Miroslav Tichý
Miroslav Tichý (20. marraskuuta 1926 – 12. huhtikuuta 2011[1]) oli tšekkiläinen valokuvaaja. Hänet tunnetaan tuhansista valokuvista, jotka hän otti salaa. Kuvausvälineenä oli pahviputkista, vanerista, tölkeistä ja vastaavista aineksista itse tehtyjä kameroita. Tichýn valokuvat olivat tuntemattomia ennen kuin niistä koottiin näyttely vuonna 2004.
Tichýn kohteena olivat hänen kotikaupunkinsa Kyjovin naiset, joita hän kuvasi noin vuosina 1960–1985. Kuvien kohteet eivät usein tienneet että heitä kuvattiin. Naiset saattoivat poseerata Tichýlle, mutta eivät välttämättä uskoneet Tichýn kameran toimivan oikeasti.[2]
Valokuvat kuvaavat ohikiitäviä välähdyksiä, Pehmeäpiirtoisten kuvien alkeellisissa oloissa tehdyt vedokset ovat roskaisia ja vaurioituneita.[2]
Tichý oli opiskellut Prahan taideakatemiassa (SVU).[2] Hän oli modernistinen maalari, joka maalasi hieman samaan tyyliin kuin Josef Čapek. Vuonna 1948 kommunistit kuitenkin ottivat vallan Tšekkoslovakiassa, ja taideakatemian opiskelijoiden piti maalata nyt haalariasuisia työläisiä sosialistisen realismin hengessä. Tichýn kieltäydyttyä ja jätettyä taideakatemian hänet määrättiin pakolliseen asepalvelukseen.[3] Muutamien taideakatemiatovereidensa kanssa hän perusti ryhmän Brnenská Petka (Prahan viitoset), joka piti vuonna 1956 näyttelyn Kyjovin sairaalassa. Mielenterveysongelmien kanssa nuoruudesta lähtien painiskellut Tichý sai henkisen romahduksen ja perui vuodeksi 1957 suunnitellun osallistumisena näyttelyyn.[2]
Palattuaan Kyjoviin asepalveluksen jälkeen Tichý asui vanhempiensa kanssa pienen työkyvyttömyyseläkkeen turvin. Hän jatkoi maalaamista omissa oloissaan. Vaikka hänen työnsä eivät olleet esillä, kommunistinen hallinto katsoi hänen olevan toisinajattelija. Tichýä tarkkailtiin, ja häntä pyrittiin myös normalisoimaan sekä pitämään poissa näkyvistä muun muassa mielisairaalajaksojen avulla. 1960-luvulla hän ei enää piitannut ulkoasustaan vaan pukeutui resuisiin vaatteisiin eikä ajanut partaansa tai leikannut hiuksiaan. Näihin aikoihin hän alkoi myös vaellella kaupungilla kuvaten naisia vaivihkaa kotitekoisilla kameroillaan.lähde?
Vuonna 1968 Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian, ja yksityisomaisuus valtiollistettiin.
Tichý menetti työhuoneensa vuonna 1972,[2] ja hänen teoksensa heitettiin kadulle. Tichý lopetti piirtämisen ja maalaamisen, keskittyi valokuvaukseen ja työskenteli ilman työhuonetta. Vuonna 1985 Tichý jätti valokuvauksen ja palasi piirustukseen. Hän ehti tehdä 100–200 öljymaalausta ja huomattavan määrän piirustuksia.lähde?
Valokuvien tulo julkisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tichý kuvasi omaksi ilokseen näyttämättä kuvia muille ja vedosti kustakin negatiivista vain yhden vedoksen. Parhaimpia kuvia hän liimasi pahville, jotteivat ne käpristyisi, ja toisinaan piirsi pahviin kuvan ympärille. Osa kuvista on vaurioitunut aikojen kuluessa, koska Tichý ei säilyttänyt niitä erityisen huolellisesti.lähde?
Filmiä, kemikaaleja ja valokuvapaperia lukuun ottamatta kaikki välineet olivat omatekoisia[2]. Kameroiden ohella myös suurennuskoje oli omatekoinen, samoin objektiivit ja linssit, jotka hän hioi pleksilevystä.lähde?
Roman Buxbaum, joka oli tutustunut Tichýyn lapsena, palasi 1981 kaupunkiin oltuaan maanpaossa Sveitsissä. Tichýn naapurissa asunut perhe oli aina omistanut Tichýn maalauksia ja piirustuksia, mutta palattuaan Buxbaum huomasi Tichýn valokuvat, jotka olivat tähän asti olleet piilossa.lähde?
Buxbaum ryhtyi keräämään ja suojelemaan Tichýn jo heikossa kunnossa olevia valokuvia.[2] Buxbaum sai kuvia Tichýltä itseltään ja osti niitä Tichýn toiselta naapurilta Jana Hebnaroválta, joka oli pitänyt Tichýstä huolta tämän äidin kuoleman jälkeen.lähde?
Teokset olivat tuntemattomia, kunnes Buxbaum asetti 2004 esille kokoelmassaan olevia valokuvia nykytaiteen biennaaliin Sevillassa. Buxbaum teki hänestä 2004 myös dokumenttielokuvan Miroslav Tichý: Tarzan Retired. Buxbaum perusti tuolloin Tichý Oceán -säätiön huolentimaan Tichýn teoksista ja asettamaan niitä esille. Vuonna 2005 Tichýn teoksista oli suuri retrospektiivi Zürichin taidehallissa ja Pompidou-keskuksessa 2008.[2] Valokuvat palkittiin 2005 uutena löytönä Rencontres d’Arles -valokuvafestivaaleilla Ranskassa.lähde?
Vuonna 2010 Tichýn teoksista oli näyttely New Yorkissa International Center of Photographyssä. Näyttelyssä oli sata valokuvaa, Buxbaumin dokumenttifilmi ja vitriineissä pölyisiä valokuvapinoja, itsetehtyjä kameroita ja muita välineitä.[2]
Tichý ilmoitti vuonna 2009, että hän ei ole antanut Buxbaumille lupaa hyödyntää ja levittää teoksiaan.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Miroslav Tichy Pioneering Czech Photographer Dies at 84 Artlyst. 17.4.2011. Viitattu 28.8.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Presents Photographs Of Miroslav Tichy (Archive.org)
- ↑ Buxbaum, Roman: Miroslav Tichý – Tarzan Retired 2.4.2010. ASX. Viitattu 28.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miroslav Tichý Wikimedia Commonsissa
- Miroslav Tichý (Arkistoitu – Internet Archive) - Jana Hebnarovan ylläpitämä virallinen kotisivu
- Tichý Oceán -säätiön sivut
- Miroslav Tichý: Tarzan Retired[vanhentunut linkki] (Roman Buxbaumin artikkeli)
- Exhibition: Miroslav Tichý at Michael Hoppen Gallery, London
- Tichý photographs several images at cirkusworld.com
- Der globalisierte Clochard (saksaksi)
| ||||||||||||||||||||||
