Mikael II
Mikael II (770–829) oli Bysantin keisari vuosina 820–829. Hän syntyi Amoriumin kaupungissa Fryygiassa, minkä takia häntä kutsuttiin amorialaiseksi. Hänestä käytettiin myös lisänimeä Psellos, änkyttäjä. Mikael aloitti uransa tavallisena sotilaana mutta yleni aina kenraaliksi asti.
Hän oli kannattanut entistä aseveljeään Leo V:tä, kun tämä nousi valtaistuimelle vuonna 813. Mikael tuomittiin kuolemaan vuonna 820 sen jälkeen, kun paljastui, että hän oli ollut mukana salajuonessa keisaria vastaan. Mikaelin kannattajien onnistui kuitenkin surmata Leo ja vapauttaa Mikael. Mikaelista tuli uusi keisari ja amorialaisen hallitsijasuvun perustaja.
Mikael joutui taistelemaan vuosina 822–824 aikana toista valtaa havittelevaa kenraalia, Tuomasta, vastaan. Vuonna 823 muslimit valloittivat Kreetan, ja vuonna 827 alkoivat hyökkäykset Sisiliaa kohti.
Mikael oli ikonoklasti, mutta hän yritti saada aikaiseksi sovun ikonien kannattajien kanssa. Hän sai kuitenkin munkkien vihat niskoilleen, kun hän meni toisen kerran naimisiin, Konstantinos VI:n lesken, entisen nunnan, Eufrosynen kanssa. Mikaelin kuollessa hänen pojastaan Theofiloksesta tuli uusi keisari.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- John Julius Norwich: Byzantium: The Apogee. Viking, 1991. ISBN 0-394-53779-3.
- Georg Ostrogorsky: History of the Byzantine State. Rutgers University Press, 1969. ISBN 0-8135-1198-4.
| Edeltäjä: Leo V |
Bysantin keisari | Seuraaja: Theofilos |
| ||||||||||||||
