Tämä on lupaava artikkeli.

Mikael Agricola

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mikael Agrikola)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mikael Agricola
Emil Wikströmin veistämä Mikael Agricolan muistomerkki, Lahden Erkonpuistoon vuonna 1953 pystytetty valos.
Emil Wikströmin veistämä Mikael Agricolan muistomerkki, Lahden Erkonpuistoon vuonna 1953 pystytetty valos.
Turun piispa
1554–1557
Edeltäjä Martti Skytte
Seuraaja Pietari Follingius
Henkilötiedot
Koko nimi
  • Michael Olai[1]
  • Mikael Olavinpoika
Syntynytnoin 1510
Pernaja, Suomi
Kuollut9. huhtikuuta 1557 (46–47 vuotta)
Uusikirkko, Suomi
Ammatti piispa, suomentaja, rehtori
Vanhemmat Olof
Puoliso
  • Birgitta Olavintytär (vih. 1540-luku)
Lapset Kristian Agricola
Muut tiedot
Koulutus Filosofian maisteri (1549)
Tutkinnot Wittenbergin yliopisto
Merkittävät teokset
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus
Osa artikkelisarjaa
Luterilaisuus
Lutherin sinetti
Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. Ainuttakaan aikalaiskuvaa Agricolasta ei ole säilynyt.[2][3]
R. W. Ekman, Mikael Agricola luovuttaa Uuden testamentin suomennoksen kuningas Kustaa Vaasalle, 1853.

Mikael Agricola (noin 1510 Pernaja – 9. huhtikuuta 1557 Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. Häntä pidetäänkin siksi suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä.[4]

Agricola opiskeli 1530-luvulla Wittenbergin yliopistossa reformaatiokauden molempien johtohahmojen Philip Melanchthonin ja Martti Lutherin oppilaana. Valmistuttuaan hän toimi Suomessa Turun katedraalikoulun rehtorina ja Turun piispana. Agricolan käännös Uudesta testamentista julkaistiin vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti. Kymmenen vuoden aikana yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua, julkaissut Agricola kustansi käännöstyönsä paljolti itse.[5]

Agricolan runomuotoinen luettelo vanhoista suomalaisista jumalista on ollut tärkeä myöhemmälle tutkimukselle. Agricolan kuolinpäivänä 9. huhtikuuta vietetään suomen kielen päivää.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntyperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikael Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta. Hänen syntymäaikaansa ei tiedetä, mutta hänen myöhempien vaiheidensa perusteella se on sijoitettu noin vuodelle 1510. Hänen isänsä nimi oli Olavi (ruotsalaisittain Olof), äidin nimeä ei tiedetä. Perheessä oli Mikaelin lisäksi kolme tytärtä, joiden nimiä ei tunneta. Hänen isänsä näyttäisi kuolleen 1540-luvun alussa ja äiti noin vuonna 1550.[1]

Opintojen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agricola oli jo poikana ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas. Hänen ensimmäinen opettajansa, Pernajan seurakunnan kirkkoherra, ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään pojan 1510-luvun lopulla Viipuriin latinankouluun. Opinkäynti oli tuohon aikaan vain muutamien etuoikeus. Siihen vaadittiin aina varakkaita vanhempia, luontaista kykyä ja kirjasivistyneiden miesten suosituksia. Viipurissa Mikael Olavinpoika otti sukunimekseen isänsä ammatin mukaan Agricolan (lat. ’maanviljelijä’), joka oli suosittu nimenomaan Saksan humanistipiireissä, joihin Agricola opiskeluaikoinaan Viipurissa tutustui.[1]

Äidinkieli ja kielitaito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agricolan Nils Pederinpoika Bielkelle 1549 ruotsiksi kirjoittama kirje.[6]

Agricolan äidinkielestä on esitetty erilaisia käsityksiä. Käsitykset ovat perustuneet toisaalta Agricolan käyttämään suomen kieleen ja toisaalta hänen syntymäpaikkansa Pernajan kylän asutustilanteeseen.

Heikki Ojansuu on katsonut Agricolan äidinkieleksi suomen. Hänen mukaansa Agricola käyttää kielessään sentapaisia Kanta-Hämeen murteen piirteitä, jotka antavat olettaa kielen omaksutun jo lapsuudessa. Ojansuu katsoo, että Agricolan tekstit sisältävät kieltä, jota hän ei olisi voinut tietää tai hallita, jollei suomi olisi ollut hänen ensimmäinen kielensä.[7]

Samaa kantaa edustaa myös Osmo Ikola. Hänen mukaansa etenkin Agricolan kielen runsaat kaakkoishämäläisyydet, joita esiintyy vain lähellä Pernajaa puhutuissa suomen murteissa, sekä Agricolan suomen yleinen sujuvuus ja rikkaus tukevat näkemystä.[8][9] Agricola käyttää teksteissään kaikkiaan noin 6 000 suomen sanaa, mikä lähentelee Kalevalan sanamäärää.[7] Näillä perusteilla Ikola pitää todennäköisenä, että nuori Mikael olisi ollut kaksikielinen, mutta pitää todennäköisempänä, että pääasiallinen kotikieli hänen lapsuudenkodissaan oli suomi.[8]

Myös vanhin asutus Pernajassa on ollut suomenkielistä, minkä todistavat Pernajan useat suomenkieliset kylännimet ja vanhat suomenkieliset talonnimet. Vanhat suomalaisasutukset kuitenkin ruotsalaistuivat keskiajalta alkaen niin, että kaikkien kylien nimistö viimeistään 1700-luvulla oli enemmistöltään ruotsinkielistä.[10][11] Asiakirjoissa säilyneestä nimistöstä on kuitenkin päätelty, että pääosaltaan ruotsinkielisellä alueella on ollut myös Agricolan aikana jonkin verran suomenkielistä asutusta. Samoin Agricolan pernajalaisen opiskelutoverin Martinus Teitin tiedetään osanneen suomea.[11]

Toisaalta on arveltu, että Agricolan äidinkieli oli ruotsi, koska synnyinpitäjä olisi tuolloin ollut pääasiallisesti ruotsinkielistä seutua.[12][13] Agricolan ruotsinkielisyyttä tukee myös se, että hän kirjoitti omistamansa Martti Lutherin postillan marginaaleihin 45 ruotsinkielistä ja vain yhden suomenkielisen reunahuomautuksen selittäessään latinan kielen sanojen merkityksiä itselleen.[14]

Agricolan henkilöhistorian kirjoittanut Kari Tarkiainen toteaa, että jos lähtökohdaksi otetaan Agricolan käyttämä suomen kieli, niin lopputuloksena on hänen äidinkielensä ollut suomi. Jos taas lähtökohtana ovat Pernajan kieliolot Agricolan syntymän aikoihin, niin varovaisena lopputuloksena hänen äidinkielensä on ollut ruotsi. Tarkiainen pitää mahdollisena, että Agricola tuli täysin ruotsinkielisestä perheestä, mutta saattoi joutua kosketuksiin suomen kielen kanssa perheessä mahdollisesti vaikuttaneen suomenkielisen palvelusväen kautta.[7]

Kaisa Häkkisen mukaan kysymystä Agricolan kotikielestä tai äidinkielestä on mahdotonta yksiselitteisesti ratkaista, mutta hänen suomen kielen taitoaan voidaan pitää syntyperäisen veroisena.[15] Agricolan kielitaito oli kaikkiaan laaja. Suomen ja ruotsin lisäksi Agricola opiskeli Raamatun kieliä ja ilmoitti Uuden testamentin alkupuheessaan, että se on suomennettu osittain kreikan-, latinan-, saksan- ja ruotsinkielisistä laitoksista.[3][16]

Pappisura ja jatko-opiskelu Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen vuonna 1528 Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi. Kuunnellessaan Martti Lutherin entisen oppilaan Petrus Särkilahden saarnoja luterilaisesta uskonopista hän sai tuntea, kuinka luterilaiset uudistuksen tuulet jo puhaltelivat kirkollisessa elämässä. Uskonpuhdistus oli pantu virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä vuotta aiemmin 1527, ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. Vuonna 1529 Agricolasta tuli kansleri[17], ja papiksi hänet vihittiin 1530-luvulla.[18]

Agricola lähetettiin 1536 opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon, jossa Martti Luther ja Philip Melanchthon elivät ja vaikuttivat. Nuoren Agricolan matkakumppanina oli Martinus Teit. Siihen aikaan oli tavallista, että opiskelijat ja muutkin matkalaiset liikkuivat turvallisuussyistä pienissä ryhmissä. Ajan käytännön mukaisesti Turun tuomiokapituli antoi Agricolalle opintoavustukseksi voitynnyreitä, joita tämä voisi myydä elämisen kulujen kattamiseksi. Yliopistossa Mikael Agricola kuunteli teologeja, mutta suoritti opinnäytteensä filosofisessa tiedekunnassa. Agricola valmistui kolmen vuoden opintojen jälkeen keväällä 1539 maisteriksi. Hän oli kolmanneksi paras viidentoista valmistuneen ryhmässä.[19]

Teit ja Agricola palasivat Turkuun kesällä 1539. Sekä Luther että Melanchthon olivat kirjoittaneet Agricolasta suosituskirjeet Kustaa Vaasalle ja Agricola valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi.[1] Agricola hoiti virkaa yhdeksän vuotta ja kirjoitti samalla ahkerasti. Koulun johtaminen ei aina ollut helppoa, ja hän valittikin eräälle ystävälleen kirjeessään: ”Kuinka hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä johonkin hyvään ja varmaan opilliseen kasvatuksen tulokseen”. Agricola riitaantui kuningas Kustaa Vaasan kanssa ja joutui jättämään paikkansa vuonna 1548.[17]

Avioliitto ja viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agricola avioitui vuonna 1550 Birgitta Olavintyttären kanssa, ja vuoden kuluttua heille syntyi poika Kristian Agricola. Agricola oli ensimmäisiä suomalaisia pappeja, jotka saivat uskonpuhdistuksen oppien myötä solmia avioliiton.[17]

Joseph Alanen: Agricolan kuolema (1917).

Turun piispan Martti Skytten kuoltua vuonna 1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä. Kun Kustaa Vaasa jakoi Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin, hän nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi vuonna 1554. Ruotsalaisten ja venäläisten väliset rajariidat olivat tuohon aikaan jatkuvia, niinpä Kustaa Vaasa yritti saada rauhan aikaan neuvotteluilla. Hän lähetti vuoden 1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricolakin kuului. Paluumatkalla hevoskyydissä Agricola sai ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli juuri valtakunnan rajan ylitettyään Uudenkirkon pitäjässä, myöhemmän Kuolemajärven kunnan alueella. Paavali Juustenin 1560-luvulla kirjoittaman Suomen piispainkronikan mukaan Agricola haudattiin Viipuriin arkkipiispan läsnä ollessa. Todennäköisesti hautapaikka oli Viipurin vanhassa tuomiokirkossa, mutta tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Venäläiset veivät Kuolemajärven kunnassa olleen Agricolan kuolinpaikan muistokiven pois sotien jälkeen, mutta suomalaisten aloitteesta se tuotiin 2000-luvun alussa takaisin ja entisöitiin.[20][21]

Kirjalliset työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnolliset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abckiria 1543.
Mikael Agricolan Uuden testamentin käännöksen Se Wsi Testamenti nimiölehti 1548.
Luukkaan evankeliumin alkusivu käännöksen ensimmäisessä painoksessa.

Uskonpuhdistuksen tärkeimpiä uudistuksia oli Raamatun ja kirkollisten tekstien kääntäminen latinasta kansankielelle. Jumalanpalvelusten kansankielistäminen vaati suomenkielistä uskonnollista kirjallisuutta, ja Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään. Suomenkielisen uskonnollisen kirjallisuuden luomisesta tuli Mikael Agricolan elämäntyö.[18]

Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen Abckiria (1543). Teos painettiin Tukholmassa Amund Laurentssonin kirjapainossa. Tekijä luultavasti tarkoitti Abckirian ennen kaikkea katekismukseksi ja osoitti sen eritoten papeille, jotka Agricolan mukaan olivat usein ”laiskoja ja tomppeleita”, eivätkä viitsineet opiskella saati opettaa kyllin ahkerasti.[22]

Rucouskiria / Bibliasta (1544; "Rukouskirja / Raamatusta") sisälsi jumalanpalveluksia ja yksityistä hartautta varten tarkoitettuja rukouksia, jotka Agricola oli kirjoittanut Raamatun, vanhojen katolisten rukousten, uskonpuhdistajien ja Erasmus Rotterdamilaisen tekstien pohjalta.[1] Jumalanpalveluksia varten Agricola laati (1549) kirkkokäsikirjat Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista, Messu eli Herran Echtolinen ja Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, ylesnousemus ia taiuaisen astumus, niste Neliest Euangelisterist coghottu.[23] Kirjojen tarkoituksena oli mahdollistaa suomenkieliset kirkonmenot seurakunnissa ja opettaa kansa lukemaan.[24]

Uuden testamentin suomentamisen Agricola aloitti jo opiskellessaan Wittenbergissä. Hän käytti lähteinään kreikankielistä alkuteosta ja Lutherin saksannosta. Agricolan käännös julkaistiin vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti.[22] Agricolan tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen puutteeseen. Hän suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista teoksissa Dauidin Psalttari, Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laista ia Prophetista Wloshaetut ja Ne Prophetat. Haggai. SacharJa. Maleachi. (1551–1552).[23]

Agricola ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kieltä, sillä yksittäisiä suomenkielisiä uskonnollisia tekstejä oli ilmestynyt jo aiemmin. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin sekä huomattavasti laajempaa että kielellisesti taidokkaampaa kuin aikaisemmat yritelmät. Agricola haki suomen kielen kirjoitusasulle mallia ruotsista, saksasta ja latinasta, ja hänen teksteissään on havaittavissa näistä kielistä lainattuja piirteitä, kuten vierasperäiset lauserakenteet (muun muassa artikkelin käyttö: ”Se Wsi Testamenti”). Agricola käytti suomen kirjakielestä myöhemmin hävinneitä kirjaimia (b, c, w, x).[3][25][26]

Agricolan teksteistä tunnetuin on Abckirian etulehdellä oleva runo. Teksti on vanhahtavasta kieliasustaan huolimatta yhä nykylukijan ymmärrettävissä:

»Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.

Opi nyt, vanha ja nuori, / joilla ompi sydän tuore,
Jumalan käskyt ja mielen, / jotta taidat suomen kielen.
Laki se sielun hirmuttaa, / mutta Kristus sen taas lohduttaa.
Lue siis, hyvä lapsi, tästä / alkuoppi ilman estettä.
Niitä muista elämässä aina, / niin Jeesus sinulle armonsa lainaa.»

Agricola keksi tai lainasi suomen kieleen lukuisia uusia sanoja. Osa Agricolan sanoista jäi päiväperhoiksi: styyri, falskata, insigli, alasastua, edesseisoa ja monet muut sanat eivät juurtuneet suomeen.[27] Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin yhä käytössä.[5]

Kansanperinteen tallentaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dauidin Psalttarin esipuheeseen Agricola kirjoitti runomuotoisen luettelon vanhoista suomalaisista jumalista ja lyhyet selostukset eri jumalien merkityksestä ihmisille. Tarkoitus oli osoittaa, miten vimmattua ja syntistä pakanuus oli. Hän liitti luetteloonsa kuitenkin vain osan jumalista. Tarkoituksena lienee ollut muodostaa kreikkalaisen mallin eli olympolaisen pantheonin mukainen suomalainen Pantheon. Luettelo on kiinnostanut tutkijoita, sillä seuraavat laajemmat kansanuskon kuvaukset ovat vasta myöhemmiltä vuosisadoilta. Mikael Agricolan on sanottu jopa laskeneen tietämättään perustan sekä suomalaiselle uskontotieteelle että folkloristiikalle.[28]

Jälkimaine ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ville Vallgren, Mikael Agricola, 1887, Helsingin tuomiokirkko.
Emil Wikström, Mikael Agricolan muistomerkki, 1908, Viipuri.

1800-luvun kansallisromantikkojen idealistinen talonpoikaiskuva vaikutti siihen, että Agricola on kuvattu vaatimattomaksi ihmiseksi, joka oli kotoisin köyhistä oloista. Todellisuudessa hänen kotitalonsa oli varakas ja hän oli tietoinen omasta arvostaan ja merkityksestään.[12]

Jälkipolvet ovat kunnioittaneet Agricolan työtä suomenkielisen kirjallisuuden luojana, mutta Agricola koki aikanaan toisin. Hänen mielestään hänen työtään ei arvostettu, vaan arvosteltiin ja hyljeksittiin. Hän kirjoitti Rukouskirjaan (1544): Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka siinä on jokunen vika.[17]

Agricola-tutkija Simo Heinisen mukaan Mikael Agricola ja hänen työnsä unohdettiin melko pian. Suurmieheksi hänet nostettiin vasta satoja vuosia myöhemmin Elias Lönnrotin, J. L. Runebergin ja J. V. Snellmanin rinnalle, kun suomalainen nationalismi oli voimakkaimmillaan.[19] Heinisen mielestä Agricola oli todellinen eurooppalainen humanistioppinut, jolla oli teologisen ja kielellisen harrastuksensa lisäksi aikalaisekseen laajat tiedot historiassa ja maantieteessä.[12]

Heininen luetteli Mikael Agricolan juhlavuoden 2007 vieton yhteydessä asioita, joita Agricolasta pitäisi vielä tutkia. Hänen raamatunkäännöksestään pitäisi tehdä kokonaisesitys ja kaikista julkaisuista kattava bibliografia.[29]

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikael Agricolan kuolinpäivä, 9. huhtikuuta, on nykyisin liputuspäivä ja suomen kielen päivä. Sama päivä on myös Elias Lönnrotin syntymä- ja nimipäivä.[30]

Mikael Agricolan mukaan on nimetty Agricolankatu Helsingissä, Lohjalla ja Turussa sekä Agricolantie Pernajan Torsbyssä.[31] Hänen mukaansa on Helsingissä saanut nimensä myös Mikael Agricolan kirkko.[32]

Ensimmäinen julkisella paikalla sijaitseva Mikael Agricolan patsas oli Ville Vallgrenin veistämä, ja se paljastettiin vuonna 1887 Helsingin tuomiokirkossa. Sitä ennen vuonna 1877 oli valmistunut C. E. Sjöstrandin suunnittelema Agricolan patsas Turun tuomiokapitulin istuntosaliin.[1] Vuonna 1908 pystytettiin Viipurin tuomiokirkon edustalle Emil Wikströmin tekemä patsas, joka kuitenkin katosi talvisodan loppuvaiheessa. Arkkitehti Alex Nyström oli 1900-luvun alussa tilannut Turun seurakunnalle oman valoksen, joka sijoitettiin tuomiokirkkoon. Muut Wikströmin patsaaseen pohjautuneet valokset pystytettiin vuosina 1953 Lahden Erkonpuistoon ja vuonna 1954 Pernajan kirkon lähelle. Vuonna 2009 uusi valos kadonneesta patsaasta pystytettiin uudelleen Viipuriin, Pietari–Paavalin kirkon edustalle.[33] Turun tuomiokirkon seinustalla on vuonna 1952 paljastettu Oskari Jauhiaisen tekemä Agricolan patsas.[1]

Vuonna 2006 perustettiin Turussa toimiva Mikael Agricola -seura.[34] Agricolan kunniaksi kehitettiin vuonna 2014 Agricola-leivos. Leivoksen suunnittelukilpailun järjesti Suomen pipliaseura.[35]

Turussa vuonna 1938 löydetty pikkuplaneetta 3212 Agricola on nimetty Mikael Agricolan mukaan.[36]

Haudan etsintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agricolan hautaa yritettiin etsiä Viipurin vanhan tuomiokirkon lattian alta arkeologisissa kaivauksissa J. R. Aspelinin johdolla vuonna 1886 ja Juhani Rinteen johdolla vuonna 1913.[37] Talvisodassa tuhoutuneen kirkon raunioilla käynnistyivät vuonna 2011 Mikael Agricola -seuran tukemat uudet kaivaukset, joiden yhtenä sivutavoitteena oli myös Agricolan haudan mahdollinen löytäminen. Hautaa ei löydetty.[38] Vaikka Agricola olisikin haudattu vanhaan tuomiokirkkoon, hauta lienee tuhoutunut viimeistään 1700-luvulla, jolloin rakennusta käytettiin ensin ortodoksikirkkona ja myöhemmin Venäjän armeijan muona- ja kalustovarastona. Lisäksi kirkkoon haudattiin Agricolan jälkeen 1700-luvun loppuun mennessä lähes 10 000 muuta vainajaa, joten yksittäisen haudan etsiminen on jokseenkin toivotonta.[20]

Agricola postimerkeissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 tuli Agricolan kuolemasta kuluneeksi 450 vuotta, minkä kunniaksi julkaistiin postimerkin ohella muun muassa mitali ja juhlaraha.[39] Vuonna 1948 oli Sen Wden Testamentin julkaisun 400-juhlavuosi.

  • vuodelta 1933
    vuodelta 1933
  • vuodelta 1948
    vuodelta 1948
  • vuodelta 1948
    vuodelta 1948
  • vuodelta 1982
    vuodelta 1982

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Agricola, Mikael: Jumalan aijnoan olcohon kijtos. Rukouksia Agricolan Rukouskirjasta. Mikael Agricolan rukoukset on nykysuomeksi toimittanut Juhani Holma. Helsinki: Kirkkohallitus, 2007. ISBN 978-951-789-220-9.
  • Heininen, Simo: Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-807-5.
  • Heininen, Simo: Mikael Agricola. Elämä ja teokset. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4869-2.
  • Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5.
  • Häkkinen, Kaisa & Vaittinen, Tanja (toim.): Agricolan aika. Helsinki: BTJ-kustannus, 2007. ISBN 978-951-692-682-0.
  • Ikola, Osmo: Mikael Agricolan kieli. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988. ISBN 951-717-533-7.
  • Lipasti, Roope: ABCkiria. Agricolaa a:sta ö:hön. Helsinki: Lingsoft, 2007. Kirjanen.
  • Tarkiainen, Viljo & Tarkiainen, Kari: Mikael Agricola. Suomen uskonpuhdistaja. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08176-4.
  • Topelius, Sakari: Pernajan poika. Lasten- ja nuortenkertomus valikoimassa Lukemisia lapsille. Suomentaneet V. Tarkiainen, Valter Juva ja Ilmari Jäämaa. Porvoo: WSOY, 1932.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g Heininen, Simo: ”Agricola, Mikael (noin 1510 – 1557)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 101–108. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Sjöblom, Tomas: Mikael Agricolan äidinkieli 375 humanistia. 5.6.2015. Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Viitattu 21.11.2015.
  3. ↑ a b c Agricolan kieli Mikael Agricola -säätiö: Suomen Pipliaseura. Arkistoitu 5.1.2017. Viitattu 21.11.2015.
  4. ↑ Agricolalle uusi muistomerkki talvisodassa kadonneen tilalle Yle uutiset. 27.6.2009. Viitattu 29.3.2010.
  5. ↑ a b Lipasti 2007, s. 5.
  6. ↑ Tarkiainen, Kari: Ruotsin Itämaa. Esihistoriasta Kustaa Vaasaan, s. 238. (Sveriges Österland. Från forntiden till Gustav Vasa, 2008.) Suomentanut Kari Tarkiainen. Helsinki: Svenska Litteratursällskapet i Finland, 2010. ISBN 978-951-583-212-2.
  7. ↑ a b c Tarkiainen 2010, s. 236–243.
  8. ↑ a b Ikola 1988.
  9. ↑ Häkkinen 2007, s. 17.
  10. ↑ Kepsu, Saulo: Uuteen maahan. Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 47–48, 58–61. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-723-0.
  11. ↑ a b Häkkinen 2007, s. 16–17.
  12. ↑ a b c The Father of Standard Finnish. Universitas Helsingiensis, 2007, nro 12, s. 15–16. (englanniksi)
  13. ↑ Häkkinen, Kaisa: Mikael Agricolan elämä ja elämäntyö. Teoksessa Häkkinen & Vaittinen 2007, s. 16.
  14. ↑ Heininen & Heikkilä 1996, s. 77.
  15. ↑ Häkkinen 2007, s. 16–18.
  16. ↑ Maines, Elina: Suomen historian suurmies Agricola 2007. 4.10.2007. Turun yliopisto. Viitattu 21.11.2015.
  17. ↑ a b c d Mikael Agricola – sanojensa mittainen mies (arkistoitu versio) Postimuseo. Arkistoitu 12.7.2012. Viitattu 20.11.2015.
  18. ↑ a b Mikael Agricolan päivä 9.4. Yle Opettaja TV. Viitattu 21.11.2015.
  19. ↑ a b Agricola ei pyrkinyt kirjakielemme isäksi. Kansan Uutiset, Viikkolehti, 16.3.2007, s. 35.
  20. ↑ a b Vanha tuomiokirkko ja Mikael Agricola Mikael Agricola -seura. Viitattu 28.11.2015.
  21. ↑ Mikael Agricolan kuolinpaikka Sotahistorialliset Kohteet. Suomen Sotahistoriallinen Seura ry. Viitattu 21.11.2015.
  22. ↑ a b Lipasti 2007, s. 6.
  23. ↑ a b Kirjallinen työ Mikael Agricola -säätiö – Suomen Pipliaseura. Arkistoitu 6.1.2017. Viitattu 21.11.2015.
  24. ↑ Kanerva, Marjaana & Metsätähti, Sinikka: Agricola ja rukous – virikkeitä kinkereihin ja seurakuntailtoihin (PDF) 2007. Kirkkohallitus. Arkistoitu 22.11.2015. Viitattu 21.11.2015.
  25. ↑ Suomen kirjallisuuden ja suomen kielen isä Suomen rahapaja. Arkistoitu 21.11.2015. Viitattu 21.11.2015.
  26. ↑ Ortografian kehitys 1800-luvun kirjasuomessa Kotimaisten kielten kesku. Viitattu 21.11.2015.
  27. ↑ Nouse, riennä, Suomen kieli.... Yliopisto, 1992, nro 12, s. 6.
  28. ↑ Anttonen, Veikko: Agricolan suomalainen Olympos. Aurora, 2007, nro 1, s. 25.
  29. ↑ Grönholm, Jouko: Muistovuosi synnytti Agricola-ilmiön. Kirjakielen isän perinnössä pysyvästi ammennettavaa. Turun Sanomat, 13.12.2007.
  30. ↑ On aika jälleen juhlia suomen kieltä! Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. Viitattu 21.11.2015.
  31. ↑ Lipasti 2007, s. 7.
  32. ↑ Mikael Agricolan kirkko Helsingin kirkot. Arkistoitu 7.8.2016. Viitattu 21.11.2015.
  33. ↑ Muistomerkkihanke 2009 Mikael Agricola -seura. Viitattu 19.5.2013.
  34. ↑ Toiminta Mikael Agricola -seura. Viitattu 28.11.2015.
  35. ↑ Kirjakielen isä Agricola sai oman leivoksensa Yle uutiset. 23.4.2014. Viitattu 21.11.2015.
  36. ↑ Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan. Aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 64, 76. Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9.
  37. ↑ Tutkimushistoria – 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kaivaukset Mikael Agricola -seura. Viitattu 28.11.2015.
  38. ↑ Kauppila, Suvi:Arkeologit etsivät Mikael Agricolan hautaa Viipurissa. Turun yliopisto 28.2.2012. Viitattu 28.11.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
  39. ↑ Mikael Agricolan juhlaraha Kolikot.com. 21.2.2007.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Agricola, Mikael: Mikael Agricolan Psalttari. 1551. Toimittanut Kaisa Häkkinen. Turku: Turun yliopisto, 2010. ISBN 978-951-29-4243-5.
  • Agricola, Mikael: Mikael Agricolan käsikirja 1549. Toimittanut Kaisa Häkkinen. Turku: Turun yliopisto, 2011. ISBN 978-951-29-4846-8.
  • Enberg, Sture: Mikael Agricola. Pernåpojken som blev reformator. Litorale, 2017. ISBN 978-952-5045-85-7. (ruotsiksi)
  • Hatara, Viia & Westermarck, Harri: Sanan mahti. Mikael Agricola 450 vuotta. Studia generalia syksy 2007. Helsinki: Helsingin yliopiston vapaan sivistystyön toimikunta, 2008. ISBN 978-952-10-4507-3.
  • Heininen, Simo: Mikael Agricola psalmien suomentajana. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISBN 978-951-858-188-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Mikael Agricola.
Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Turun piispan vaakuna Edeltäjä:
Martti Skytte 		Turun piispa
1554–1557 		Seuraaja:
Pietari Follingius
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mikael_Agricola&oldid=22314497”