Minnesotan kansannousu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Minnesotan kansannousu tai Dakotan vuoden 1862 sota oli Yhdysvaltain ja dakota-intiaanien välille syttynyt lyhyt sotatila vuonna 1862. Erimielisyydet saivat alkunsa niistä monista muutoksista, jotka vuonna 1860 virkaan astunut presidentti Abraham Lincolnin ja hänen edustamansa republikaaninen puolue toivat tullessaan. Vanhan demokraattisen puolueen kannattajat saivat väistyä monista tehtävistään. Myös dakota-reservaatissa vaihtuivat intiaaniagentit. Uusilta asiamiehiltä puuttuva kokemus osoittautui kohtalokkaaksi dakotoille, jotka jäivät vuosina 1861–1862 ilman vuosittaista määrärahaansa. Myös heille osoitetut muona-annokset joko jäivät tulematta perille tai sitten niitä ei ollut koskaan lähetettykään.[1]

Dakotain johtaja Little Crow nousi Yhdysvaltoja vastaan.

Dakota-lähetystöjen neuvottelut eivät johtaneet toivottuun tulokseen heidän reservaattinsa asiamiehen ja Minnesotan rikkaiden kauppiaiden kanssa. Intiaanien käskettiin syödä preerioiden heinää, kun he pyysivät ruokaa osavaltion yksityisten omistajien ruokavarastoista. Dakotain johtoon noussut Little Crow yritti loukkauksista huolimatta puhua rauhan puolesta, mutta nuoret soturit eivät halunneet kuunnella häntä.[1]

Minnesotan kansannousua pakenevia siviilejä aterioimassa preerialla

Elokuussa 1862 dakotat hyökkäsivät valkoisen väen asutuksille ja kauppa-asemille. Ensimmäisen päivän hyökkäyksissä kuoli 400 valkoista, joista 23 oli Fort Ridgelyn vapaaehtoisia jalkaväen miehiä.[2] Toisen ja kolmannen päivän hyökkäyksissä Little Crown joukot yrittivät vallata Fort Ridgelyn linnakkeen mutta kokivat runsaita tappioita. Dakotain toinen sotajoukko hyökkäsi saksalaisten siirtolaisten asuttamaan New Ulmiin. Vaikka intiaanien onnistui sytyttää osa kylästä tuleen, osoittautui uudisasukkaiden vastarinta kovaksi. Päivän kestäneiden taistelujen päätteeksi kapinalliset poistuivat sotatantereeksi muuttuneesta kylästä.

Kello 10 aamulla 38 dakota-soturia marssitettiin vankilasta Mankaton hirttolavalle. Yhdysvaltain historian suurin julkinen massateloitus keräsi runsaasti katsojia.[3]

Seuraavan päivän aikana Fort Ulm evakuoitiin dakotain uusien hyökkäysten varalta. Apuun tulleet kenraali Henry Hastings Sibleyn johtamat Yhdysvaltain joukot päättivät sodan kuukautta myöhemmin. 300 dakota-soturia sai kuolemantuomion kapinaan osallistumisesta, mutta suurin osa heistä armahdettiin.[2]

  1. a b Markku Henriksson: Alkuperäiset amerikkalaise. Gaudeamus, 1985. ISBN 951-662-385-9.
  2. a b Carl Waldman: Atlas Of The North American Indian, s. 155. Fact On File Publications, 1985. ISBN o-87196-850-9.
  3. Largest mass hanging in United State history.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]