Miklós Jósika
| Miklós Jósika | |
|---|---|
 Miklós Jósika 1861. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1794 |
| Kuollut | 1864 (69–70 vuotta) |
| Ammatti | sotilas, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | unkari |
| Tuotannon kieli | unkari, saksa |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Miklós Jósika (1794–1864), vapaaherra, oli unkarilainen kirjailija.[1]
Jósika kuului vanhaan erdélyläiseen magnaattisukuun, jossa säilytettiin aikaisemman kansallisen itsenäisyyden muistoja. Hän palveli 1811–1818 keisarillisessa armeijassa upseerina ja kunnostautui Italian ja Ranskan sotaretkillä 1815. Sen jälkeen hän vetäytyi maatilalleen, jossa hän keskittyi kirjallisiin toimiin ja maatalouteen. Hän osallistui vuodesta 1832 alkaen poliittiseenkin elämään ja siirtyi 1840 Budapestiin. Hän oli Unkarin vallankumouksen aikana (1848–1849) jyrkimmän suunnan edustajia ja pakeni (kuolemaan tuomittuna) Világosin antautumisen jälkeen ulkomaille, jonne hän jäi asumaan loppuiäkseen (ensin Brysseliin, sitten Dresdeniin).[1]
Jósika on unkarilaisen romaanikirjallisuuden varsinainen perustaja ja on tällä alalla luonut useita Unkarin kansalliskirjallisuudessa pysyviä teoksia. Jósika on Walter Scottin oppilas sekä aiheiden valintaan että esitystapaan nähden (”Unkarin Walter Scott”). Hän sijoittaa mielellään kertomuksensa romanttiseen, historian ja tarinoiden ylistämään Erdélyyn (eli Transilvaniaan), ja sen maineikkaiden sankarien, uljassydämisten ja kuumaveristen naisten ja kirjavasti vaihtelevan kansanelämän kuvauksessa hän saa lukijan huomiota ja vahvistaa hänen isänmaallisuuttaan. Teoksissaan Jósika kuvaa varsinkin naisen sielunelämää ja luontoa. Pääosan parhaista romaaneistaan Jósika kirjoitti ennen vapaussotaa. Myöhemmissä näkyy ranskalaisen sensaatioromaanin vaikutusta sekä liikatuotannon ja kiireen jälkiä: kolmessa vuosikymmenessä Jósika julkaisi 125 nidettä romaaneja ja novelleja.[1]
Jósikan ensimmäinen romaani on Abafi (1836); muita merkittäviä ovat Zólyomi (1876), Az utolsó Báthory (’Viimeinen Báthory’ 1837), A csehek Magyarországban (’Tšekkiläiset Unkarissa’, 1839), Zrinyi a költö (’Zrinyi runoilija’, 1843) ja Jósika István (1847). Vuonna 1859 ilmestyivät 18 niteessä saksankieliset käännökset hänen vuoteen 1849 mennessä kirjoittamistaan romaaneista. Maanpaossa Jósika itsekin kirjoitti saksaksi muutamia teoksia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Tietosanakirja osa 3, palstat, palstat 1443–1444. artikkeli: ”Jósika, Miklós”. Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1911. Teos Runeberg-projektissa (viitattu 31.5.2020).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miklós Jósika Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
