Mike Vernon
| Mike Vernon | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. helmikuuta 1963 Calgary, AB, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 170 cm |
| Paino | 77 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1982–2002 |
| Seurat |
Calgary Flames Detroit Red Wings San Jose Sharks Florida Panthers |
| NHL-varaus |
56. varaus, 1981 Calgary Flames |
| Hockey Hall of Fame | |
|
2023 |
|
Mike Vernon (s. 24. helmikuuta 1963 Calgary, Alberta) on kanadalainen entinen jääkiekkomaalivahti. Hän pelasi NHL-urallaan neljässä seurassa, Calgary Flamesissa, Detroit Red Wingsissä, San Jose Sharksissa ja Florida Panthersissa. Suurimman osan urastaan hän edusti Calgary Flamesia. Hän lopetti peliuransa vuonna 2002.
Peliura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Calgary Flames varasi Vernonin NHL:ään numerolla 56 vuoden 1981 varaustilaisuuden kolmannella kierroksella. Hän otti seuran ykkösmaalivahdin paikan kauden 1985–86 loppupuolella ja oli johdattamassa seuraa Stanley Cupin loppuotteluihin, joissa se hävisi Montreal Canadiensille otteluvoitoin 4–1.
Kaudella 1987–88 Vernon pelasi 64 ottelua, joista Flames voitti 39, ja hän oli täten auttamassa seuraa Presidents' Trophyn voittoon (runkosarjan voittaja). Joukkueen taival katkesi kuitenkin pudotuspelien toisella kierroksella paikalliskilpailija Edmonton Oilersia vastaan.
Seuraavalla kaudella Vernon oli johdattamassa seuraansa sen ensimmäiseen ja tähän mennessä ainoaan Stanley Cupin voittoon; Flames voitti loppuotteluissa Montreal Canadiensin voitoin 4–2. Hän torjui pudotuspeleissä kolme nollapeliä. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella hän pelasti seuran tippumiselta torjumalla Vancouver Canucksin Stan Smylin läpiajon ratkaisevan ottelun jatkoajalla.
Vaikka Flames säilyi vahvana, se ei onnistunut uusimaan menestystään seuraavina kausina. Flames kauppasi Vernonin Detroit Red Wingsiin kesällä 1994 vaihdossa puolustaja Steve Chiassoniin. Vernon auttoi Red Wingsin Stanley Cupin loppuotteluihin työsulun lyhentämällä kaudella 1994–95, mutta seura hävisi loppuotteluissa New Jersey Devilsille suoraan neljässä ottelussa. Kaudella 1995–96, jolloin seuran ykkösmaalivahtina oli Chris Osgood, Red Wings voitti runkosarjassa 62 ottelua, mikä on NHL:n ennätys. Kauden jälkeen Osgood ja Vernon palkittiin William M. Jennings Trophylla, joka jaetaan vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille tai maalivahdeille. Red Wings hävisi kuitenkin konferenssifinaaleissa Colorado Avalanchelle, joka eteni sittemmin ensimmäiseen Stanley Cupin voittoonsa.
Kaudella 1996–97 Vernon jatkoi runkosarjassa edelleen kakkosmaalivahtina, mutta otti ykkösmaalivahdin paikan pudotuspeleissä, joissa Red Wings eteni ensimmäiseen Stanley Cupin voittoonsa sitten vuoden 1955; Red Wings voitti loppuotteluissa Philadelphia Flyersin suoraan neljässä ottelussa. Vernonin otteet pudotuspeleissä (hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 1,76) toivat hänelle Conn Smythe Trophyn pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.
Vernon siirtyi San Jose Sharksiin vuonna 1997. Hän pelasi seurassa kaksi täyttä kautta. Hänet kaupattiin Florida Panthersiin kesken kauden 1999–00 yhdessä kolmannen kierroksen varausvuoron kanssa vaihdossa Radek Dvořákiin. Vernon toimi loppukauden Floridan ykkösmaalivahtina vieden seuran pudotuspeleihin. Kesällä 2000 tulokasseura Minnesota Wild varasi hänet laajennusdraftissa, mutta kauppasi hänet saman tien Calgary Flamesiin, jossa hän pelasi vielä kaksi kautta. Vernon ilmoitti lopettavansa uransa 13. syyskuuta 2002.
Vernon pelasi NHL-urallaan yhteensä 781 runkosarjaottelua, joista valtaosan Flamesin paidassa. Nollapelejä hän keräsi runkosarjaotteluissa yhteensä 27, 13 Flamesin, neljä Red Wingsin, yhdeksän Sharksin ja yhden Panthersin paidassa. Pudotuspeliotteluja hänelle kertyi yhteensä 138, joissa hän pelasi kuusi nollapeliä, kolme Flamesin, kaksi Red Wingsin ja yhden Sharksin paidassa.
Calgary Flames jäädytti Vernonin pelinumeron (#30) helmikuussa 2007.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- William M. Jennings Trophy (jakoi Chris Osgoodin kanssa) – 1996
- Conn Smythe Trophy – 1997
- Pelasi viisi kertaa NHL:n tähdistöottelussa – 1988, 1989, 1990, 1991, 1993
- Hockey Hall of Fame – 2023[1]
Ennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eniten runkosarjaotteluita pelannut maalivahti Calgary Flamesissa (526)
- Eniten peliminuutteja runkosarjassa kerännyt maalivahti Calgary Flamesissa (29 649)
- Eniten pudotuspeliotteluita pelannut maalivahti Calgary Flamesissa (81)
- Eniten peliminuutteja pudotuspeleissä kerännyt maalivahti Calgary Flamesissa (4773)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mike Vernon The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
| Edeltäjä: Ed Belfour |
William M. Jennings Trophyn voittaja 1996 (yhdessä Chris Osgoodin kanssa) |
Seuraaja: Martin Brodeur & Mike Dunham |
| Edeltäjä: Joe Sakic |
Conn Smythe Trophyn voittaja 1997 |
Seuraaja: Steve Yzerman |