Miramaren linna
| Miramaren linna | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Trieste, Italia |
| Rakennustyyppi | linna |
| Rakennustyöt aloitettu | 1856 |
| Valmistumisvuosi | 1860 |
| Suunnittelija | Carl Junker |
| Käyttäjä | Itävallan ja Italian kuninkaalliset (alkujaan) museo (nykyään) |
| Tyylisuunta | uusgotiikka |
| Julkisivumateriaali | kivi |
 |
|
Miramaren linna (ital. Castello di Miramare, saks. Schloss Miramar) on huvilinna nykyisessä Italiassa kahdeksan kilometriä Triestestä luoteeseen. Linna on rakennettu 1856–1860. Sen on omistanut aikoinaan arkkiherttua Maksimilian ja sittemmin Itävallan keisari.[1] Vuosina 1932–1939 Aostan herttua Amadeo asui linnassa.[2] Linna on nykyisin museona[3].
Maksimilian ihastui Triesten rannikon maisemiin, ja rakennutti linnan itselleen ja vaimolleen Charlottelle. Meren äärellä sijaitsevan linnan kerrotaan olleen Maksimilianin pitkäaikainen unelma jo ennen Miramarea. Kun Itävallan keisarikunta menetti Lombardian, varakuningas Maksimilian vetäytyi Miramaren linnaan (vaikka se sijaitsi Lombardia-Venetsian kuningaskunnan ulkopuolella). Vaimonsa Charlotten kanssa he ehtivät asua siinä vain neljä vuotta, ennen kuin Maksimilian kutsuttiin Meksikon keisariksi. Vuonna 1863. Maksimilian otti linnassa vastaan meksikolaisista aatelisista koostuvan delegaation, joka tarjosi hänelle keisarin kruunua. Kuitenkin vain kolme vuotta myöhemmin Maksimilian kuoli tasavaltalaisten teloittamana. Kun Maksimilianin ruumis tuotiin takaisin Eurooppaan fregatilla nimeltä Novara, se poikkesi Triesten kautta.[4][5][6]
Linnan on suunnitellut itävaltalainen arkkitehti Carl Junker ja tyyliltään se edustaa uusgotiikkaa. Kallioiseen maastoon rakentaminen osoittautui haasteelliseksi. Rakennusmateriaalina käytetty kivi on louhittu Istrian niemimaalta. Sisustuksessa näkyvät Maksimilianin lukuisat kiinnostuksenkohteet: makuuhuoneen mallina on käytetty fregatin kajuuttaa kun taas yksi salongeista on sisustettu itämaiseen tyyliin. Maksimilian suunnitteli vierailevansa Miramaressa myös noustuaan Meksikon keisariksi ja määräsi sinne rakennettavaksi valtaistuinsalin, jonka hän oli itse suunnitellut. Sali valmistui kuitenkin vasta vuonna 1870. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua linnan huonekalut siirrettiin Wieniin, mutta palautettiin Italian kuningaskunnalle vuonna 1920.[7][8][9][6]
Linnaa ympäröi laaja puisto, jossa on erilaisia eksoottisia puita. Monien puiden taimet tai siemenet arkkiherttua toi matkoiltaan Novaralla.[4] Kokonaisuudessaan tontin pinta-ala on 22 hehtaaria, ja myös puutarha on Junkerin suunnittelema: hän pyrki yhdistelemään tässä englantilaisia ja italialaisia vaikutteita.[8][10]
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä merelle
Linnan kirjasto
Maksimilianin sänky
Linna kuvattuna vuonna 2009
Valtaistuinsali
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Miramar (s. 571) Tietosanakirja osa 6. 1913. Tietosanakirja Osakeyhtiö. Viitattu 9.2.2026.
- ↑ History 2026. Museo Storico e Il Parco del Castello di Miramare. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ The Museum 2026. Museo Storico e Il Parco del Castello di Miramare. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- 1 2 Miramare castle. Discover Trieste. Arkistoitu 29.5.2023. Viitattu 29.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Massimiliano d'Asburgo 2026. Museo Storico e Il Parco del Castello di Miramare. Viitattu 9.2.2026. (italiaksi)
- 1 2 Miramare – "Ein schönes Haus am Ufer des Meeres" 2026. Die Welt der Habsburger. Viitattu 9.2.2026. (saksaksi)
- ↑ Castello di Miramare | Attractions 2026. Lonely Planet. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- 1 2 Historical Museum and Castle Park of Miramare 2026. Council of Europe. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Miramare Castle (Trieste, Italia) - History Art and Culture 2026. Visit Venezia Orientale. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Crozzoli, Gabriele: Miramare Il Parco ed il Castello di Massimiliano, s. 22. Vianello, 2004. ISBN 88-7200-153-6 (italiaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miramaren linna Wikimedia Commonsissa
