisti-sovittaja Heikki J. Heinosen kokoama Taju, jossa soittivat Heinosen lisäksi Ippe Kätkä ja Kari Siukonen, lyömäsoittimet, Jakke Leivo, basso, Seppo Tyni, kitarat, Lucjan Czaplicki ja Jukka Hynninen, puupuhaltimet sekä Andrzej Novak, vaskipuhaltimet.[18][19] Kuorona oli jälleen Harjun nuorten kuoro Heikki Liimolan johdolla ja solisteina lauloivat Pentti Hietanen, Heini Kivimäki-Hietanen, Sari-Anne Kuukankorpi sekä Helge Nyman.[20]

Missa Popularis syntyi Vietnamin sodan jatkuessa ja dramaattisten tapahtumien aikaan Prahassa 21. elokuuta 1968. Tuolloin Neuvostoliiton tankit vyöryivät Tšekkoslovakiaan tukahduttamaan niin sanotun Prahan kevään tuomat poliittiset muutokset. Ruottinen pitääkin messun sanomaa myös pasifistisena.[21]

Prahan miehityksestä tuli syksyllä 2018 kuluneeksi 50 vuotta ja sen muistoksi pop-messun Overture-osa äänitettiin ja siitä tehtiin myös Youtube-video. Sittemmin on videona julkaistu myös Kyrie I.[21]

Huhtikuussa 2019 Missa Popularis esitettiin kokonaisuudessaan kaksi kertaa: 6.4. Pispalan kirkossa Tampereella[1] ja 22.4. Taulumäen kirkossa Jyväskylässä.[22]

Esityksissä soitti The New Segment Orchestra -yhtye, johon kuuluivat kitaristi Seppo Alajoki, saksofonisti Masa Orpana, kosketinsoittaja Arto Piispanen, basisti Juuso Nordlund sekä rumpalit Juppo Paavola (Tampere) ja Simo Laihonen (Jyväskylä). Lauluosuuksista vastasi Ruamjai-kuoro Kirsi Kaunismäki-Suhosen johdolla.

Messun kokonaislevytys julkaistiin 25. lokakuuta 2019. Levyllä teoksen esittävät samat muusikot ja laulajat kuin yllä mainituissa konserteissakin. Lisäksi solisteina ovat mukana Juha Junttu ja Janne Salmenkangas.[23]

Kuohuva aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruottisen Missa Popularis syntyi aikana, jolloin hengellisen musiikin perinteitä koeteltiin ympäri maailmaa. Esimerkiksi argentiinalaisen Ariel Ramírezin kansanmusiikkivaikutteinen messu Misa Criolla levytettiin vuonna 1965, ja Ruottinenkin tunsi tämän kuuluisan teoksen. Tunnettu on myös Missa Populariksen säveltämisen aikoihin The Electric Prunes -yhtyeen nimissä julkaistu, David Axelrodin rockmessu Mass in F Minor. Axelrodin messun Kyrie Eleison -osa kuullaan myös Easy Rider -elokuvassa vuodelta 1968.

Suomessa puolestaan nousi myyntimenestykseksi Lasse Mårtensonin vuonna 1967 julkaistu albumi Voiko sen sanoa toisinkin. Se on Mårtensonin säveltämä ja Sauvo Puhtilan sanoittama jazzmessu.

Ruottinen itse kertoi Missa Populariksen alkuvaiheista tuoreeltaan vuonna 1969 Turun arkkihiippakunnan vuosikirjaan laatimassaan artikkelissa Nuorten jumalanpalveluksesta ja musiikista. Kirjoitus valottaa musiikillista ympäristöä, jonka keskellä säveltäjä tuolloin eli. Ruottinen mainitsee Ariel Ramirezin, David Axelrodin ja Lasse Mårtensonin, mutta myös "maallisen" Pink Floyd -yhtyeen A Saucerful of Secrets -levyn.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hautala, Harri: Timo Ruottinen teki jotain poikkeuksellista, kun hän toi rokin kirkkoon ja yhdisti messuun Aamulehti 3.4.2019. Viitattu 5.8.2019.
  2. Sivullinen: Missa seri nuorisojumalanpalvelus. Tampereen Kirkkosanomat, 1968, päiväämätön lehtileike.
  3. Annika Eronen: Messumusiikin aktivisti. Kotimaa, 28.1.2010.
  4. Ilpo Saastamoinen: Soiva musaluettelo 3) ilposaastamoinen.fi. elokuu 1966. Viitattu 5.8.2019.
  5. Arja Karjalainen: 'Missa seri' eli kuinka se sanottiin popjumalanpalveluksessa. Aamulehti, 29.3.1968.
  6. a b Ruottinen, Timo: Bach lennätti selkänojaan. Rondo, 11/2010.
  7. JM: Latinalainen messu beatin tahtiin. Helsingin Sanomat, 15.10.1969.
  8. Uutinen: Popmessu - kirkkomusiikkia nuorille. Aamulehti, 13.4.1969.
  9. Pop-messu. Apu, 6.5.1970.
  10. Väliaho, Juha: Kristillisen teinityön lankeemus. Uusi tie, 23.4.1969.
  11. Voipio, Voitto: Missa popularis. Kotimaa, 25.4.1969.
  12. Seppälä, Heikki: Missa Popularis puhui itse puolestaan. Aamulehti, 10.5.1970.
  13. Vainio, Matti: Timo Ruottisen popmessu. Keskisuomalainen, 27.5.1969.
  14. Hytönen, Jouko: Missa popularis. Nokian Uutiset, 17.5.1969.
  15. Nyberg, Matti Asseri: Harjun nuorten kuoro esittää uudistetun Missa Popularisin. Tampereen Uutiset, 19.11.1982.
  16. Kolinen, Paavo: Missa Popularis Aleksanterin kirkossa. Kansan Lehti, 24.11.1982.
  17. Liisa Heinänen: Sähköistä säpinää. Aamulehti Allakka, 18.5.1991.
  18. Käsiohjelma: Missa Popularis Tampereen Tuomiokirkko, s. 3. Tampere: Tampereen ev.lut. seurakunnat, 1991.
  19. Liisa Heinänen: Sähköistä säpinää. Aamulehti Allakka, 18.5.1991.
  20. Mennen tullen: Missio Popularis 60-luvun popmessu 90-luvun särmällä. Tampereen Kirkkosanomat, toukokuu 1991.
  21. a b Mattias Mattila: Pop-messu aiheutti 50 vuotta sitten skandaalin Yle.fi 21.8.2018. Viitattu 24.10.2018.
  22. Toivakka, Sari: Proge-messu soi rauhan sanomaa. Keskisuomalainen, 2.4.2019.
  23. Missa Popularis Alba.fi. Viitattu 26.10.2019.
  24. Ruottinen, Timo: Turun arkkihiippakunnan vuosikirja, s. 64-67. Turku: Turun arkkihiippakunta, 1969.