Mikko Juva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikko Juva
Mikko Juva Luterilaisen maailmanliiton konferenssissa Amsterdamissa vuonna 1975.
Mikko Juva Luterilaisen maailmanliiton konferenssissa Amsterdamissa vuonna 1975.
Turun ja Suomen arkkipiispa
1978–1982
Edeltäjä Martti Simojoki
Seuraaja John Vikström
Kansanedustaja
15.9.1964–4.4.1966
Vaalipiiri Turun läänin eteläinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Koko nimi Mikko Einar Juvelius
Mikko Einar Juva
Syntynyt22. marraskuuta 1918
Kaarlela
Kuollut1. tammikuuta 2004 (85 vuotta)
Turku
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti arkkipiispa, kansleri, professori, puolueen puheenjohtaja
Puoliso
  • Riitta Eleonora Brofeldt (vih. 1946)
  • Maisu Maija-Liisa Hägglund (vih. 1991)
Tiedot
Puolue Liberaalinen Kansanpuolue
Muut puolueet Suomen Kansanpuolue
(vuoteen 1965)
Koulutus filosofian tohtori (1950)
teologian tohtori (1955)
Uskonto kristinusko
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Mikko Einar Juva (vuoteen 1935 Juvelius; 22. marraskuuta 1918 Kaarlela – 1. tammikuuta 2004 Turku) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa ja yliopistomies, oppiarvoltaan teologian ja filosofian tohtori.[1][2] Hän loi poikkeuksellisen laaja-alaisen uran sekä yliopiston ja kirkon että valtakunnanpolitiikan palveluksessa.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun yliopiston rehtorin Einar W. Juvan poika lähti isäänsä seuraten akateemiselle uralle. Juva väitteli filosofian (historian) tohtoriksi Turun yliopistosta 1950 väitöskirjalla Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapauden murroksessa, ja teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1955 väitöskirjalla Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden hallitsemina vuosisatoina. Papiksi Juva vihittiin 1943, ja hän toimi sotilaspappina jatkosodassa. Toimittuaan Suomen kristillisessä ylioppilasliitossa 1944–1957 hänet valittiin isänsä jälkeen Turun yliopiston Suomen historian professoriksi. Einar ja Mikko Juva kirjoittivat yhdessä viisiosaisen Suomen kansan historian (1964–1967).[2]

Juva työskenteli myöhemmin myös Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorina (1962–1978).[3] Hän toimi myös Helsingin yliopiston vararehtorina 1968–1971, rehtorina 1971–1973 ja kanslerina 1973–1978.[2] Juvan vuodet Helsingin yliopiston johdossa osuivat 1960–1970-luvun opiskelijaradikalismin kuohuvimpiin vuosiin,[1] ja hän oli yksi Suomen yliopistolaitoksen kärkihahmoja taistelussa yliopistojen hallintouudistuksesta.

Yliopistouransa ohessa Juva toimi myös valtakunnanpolitiikassa: hänet valittiin 1965 perustetun Liberaalisen Kansanpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hänen kautensa kansanedustajana (1964–1966) ja puoluejohtajana (1965–1968) jäivät lyhyiksi.[2] Vuonna 1981 LKP tiedusteli Juvaa ehdokkaakseen seuraavan vuoden presidentinvaaliin, mistä hän kieltäytyi.[4] Tamminiemen pesänjakajat -kirjan mukaan poliitisten juonittelujen ulkopuolella pysytellyt Juva olisi saattanut olla varteenotettava ehdokas siinä tapauksessa, että presidentinvaali olisi ajautunut porvaripuoleiden kesken umpisolmuun.[5]

Arkkipiispana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään Luterilaisen maailmanliiton johtotehtävissä toiminut Juva valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi 1978. Hän ei ollut tätä aiemmin toiminut varsinaisessa papin virassa. Juva oli vapaamielinen teologi, joka pyrki aktiivisesti uudistamaan kirkon hallintoa ja otti rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tästä syystä hän joutui eri linjoille joidenkin kirkollisten ryhmittymien kanssa. Myös arkkipiispan työmäärä oli Juvan mielestä liian suuri. Juva jäi 1982 ennenaikaiselle eläkkeelle arkkipiispan virasta.[6]

Juva oli tärkeä vaikuttaja myös kirkkojen välisessä ekumeenisessa liikkeessä. Hän vastasi vuonna 1963 Helsingissä pidetyn Luterilaisen maailmanliiton kokouksen järjestelyistä. Vuosina 1963–1970 Juva oli kyseisen liiton teologisen komission puheenjohtaja ja 1970–1977 maailmanliiton puheenjohtaja.[1]

Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Juva oli Turun yliopiston Suomen historian professorin ja rehtorin Einar W. Juvan poika. Hänen äitinsä oli Lempi (o.s. Kaila). Vuonna 1946 Juva meni naimisiin lääketieteen lisensiaatti Riitta Eleonora Brofeldtin kanssa. Jäätyään leskeksi vuonna 1990 Juva meni naimisiin agrologi Maisu Maija-Liisa Hägglundin (ent. Laurén) kanssa vuonna 1991.[7] Juvalla oli neljä lasta: Kersti (s. 1948), Simo (s. 1950), Elina (s. 1953) ja Katriina (Kati) (s. 1958).[2]

Poika Simo Juva toimi Lohjan kaupunginjohtajana ja tytär Kersti Juva Setan varapuheenjohtajana. Mikko Juva toimi eläkkeellejäämisensä jälkeen aktiivisesti mm. seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavassa Yhteys-liikkeessä.[8]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Respondentti Juvan väitöskaronkka helmikuussa 1950. Oikealta Mikko Juva, Einar W. Juva, Martti Ruuth, Martti Ruutu.
  • Augustinuksen valtiokäsitys ja sen perusteet (1945)
  • Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapaamielisyyden murroksessa 1848–1869 (väitöskirja, FT, 1950)
  • Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden aikana (väitöskirja, TT, 1955)
  • Rajuilman alla (1956)
  • Valtiokirkosta kansankirkoksi (1960)
  • Suomen kansan historia I–V (Einar W. Juvan kanssa, 1964–67)
  • Tästä on kysymys (Martti Simojoen kanssa, 1965)
  • Kirkon parlamentti (1976)
  • Seitsemän puhetta isänmaasta (1981)
  • Jumalan maailma ja ihmisten (1982)
  • Aika ajatella, aika uskoa (1985)
  • Mies etsi vapautta: L. P. Tapanisen elämä. Kirjaneliö 1989. ISBN 951-600-781-3.
  • Seurasin nuoruuteni näkyä: Muistettavaa vuosilta 1939–82. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-12879-5.
  • Aika etsiä ja aika löytää (1998)

Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Tukkimäki, Paavo: Mikko Juva 1.1.2004. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.10.2020.
  2. ↑ a b c d e Kuka kukin on 1982. Helsinki: Otava.
  3. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 243. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  4. ↑ Blåfield, Antti – Vuoristo, Pekka: Kun valta vaihtui: Mitä todella tapahtui Suomen presidentinvaalissa 1982, s. 205. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-2316-1.
  5. ↑ Tamminiemen pesänjakajat, s. 121–123. Tampere: Kustannus-Vaihe, 1981. ISBN 951-99336-6-2.
  6. ↑ Mustakallio, Hannu (toim.): ”Mikko Juva”, Kirkollisia vaikuttajia: Pyhästä Henrikistä nykyaikaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.
  7. ↑ Mikko Juva Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  8. ↑ Latvakangas, Eva: Mikko Juva oli suvaitsevuuden moralisti Turun Sanomat. 2.1.2004. Viitattu 9.10.2016.
    http://www.yhteys.org/poytakirjat/toimintakertomus2004.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Mikko Einar Juva Turun arkkihiippakunta. Arkistoitu 2016. Viitattu 1.12.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eskola, Seikko: ”Juva, Mikko (1918–2004)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 551–554. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna Edeltäjä:
Martti Simojoki 		Turun ja Suomen arkkipiispa
1978–1982 		Seuraaja:
John Vikström
Edeltäjä:
(ensimmäinen) 		Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja
1965–1968 		Seuraaja:
Pekka Tarjanne
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mikko_Juva&oldid=22188262”