Milunka Savić

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Milunka Savić, kuvattu vuosien 1914 ja 1918 välillä.

Milunka Savić, serbiaksi Милунка Савић, (28. kesäkuuta / 10. elokuuta 1888 Koprivinica5. lokakuuta 1973 Belgrad) oli serbialainen naissotilas, joka on saanut historiassa eniten naissotilaalle myönnettyjä kunniamerkkejä.[1]

Savić oli vuonna 1912 täyttänyt 24 ja hän liittyi Serbian armeijaan. Maa kävi tuolloin Ensimmäistä Balkanin sotaa. Tapauksen syntyhistoriaa ei tiedetä, mutta epäillään, että Savić meni sotaan veljensä puolesta. Hän osallistui myös Toiseen Balkanin sotaan, missä haavoittui. Vasta sotasairaalassa selvisi hänen oikea sukupuolensa. Esimiehet puhuttelivat häntä ja totesivat, että naiselle olisi sopivampaa olla hoitajana eikä rintamalla, mutta Savić piti päänsä ja meni takaisin rintamalle. Hän taisteli myös ensimmäisessä maailmansodassa ja sai kunniamerkkejä useilta valtioilta. Hänet kotiutettiin vuonna 1919. [2]

Sodan jälkeen Ranska tarjosi Savićille eläkettä ja asunnon, mutta hän päätti pysyä Serbiassa. Sotien välisenä aikana hän unohtui ihmisten mielistä ja eli tuntemattomuudessa. Toisen maailmansodan aikana hän ei osallistunut vastarintaan maataan miehittävää Saksaa vastaan. Hän joutui keskitysleirille mielipiteidensä vuoksi, mutta jäi eloon. [3]

Savić adoptoi katulapsia ja hoiti heitä kuin omiaan. Hän sai valtiolta eläkkeen joka oli aivan liian pieni elämiseen. Asia tuli julkisuuteen ja ja kaupunki kustansi hänelle asunnon. Sotasankari kuoli köyhyydessä. [4]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]