Misia Sert

Misia Sert, Auguste Renoirin maalaus

Misia Sert, syntyjään Maria Zofia Olga Zenajda Godebska (30. maaliskuuta 1875 Tsarskoje Selo - 15. lokakuuta 1950 Pariisi) oli puolalaistaustainen pianisti, taidemesenaatti ja salongin pitäjä.

Sertiä pidetään yhtenä Belle époque- ajan Pariisin vaikutusvaltaisimmista naisista. Hän oli monen eturivin taiteilijan uskottu ja ystävä.

Elämänvaiheita

Misia Sert syntyi taiteelliseen perheeseen. Hänen äitinsä oli ranskalais-belgialainen sellisti Sophie Servais ja isä puolalainen kuvanveistäjä Cyprien Quentin Godebski. Sertin äiti kuoli synnyttäessään Sertia ja isä ei ollut vanhempana mitenkään tunnollinen. Sert vietti lapsuutensa osin äitinsä sukulaisten luona, osittain isän luona Venäjällä. Hänen musikaalinen lahjakkuutensa huomattiin jo varhain ja hänestä toivottiin konserttipianistia.

Sert osoittautui nuorena itsenäiseksi ja temperamenttiseksi, isovanhempiensa lellimäksi neidoksi. Hän oli vuodet 1882- 1890 Pariisissa opiskelemassa, kunnes karkasi Lontooseen.

Lontoosta Sert palasi Pariisiin, missä elätti itsensä pianonsoiton opettajana. Ensimmäisen konserttinsa hän piti vuonna 1892. Seuraavana vuonna hän solmi avioliiton Thadée Natansonin kanssa. Mies oli varakkaasta pankkiirisuvusta. Aviopari liikkui taiteilijapiireissä. Natanson perusti kulttuurilehden, La Revue Blanchen, josta nousi aikakautensa johtavien kulttuurijulkaisujen joukkoon.

Lehden avulla Sert tutustui aikansa johtaviin taiteilijoihin kuten Stéphane Mallarmén , Marcel Proustiin, Henri de Toulouse-Lautrecin ja Auguste Renoiriin. Renoir pyysi Sertin malliksi maalauksiinsa kuten myös Claude Monet. Etsiessään rahoitusta lehdelle, Sert tapasi lehtikustantaja Alfred Edwardsin. Tapaaminen johti Sertin eroon Natansonista ja Sertista tuli Edwardsin rakastajatar. Renoir olisi halunnut maalata Sertin rinnat paljaana, mutta mustasukkainen Edwards tuli väliin ja kielsi tämän.

Edwards vaati Sertia solmimaan avioliiton kanssaan ehtona rahoituksen jatkumiselle. Häät pidettiin helmikuussa vuonna 1904. Aviomies rahoitti Sertia avokätisesti. Edwards löysi itselleen kuitenkin nuoremman ja kauniimman naisen, näyttelijätär Geneviève Lantelmen ja pariskunta päätyi eroon vuonna 1909. Sert ja Edwards päätyivät eroon ja Edwards maksoi Sertille erorahaa 48 000 frangia vuodessa.

Sert tunsi itsensä yksinäiseksi ja päätyi uuteen suhteeseen espanjalaisen taidemaalarin José-María Sertin kanssa. Avioliiton he solmivat vuonna 1920. Edwards kuoli yllättäin vuonna 1914 eikä hän jättänyt Sertille testamentissaan mitään. Aviomiehellä oli paljon kiireitä, hänelle tuli työtilaisuuksia Yhdysvalloista ja hän jätti Sertin nuoremman naisen vuoksi vuonna 1927.

Nuorempi ja kauniimpi nainen oli venäläinen aristokraatti Isabelle Roussadana Mdivani. Kun Sert sai suhteen selville, hän meni tapaamaan Mdivania ja heille kehittyi suhde. Vähän aikaan elettiin kolmoisdraamaa, kunnes avioero astui virallisesti voimaan.

Tyhjänpäälle Sert ei kuitenkaan jäänyt. Hän tuki venäläistä baletti-impressario Sergei Djagilevia ja tämän perustamaa Ballets russes- ryhmää. Myös Igor Stavinski ja Claude Debussy kuuluivat näihin aikohin hänen ystäviinsä. Kun Djagilev oli Venetsiassa kuolemansairaana, matkusti Sert paikalle tukemaan ystäväänsä ja tämän edesmentyä kustansi tämän hautajaiset.

Näyttelijätär Cécile Sorelin luona Sert tapasi vuonna 1917 Coco Chanelin. Tapaaminen osoittautui merkittäväksi. Chanelin rakastetun kuoltua Sert tarjosi hänelle henkistä tukeaan ja heille muodostui syvällinen ystävyyssihde. Naisia yhdisti se, että he olivat käyneet luostarikoulun, samat kiinnostuksen kohteet, keskinäinen luottamus ja huumeiden käyttö. Chanel sai Sertin avulla arvokkaita vaikutteita omaan taiteelliseen työhönsä.

1920-luvulla Sert oli edelleen taiteellisten seurapiirien keskipisteenä. Hänen juhlansa kasvoivat suurellisiksi, ja hän sai paljon jäljittelijöitä. Hänelle oli kehittynyt huumeongelma: hän ruiskutti morfiinia jalkoihinsa vaatteiden läpi, mikä teki hänen kävelystään epävarmaa. 1930-luvulla José-María Sert palasi Pariisiin Misian luokse.

Sertin näkö alkoi heiketä ja hänellä oli sydänkohtaus vuonna 1939. Hän oleskeli miehitetyssä Pariisissa vuodet 1940- 1944 ja yritti auttaa juutalaisia ystäviään, joskin turhaan. Sodan jälkeen hän järjesti juhlansa aina kahteen eri otteeseen; toiseen tulivat miehittäjien kanssa yhteistyötä tehneet ystävät, toiseen vastarintarintaliikkeessä olleet. José-María Sert testamenttasi omaisuutensa Misialle vuonna 1945.

Sert kuoli vuonna 1950. Pitkäaikainen ystävä Coco Chanel järjesti hänen hautajaisensa.