Mirjana Marković

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mirjana Marković
Мирјана Марковић
Henkilötiedot
Syntynyt 10. heinäkuuta 1942
Požarevac
Kuollut 14. huhtikuuta 2019 (76 vuotta)
Sotši, Venäjä
Poliitikko
Puolue Jugoslavian vasemmisto
Koulutus sosiologian tohtori
Tutkinnot Belgradin yliopisto
Puoliso Slobodan Milošević
Lapset Marko ja Marija Milošević

Mirjana ”Mira” Marković (serbokroaatiksi Мирјана ”Mира” Марковић; 10. heinäkuuta 1942 Požarevac14. huhtikuuta 2019 Sotši, Venäjä) oli serbialainen poliitikko ja miehensä Slobodan Miloševićin keskeinen taustavaikuttaja tämän toimiessa Jugoslavian ja Serbian valtionpäämiehenä. Marković oli sosiologian tohtori ja Belgradin yliopiston opettaja, joka johti myös omaa Jugoslavian vasemmisto -nimistä puoluetta. Markovićia on epäilty sekaantumisista salamurhiin, ja hän sai Serbiassa syytteen korruptiosta. Hän kuoli maanpaossa Venäjällä.

Nuoruus, opiskelu ja akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mirjana Marković syntyi vuonna 1942 Požarevacissa Saksan valtaamassa Serbiassa. Hänen vanhempansa olivat Jugoslavian partisaaneihin kuuluneet Moma Marković ja Vera Miletić.[1]

Mirjana oli vain kaksivuotias, kun hänen äitinsä teloitettiin. Vera Miletić jäi vuonna 1944 kiinni Gestapolle. Hän kertoi partisaaneista kidutuksen takia, ja partisaanit teloittivat hänet petturuuden takia.[2] Toisten todisteiden perusteella saksalaiset olisivat jo teloittaneet Miletićin eivätkä partisaanit.[1]

Marković johti koulunsa nuorisokomiteaa, jossa oli mukana myös hänen tuleva aviomiehensä Slobodan Milošević. Heitä yhdisti rikkonainen lapsuus, sillä Miloševićin vanhemmat olivat tehneet itsemurhan. He menivät naimisiin vuonna 1965.[1] Molemmat opiskelivat tuolloin Belgradin yliopistossa, Marković sosiologiaa ja Milošević oikeustiedettä. Marković luki tohtoriksi saakka ja opetti myöhemmin sosiologiaa Belgradin yliopistossa. Hän myös kirjoitti useita kirjoja ja kolumneja.[2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marković on oli todella keskeinen vaikuttaja miehensä Slobodan Miloševićin poliittisen uran taustalla. Hän itse tuli aktiivisesti mukaan politiikkaan perustettuaan vuonna 1994 Jugoslavian vasemmisto -nimisen puolueen, joka teki Miloševićin sosialistisen puolueen kanssa läheistä yhteistyötä. Monet vasemmistopuolueen jäsenistä tulivat kulttuuripiireistä ja liike-elämästä.[3] Marković kiisti olleensa varjopresidentti, mutta hänen vaikutusvaltansa miehensä politiikkaan oli suunnaton.[1]

Milošević johti maansa traagisiin Kroatian, Bosnian ja Kosovon sotiin, joissa kuoli noin 200 000 ihmistä. Hän oli ensimmäinen istuva valtionpäämies, jota syytettiin kansainvälisessä oikeudessa rikoksista ihmisyyttä vastaan. Miestään tukenutta Markovićia epäiltiin muun muuasa sotkeentumisesta toimittaja Slavko Ćuruvijan ja poliitikko Ivan Stambolićin murhiin. Kun Milošević sai syytteet Jugoslavia-tuomioistuimessa, Marković kertoi miehensä vain taistelleen terroristeja vastaan ja tehneen velvollisuutensa.[1]

Maanpako ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marković lähti vuonna 2003 Serbiasta maanpakoon Venäjälle. Hän sai Serbiassa kaksi vuotta myöhemmin syytteen korruptiosta. Venäjä ei noudattanut kansainvälistä pidätysmääräystä, sillä Markovićia pidettiin poliittisena pakolaisena. Serbian oikeuslaitoksella meni 13 vuotta Markovićin tuomitsemiseen, ja hänet tuomittiin vuonna 2018 poissaolevana vuoden vankeuteen. Tuomio kuitenkin kumotiin vuoden 2019 alussa, ja tapaus määrättiin uudelleen käsiteltäväksi.[3]

Marković kuoli huhtikuussa 2019 keuhkokuumeen komplikaatioihin Sotšissa, missä hän oli ollut sairaalahoidossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Robert, Sam: Mirjana Markovic, the ‘Lady Macbeth’ of War-Torn Serbia, Dies at 76 NYTimes.com. 15.4.2019. The New York Times Company. Viitattu 17.4.2019. (englanniksi)
  2. a b Prentice, Eve-Ann: Mira Marković obituary The Guardian. 15.4.2019. Guardian News & Media Limited. Viitattu 17.4.2019. (englanniksi)
  3. a b Dedovic, Dragoslav: Mirjana Markovic, the woman behind Slobodan Milosevic DW.com. 15.4.2019. Deutsche Welle. Viitattu 17.4.2019. (englanniksi)