Miranda Vuolasranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Miranda Vuolasranta on tunnetuimpia Suomen romaneja. Hän on SDP:n poliittinen vaikuttaja ja erityisasiantuntija, joka on toiminut esimerkiksi Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä, Euroopan romanifoorumin varapuheenjohtajana ja Suomen Romani­foorumin puheenjohtajana. Hän on niin ikään työskennellyt Euroopan neuvostossa sen historian ensimmäisenä romanina.[1]

Vuolasranta on luonut uran romanin kielen opettajana. Hän on alun perin kotoisin Suolahdesta, mutta muuttanut Espooseen. Hän on naimisissa, ja hänellä on kolme aikuista lasta.

Vuolasranta on ollut kansanedustajaehdokkaana pääsemättä kuitenkaan eduskuntaan. Kirjailija Kiba Lumberg nosti häntä vastaan rikosilmoituksen törkeästä kunnianloukkauksesta kesällä 2007.[2][3] Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 6. marraskuuta 2008 Vuolasrannan kunnianloukkauksesta 30 päiväsakkoon (1 350 euroa) sekä lisäksi maksamaan Lumbergille 2 500 euroa.[4] Hovioikeus alensi rangaistusta 20 päiväsakkoon ja 2 000 euron korvaukseen maaliskuussa 2010.[5]

Muun muassa taiteilija Kiba Lumberg, iskelmälaulaja Rainer Friman ja kirjailija Veijo Baltzar, jotka kaikki ovat romaneja, kertovat, että Vuolasranta johtaa lähes yksinvaltiaana konservatiiviromaneja, jotka pyrkivät vähättelemään ongelmia ja sulkemaan kriittiset äänet yhteisön ulkopuolelle.[6] Lumberg pitää Vuolasrantaa jopa fundamentalistina.[7]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miranda Vuolasranta syntyi romaniperheeseen 1950-luvun lopussa. Isoisä Aleksander Bollström oli Karjalan romaneita, jonka koti oli rajan taakse jääneessä Ruskealassa. Aleksander Bollström oli Suomen talvisodan ja jatkosodan veteraani, joka toimi sodan aikana rintamien välisenä pikalähettinä. Perhe evakuoitiin junalla ensin Wärsilään, Leppävirralle, Suonenjoelle ja lopulta Keski-Suomeen Suolahden pitäjään, jossa myös Vuolasranta kasvoi ja aloitti koulun.

Vuolasranta kuului siihen ensimmäiseen romanisukupolveen, joilla oli sodan jälkeen mahdollisuus päästä kouluun. Monetkaan romaniperheet eivät vielä tuolloin ymmärtäneet koulutuksen merkitystä ja suuri osa Suomen romaneista kiersi, mutta Vuolasrannan vanhemmat Helli (o.s. Svarts) ja Pekka Bollström olivat vakaasti sitä mieltä, että vaikka he itse olivat jääneet luku- ja kirjoitustaidottomiksi, lasten tulee opiskella ja saada paremmat mahdollisuudet suomalaisessa yhteiskunnassa.

Koulutus ja työtausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuolasranta kävi peruskoulun ja keskikoulun Suolahdessa Telakkakadun yksityisessä oppikoulussa (nimi tuolloin). Hän halusi jo tuolloin edistää romanien asemaa ja omaa äidinkieltä, romania. Seitsemäntoistavuotiaana hän muutti Ruotsiin, äidin sukulaisten luo, kuultuaan että Ruotsissa oli aloitettu oman äidinkielen kokeileva koulutus ”hemspråkslärarutbildning”. Vuolasranta haki ja pääsi ohjelmaan. Hän opiskeli sekä myöhemmin toimi romanikielen ja historian opettajana 7 vuotta Södertäljen ja Tukholman alueen suomenkielisillä ala-asteilla.

Jo tuolloin Ruotsin Invandrarverket – Maahanmuuttovirasto kutsui hänet maahanmuuttaja- ja romanikysymyksiä pohtivaan työryhmään, joka kokoontui Tukholman vanhalla valtiopäivätalolla joka toinen kuukausi. Vuolasranta teki tässä työryhmässä aloitteita mm. romanien koulutuksen ja työllisyyskoulutuksen edistämiseksi.

Ruotsin aikanaan Vuolasranta osallistui myös Kouluylihallituksen (Skolöverstyrelsen) työryhmään, joka pyysi häntä valmistamaan oman työnsä aikana tuottamastaan materiaalista romanikielistä oppimateriaalia. 1970-80-lukujen vaihteessa ei vielä ollut julkaistu romanikielistä opetusmateriaalia, mutta Vuolasranta katsoi että sen aika ei vielä ollut tullut. Hän osallistui myös Ruotsissa toimineen Nordiska Zigenarrådetin toimintaan ja oli perustamassa useita Suomen romanimaahanmuuttajien kansalaisjärjestöjä, joiden tavoitteena oli osallistaa romaneita. Vuonna 1984 hän muutti perheineen takaisin Suomeen ja asettui asumaan Nurmijärvelle.

1987 Vuolasranta aloitti jälleen opettamisen ensin Romano Mission (ent. Mustalaislähetys ry) lastenkodeissa, opettaen siellä romanikieltä, romanien historiaa tukien myös keskustelujen ja ohjauksen kautta lasten kasvua terveeseen aikuisuuteen. Noihin aikoihin Romano Missio alkoi kiinnittää huomiota lastenkodeissa kasvavien romanilasten identiteetti ongelmiin, joiden katsottiin olevan syynä kahden kulttuurin väliin putoamiselle ja lastenkoti lasten aikuisiän ongelmille.

1989 Vuolasranta tapasi Helsingin kaupungin sivistys- ja opetustoimen edustajat, jossa keskustelussa hän esitti romanikielen opetuksen aloittamista pääkaupungin peruskouluissa, vedoten valioneuvoston silloiseen asetuspäätökseen, vieraan äidinkielen opetuksen oikeudesta, jota oli annettu siihen mennessä vain maahanmuuttaja perheiden lapsille.

Romanikielen opetus aloitettiin Vuolasrannan toimesta syksyllä 1989 kokeiluluonteisena kouluajan ulkopuolella annettavana vapaaehtoisena oppiaineena. Tämä oli historiallinen ensimmäinen askel romanikielen olemassaolon tunnustamiseen. Vuolasranta antoi opetusta kaksi vuotta, tuntipalkkaisena opettajana, joka palkkaus ei kattanut hänen omia työn ja kodin välisiä kulujaan. Opetusta kuitenkin annettiin ja se laajeni kahden vuoden aikana Helsingistä, Vantaalle, Espooseen ja Nurmijärven peruskouluihin, lasten innostuksen myötä.

1990 Helsingin Opetusvirasto raportoi parin vuoden ajan annetusta romanikielen opetuksesta Suomalaisena vähemmistökielenä ensimmäisen kerran Opetusministeriölle. Tuolloin oli aika uudistaa myös Valtioneuvoston asetusta, joka koski vieraan äidinkielen opetuksen antamista Suomessa. Tämän uudistuksen yhteydessä romanikieli, jonka opetuksesta oli nyt ensimmäistä kertaa raportoitu, lisättiin mainittiin uudistettuun asetukseen vähemmistökielenä ensimmäisen kerran.

Uudistusesityksiä ja toimenpiteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Romano Missio ry. nimesi Vuolasrannan edustajakseen Romaniasiain neuvottelukuntaan, jossa Vuolasrannan aloitteesta alettiin keskustella erillisen koulutusjaoston perustamisesta. Jaosto perustettiin ja sen puheenjohtajaksi nimettiin Voitto Ahlgren ja jäseniksi jaoston romanitaustaiset jäsenet. Jaosto esitti heti työnsä alussa silloiselle Ammattikasvatushallitukselle Romaniväestön Koulutusyksikön perustamista. Tätä koulutusyksikköä suunnittelemaan nimettiin Eine Lillberg, Vuolasranta ja Tuula Åkerlund. Koulutusyksikkö perustettiin Ammattikasvatushallituksen yhteyteen 1992, josta se siirtyi 1993 Opetushallituksen alaisuuteen ja toimii edelleen.

1993 alkoi K.J. Långin johdolla Suomen Perustuslainsäädännön uudistusprosessi. Långin työryhmä pyysi lausuntoesitystä asian johdosta myös Romaniasiain neuvottelukunnalta. Neuvottelukunta asetti työryhmän, johon myös Vuolasranta kuului. Tämä työryhmä esitti erillisen artiklan luomista perustuslainsäädäntöön, jossa tulisi mainita saamelaiset ja romanit ja heidän oikeutensa oman äidinkielen ja kulttuurin edistämiseen. Perustuslainsäädännön uudistus saatiin valmiiksi 1995 ja siihen tuli Euroopankin lainsäädännön kannalta historiallinen uusi artikla §17.3, jossa tunnustetaan historiallisten vähemmistöjen kuten alkuperäisväestö saamelaisten ja romanien oikeudet oman kielen ja kulttuurin edistämiseen.

1990-luku oli monien romaneita koskevien edistystoimenpiteiden ja muutosten aikaa, joissa Vuolasranta oli vahvasti mukana vaikuttamassa romaniasian neuvottelukunnan ja oman asiantuntemuksensa kautta. Näistä muutamia:

  • 1992 Suomi ratifioi Euroopan neuvoston alueellisten ja vähemmistökielten sopimuksen, jossa se mainitsi romanikielen suomalaisena vähemmistökielenä
  • 1998 Suomi ratifioi Euroopan neuvoston vähemmistöjen suojelua koskevan puiteylisopimuksen, jossa se mainitsi romanien olevan yksi Suomen historiallisista vähemmistöistä.

Vuolasrantaa kuultiin näiden molempien uudistusten yhteydessä romanikielen ja kulttuurin asiantuntijana.

Julkaisut joissa Vuolasranta on ollut laatijana tai tuottajatyöryhmän jäsen:

  • Opetushallitus pyysi Vuolasrantaa laatimaan ensimmäisen peruskouluissa käytettävän romanikielen aapisen ; Romani Tšimbako Drom – Romanikielen Tie, OPH 1993 (edelleen käytössä, 4.painos)
  • Romani Tšimbako Buttiako Liin 1.- Romanikielen työkirja 1., työryhmätyö OPH 2002
  • Romani Tšimbako Skijiboskiirengo Liin – Opettajan opas, työryhmätyö OPH 2003

Opetushallitus tuotti myös useita käsikirjan omaisia oppaita eri ammattiryhmille, romaniväestöä ja heidän kulttuuriaan koskevan tiedon levittämistarkoituksessa, joiden laadintatyöryhmissä Vuolasranta oli mukana kirjoittajan/osakirjoittajan ominaisuudessa.

Vuolasranta on toiminut romanikielen ja historian opettajana, oppimateriaalin ja opetussuunnitelmien laatijana Ruotsissa ja sittemmin Suomessa yhteensä noin 18 vuoden ajan.

Ennen siirtymistään valtion palvelukseen Vuolasranta toimi kaksi vuotta Virossa Suomen ulkoasianministeriön ja Fida-lähetyksen lähialuekehitysyhteistyö projektien suunnittelijana ja vetäjänä. Projektien tavoitteena oli lisätä kansalaisyhteiskunnan demokratiatietämystä ja kouluttaa sosiaalityön osaajia. Koulutus aloitettiin koko Viroa koskevalla taustatietokartoituksella ja toteutettiin Viron sosiaaliministeriön tuella Tallinnan lähellä sijaitsevassa Surupin opistossa. Koulutukseen osallistui 22 kansalaisyhteiskunnan edustajaa Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Koulutuksen antajaksi kutsutut opettajat tulivat sekä Euroopasta, Suomesta että Viron hallinnon eri osa-alueilta.

Vuolasranta on luennoinut sekä romanikultturista että romanien kokemasta holokaustista korkean tason tapaamisissa, kuten konferensissa, johon osallistui Saksan entinen liittokansleri Rauss, sekä toiminut asiantuntijana kahdessa lyhytdokumenttielokuvassa, jotka käsittelivät Baltian romanien holokaustia toisen maailmansodan aikana. Nämä dokumentit Ihmiset unohtavat Jumala ei (20 min.) ja Oikeus muistaa (5 min.) on tuottanut Yleisradio. Dokumentteja pidetään edelleen harvinaisuuksina. Dokumentit myötävaikuttivat romaneita koskevan holokaustin muistomerkin pystyttämiseen Tallinnan lähellä sijaitsevan Kalev-Liivan keskitysleirin alueelle.

Valtion virkatehtävät

  • 1997 Sosiaali- ja terveysministeriö palkkasi Vuolasrannan Romaniasiain neuvottelukunnan suunnittelijaksi, silloisen pääsihteeri Paavo Lounelan esityksestä, joka siirtyi saman vuoden aikana varhaiseläkkeelle; Vuolasranta hoiti viransijaisena pääsihteerin tehtäviä kuluneen vuoden loppuun
  • 1998 Sosiaali- ja terveysministeriö nimesi Vuolasrannan ensimmäiseksi romanitaustaiseksi pääsihteeriksi Romaniasian neuvottelukuntaan, jossa virassa hän toimi kaksi kolmen vuoden kautta
  • 1999 Vuolasranta laati Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerin ominaisuudessa mm. esityksen valtioneuvostolle ja puolustusministeriölle romanisotaveteraanien – ja sodissa kuolleiden romanimiesten muistomerkin pystyttämisestä Hietaniemen hautausmaalle sotamuistomerkkien osastolle; muistomerkki pystytettiin juhlallisin menoin vuonna 2003 Hietaniemeen vielä elossa olevien romanisotaveteraanien ja puolustusvoimien johdon läsnä ollessa
  • 2001 presidentti Halonen piti Euroopan ihmisoikeustilannetta koskevan puheen Euroopan neuvoston Parlamentaariselle Yleiskokoukselle; tämän puheen valmistelussa oli konsultoitu Romaniasian neuvottelukunnan silloista pääsihteeriä Vuolasrantaa. Puheessa esitettiin mm. ”konsultatiivisen elimen perustamista Euroopan romanien osallistumisen ja äänen kuulemiselle kansainvälisessä yhteistyössä”, aloite sai kannatusta ja sitä alettiin selvittämään
  • 2002 ulkoasiainministeriö pyysi sosiaali- ja terveysministeriöltä tähän aloitteeseen liittyen virkamiesvaihtoa, jonka puitteissa Vuolasranta lähetettiin sekondeerattuna Suomen asiantuntijana Euroopan neuvoston sihteeristöön Strasbourgiin valmistelemaan Presidentti Halosen aloitteen eteenpäinmenoa yhdessä Suomen Strasbourgin pysyvän edustuston kanssa
  • Useiden korkean tason työryhmien ja maiden kahdenvälisten neuvottelujen tuloksena perustettiin Euroopan Romanien ja Kiertävien Foorumi, ERTF (European Roma and Travellers Forum) vuonna 2004, tämä tavoite oli osa Vuolasrannan työkuvaa EN:ssa
  • Vuonna 2005 solmittiin Euroopan neuvoston ja ERTF:n välinen juridinen Kumppanuussopimus (Partnership Agreement)
  • Vuolasranta toimi Euroopan neuvostossa vuoteen 2006, jona aikana Euroopan hajallaan olleet romaniverkostot koottiin yhteen, Euroopan romanien yhteiseksi poliittiseksi ääneksi
  • vuonna 2006 palattuaan jälleen Suomeen Romaniasian neuvottelukunta nimesi työryhmän, jonka puheenjohtajana Vuolasranta toimi; työryhmän tehtäväksi annettiin laatia kartoitus Suomen romaniverkostojen yhteistyön kehittämismahdollisuuksista ja yhdistymisestä liittojärjestöksi
  • selvitystä laadittiin 9kk ja sen tuloksena perustettiin Suomen Romanifoorumi - Fintiko Romano Forum liittojärjestö
  • vuonna 2007 Vuolasranta toimi jälleen lyhyen aikaa ulkoasianministeriön erityisasiantuntijana
  • keväällä 2008 Vuolasranta kutsuttiin Fintiko Romano Forum -liittojärjestön puheenjohtajaksi ja sittemmin sen toiminnanjohtajaksi, jossa työssä hän toimi neljä vuotta vakauttaen sen hallinnollisen ja poliittisen aseman Suomen romanien ainoana yhteisenä liittotason toimijana, jolla oli edustus myös Euroopan Romanien ja Kiertävien Foorumissa ERTF:ssä

Vuolasranta suoritti 2009-2011 Romanikulttuurin ohjaajan erityisammattitutkinnon Järvenpään Luther-opistossa erityisalanaan Kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikka ja Romanipolitiikan asiantuntijatehtävät.

Siirtyminen EU:n komissioon

  • vuonna 2010 silloinen Eurooppa-ministeri Astrid Thors esitti kahdenvälisessä neuvottelussa Euroopan Komission vara-presidentti ja komissionaari Vivian Redingille, että komissio kutsuisi Vuolasrannan komissioon Suomen kansallisena asiantuntija-virkamiehenä; tämän poliittisen esityksen taustalla on Suomen ihmisoikeuspolitiikan itselleen asettama tavoite osallistaa heikommassa sosiaalisessa asemassa olevia vähemmistöjä ja kansalaisryhmiä heitä itseään koskevaan päätöksentekoon ja politiikkalinjausten laadintaan
  • esitys uudistettiin 2011 Eurooppa-ministeri Alexander Stubbin toimesta, johon vastauksena tuli komissionaari Redingin myöntävä vastaus
  • vuonna 2012 ulkoasiainministeriö palkkasi tähän esitykseen liittyen uudelleen Vuolasrannan ylitarkastajaksi poliittisen osastonsa (POL-40) Ihmisoikeuspolitiikan yksikköön, vastuualueenaan suhteiden ylläpito hallitusten välisten instituutioiden kuten Euroopan neuvosto (EN), Euroopan unioni (EU), Euroopan Turvallisuus ja Yhteistyöorganisaation (ETYJ) kanssa
  • kuluneen vuoden aikanamilloin? Vuolasranta osallistui muun muassa Euroopan neuvoston reformin yhteydessä toteutettuun Euroopan Romanien ja Kiertävien Foorumin arviointiprosessiin sekä siitä seuranneeseen ERTF:n rakenteelliseen uudistukseen, jossa Suomea oli pyydetty EN ministerineuvoston puolesta toimimaan välittäjän ja asiantuntijan ominaisuudessa
  • toukokuussa 2013 Vuolasranta siirtyi EU:n komission oikeudellisen osaston syrjimättömyysasioiden yksikköön (EU, JUST D4. Non Discrimination Policies and Roma Coordination) Suomen asiantuntijavirkamiehenä.

Vuolasranta on ollut suomalaisena romaninaisena ensimmäinen korkean tason viranomainen julkisessa viroissa. Vuolasrannan on sanottu median ja poliitikkojen suulla antaneen julkisuudessa Suomen romanipolitiikalle näkyvät kasvot.

Vuolasranta tunnetaan joka puolella Eurooppaa sekä romanien että pääväestön toimijoiden parissa. Vaikka tässä biografiassa mainitussa työssä on luonnollisesti ollut muitakin romanipolitiikan vaikuttajia mukana, on Vuolasrannan henkilökohtainen osuus sekä Suomen että Euroopan romanien aseman kehittämisessä ollut todella merkittävä. Hänen omien tunnetuksi tulleiden sanojensa mukaan: ” …yhden ihmisen valinnoilla on merkitystä ja yhteisön sitoutuminen laadittuihin tavoitteisiin on tärkeää yhteiskunnallisen kehityksen näkökannalta.”

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ihmisoikeusliitto antoi vuosittaisen Ihmisoikeuspuurtaja-kunniamaininnan Vuolasrannalle vuonna 2002
  • International Romani Union (IRU) myönsi Vuolasrannalle Kultaisen Ruusun ansiomerkin Strasbourgissa Euroopan Romanien ja Kiertävien Foorumin Yleiskokouksessa vuonna 2007 ansioista Euroopan romanien aseman ja ihmisoikeuksien kehittäjänä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miranda Vuolasranta - ensimmäinen romani EN:oon
  2. (Archive.org) Kiba Lumberg teki rikosilmoituksen Ylen kirjeestä hs.fi 1.8.2007
  3. Vuolasrannan tuomio Kiba Lumbergin loukkauksesta lieveni. Helsingin Sanomat, 18.3.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.3.2010.
  4. Vuolasrannalle sakot Kiba Lumbergin loukkauksesta 6.11.2008. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 11.1.2011.
  5. Vuolasrannan tuomio Kiba Lumbergin loukkauksesta lieveni 18.3.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 11.1.2011.
  6. Sketsishow käynnisti julkisen romaniriidan Journalisti. 17.8.2007. Viitattu 1.10.2008.
  7. Kiba Lumberg teki rikosilmoituksen Ylen kirjeestä Helsingin Sanomat. 1.8.2007. Viitattu 1.10.2008.