Mircəfər Bağırov
Mircəfər Abbas oğlu Bağırov (ven. Мир Джафар Аббасович Баги́ров, Mir Džafar Abbasovitš Bagirov, 17. syyskuuta (J: 5. syyskuuta) 1896 Quba[1] – 7. toukokuuta 1956 Baku) oli neuvostoliittolainen puoluejohtaja. Kansallisuudeltaan hän oli azeri.[2]
Mircəfər Bağırov syntyi talonpoikaisperheeseen.[2] Koulun jälkeen hän kävi opettajakurssin ja työskenteli vuodesta 1915 lähtien maalaiskoulun opettajana. Maaliskuussa 1917 hän liittyi bolševikkipuolueeseen. Bağırov toimi Quban vallankumouskomitean varapuheenjohtajana vuonna 1917 ja osallistui Venäjän sisällissotaan vuosina 1918–1920. Vuonna 1920 hän työskenteli Karabahin alueen vallankumouskomitean varapuheenjohtajana, sotakomissaarina ja sotaoikeuden puheenjohtajana.[1] Vuosina 1921–1933 hän toimi Azerbaidžanin SNT:n tšekan ja GPU:n puheenjohtajana sekä tasavallan sisäasiain kansankomissaarina ja kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajana.[3] Vuonna 1933 Bağırov nimitettiin Azerbaidžanin kommunistipuolueen keskuskomitean ja Bakun kaupunkikomitean ensimmäiseksi sihteeriksi. Vuonna 1934 hänet valittiin NKP(b):n keskuskomitean ehdokasjäseneksi ja vuonna 1939 keskuskomitean jäseneksi.[1] Vuodesta 1937 lähtien hän toimi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kansanedustajana ja vuodesta 1938 sen puhemiehistön jäsenenä.[3] Toisen maailmansodan aikana hän kuului Taka-Kaukasian rintaman sotaneuvostoon.[1]
Stalinin kuoltua Lavrenti Berijan luottomiehenä tunnettu Bağırov nimitettiin NKP:n keskuskomitean puhemiehistön ehdokasjäseneksi ja Azerbaidžanin ministerineuvoston puheenjohtajaksi. Berijan kukistuttua vuonna 1953 hänet erotettiin tehtävistään ja siirrettiin Kuibyševneft-yhtymän henkilöstöpäällikön sijaiseksi. Maaliskuussa 1954 Bağırov erotettiin NKP:stä ja pidätettiin. Toukokuussa 1956 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotakollegio tuomitsi hänet Berijan apurina kuolemaan. Pian tämän jälkeen Bağırov teloitettiin ampumalla.[2]
Bağırov on laatinut Stalinin roolia suurentelevan teoksen Azerbaidžanin ja Bakun bolševikkijärjestöjen historiasta.[2] Ennen asemansa menetystä hänet oli palkittu viidellä Leninin kunniamerkillä, kahdella punaisen lipun ja kahdella työn punaisen lipun kunniamerkillä sekä isänmaallisen sodan ensimmäisen asteen kunniamerkillä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (2-e izdanije), tom 4, s. 24. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1950.
- ↑ a b c d Hronos: Biografii: Bagirov Mir Džafar Abbasovitš hronos.km.ru. Viitattu 6.4.2011. (venäjäksi)
- ↑ a b Bolšoi entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 95. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1991. ISBN 5-85270-042-8.
| ||||||||||||||
