Mikuma (1934)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikuma / 三隈
Mikuma
Mikuma
Aluksen vaiheet
Rakentaja Mitsubishi, Nagasaki
Kölinlasku 24. joulukuuta 1931
Laskettu vesille 31. toukokuuta 1934
Palveluskäyttöön 29. elokuuta 1935
Poistui palveluskäytöstä upposi ilmahyökkäyksessä 6. kesäkuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 8 500 t (suunniteltu)
13 670 t (standardi)
Pituus 198 m
Leveys 20,2 m
Syväys 5,89 m
Koneteho 152 000 shp
Nopeus 35 solmua
Miehistöä 850
Aseistus
Aseistus 15 × 15,5 cm/60 -tykkiä kolmoistorneissa
8 × 127 mm/40 -tykkiä
12 × 25 mm ilmatorjuntatykkiä
12 × 610 mm torpedoputkea

Mikuma (jap. 三隈) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1935 valmistunut Mogami-luokan raskas risteilijä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mogami-luokka

Alus tilattiin vuoden 1931 hankinnoissa Mitsubishin Nagasakin telakalta, missä köli laskettiin 24. joulukuuta 1931. Alus laskettiin vesille 31. toukokuuta 1934 ja valmistui 29. elokuuta 1935.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1939 alussa Mikuma oli modernisoitavana, jolloin sen 15,5 senttimetrin pääaseet vaihdettiin 20,3 senttimetrin tykkeihin. Alukselta vapautuneet tykkitornit siirrettiin Yamatolle. Alukselle asennettiin torpedovyöt, joilla suojan lisäksi parannettiin aluksen vakautta. Uppouman kasvu hidasti samalla alusta.

Vichyn Ranskan ja Japanin päästyä 22. syyskuuta 1940 sopimukseen Ranskan Indokiinan satamien ja lentotukikohtien käytöstä Yhdysvallat asetti yhdysvaltalaisyrityksille kiellon viedä Japaniin terästä, romurautaa ja lentopetrolia. Alus lähti 16. heinäkuuta 1941 Kuresta 17. risteilijäviirikössä, joka saapui 22. heinäkuuta Samahiin Hainaninsaarelle. Alus osallistui seuraavasta päivästä alkaen operaatio FU:ssa Cochinchinan miehitykseen. Se suojasi 25. heinäkuuta joukkojenkuljetussaattueen viirikön kanssa Samahista Saigoniin, jonne saavuttiin 30. heinäkuuta.[2]

Pearl Harbourin hyökkäyksen aikana Mikuma kuului viirikkönsä mukana vara-amiraali Jisaburo Ozawan johtamaan 1. eteläiseen maihinnousulaivastoon, jonka tehtävänä oli suojata 8. joulukuuta operaatio E:n Malakan niemimaan maihinnousut Singoraan, Pattaniin ja Kota Bharuun.[2]

Joulukuun lopulla alus osallistui sisaraluksensa Mogamin kanssa maihinnousuihin Brittiläisessä Borneossa suojaten joukkoja Mirissä ja operaatio Q:ssa Kuchingissa. Helmikuussa 1942 alus suojasi operaatio L:n Sumatran ja Jaavan maihinnousuja.[2]

Mogami ja Mikuma sekä niiden suojana ollut hävittäjälaivue kohtasivat 28. helmikuuta 1942 Yhdysvaltain laivaston risteilijä USS Houstonin ja Australian kuninkaallisen laivaston risteilijä HMAS Perthin, jotka hyökkäsivät maihinnousulaivastoa vastaan. Seuranneessa Sundasalmen taistelussa kumpikin liittoutuneiden risteilijä upotettiin samoin kuin japanilainen kuljetusalus Ryujomaru, jonka tuhoutuessa sai surmansa Japanin 16. armeijan komentaja kenraaliluutnantti Hitoshi Imamura.[2]

Maaliskuussa alus suojasi operaatio T:n maihinnousuja Sabangiin ja Iriin Pohjois-Sumatralla. Maaliskuun lopulla se oli mukana syöksyssä Intian valtamerelle operaatio C:ssä. Alus palasi 11. huhtikuuta 1942 osaston mukana Singaporeen.[2]

Alukseen osui 6. kesäkuuta ainakin viisi pommia etukannelle, komentosillalle ja keskilaivaan. Osumien seurauksena etukannella syttyi tulipalo, joka esti etummaisten tykkien toiminnan. Komentosillan läheisyyteen tullut osuma räjäytti käyttövalmiit ilmatorjuntatykkien kranaatit. Keskilaivaan tullut osuma tuhosi torpedoputkia, ja torpedojen räjähdys tuhosi aluksen. Alus kaatui oikealle kyljelleen vieden mukanaan 650 sotilasta. Asashio pelasti haavoittuneen aluksen päällikön, joka siirrettiin Suzuyalle saamaan hoitoa. Asashio, Mogami ja Arashio pelastivat 240 eloonjäänyttä ja toimittivat heidät Trukille.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitley 1996, s. 181.
  2. a b c d e f IJN Mikuma: Tabular Record of Movement CombinedFleet.com. Viitattu 18.9.2016. (englanniksi)