Raivaaja Vilppula

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Miinalaiva Vilppula)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vilppula
Aluksen vaiheet
Rakentaja Putilovin telakka, Pietari
Laskettu vesille 1916
Palveluskäyttöön 1916, Suomen merivoimille 1918
Poistui palveluskäytöstä upotettu 25. heinäkuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 268 t
Pituus 44 m
Leveys 6,1 m
Syväys 2,5 m
Koneteho 336 kW
Propulsio 2 × Yarrow & Schultz höyrypannua
Nopeus 10 solmua
Miehistöä 35
Aseistus
Aseistus 1 × 75 mm Canet
2 × konekivääriä
Miinat 40 miinaa

Vilppula (aiemmin Zashthitnik (Puolustaja) sekä T-2) oli Suomen merivoimien miinanraivaaja.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus rakennettiin 1916 Putilovin telakalla Pietarissa. Venäjän keisarikunnan laivasto jätti aluksen Suomeen maasta poistuessaan. Se otettiin 1918 Suomen merivoimien palvelukseen.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen heikon rungon ja vaatimattoman konetehon vuoksi sitä käytettiin miinalaivueen harjoituksissa tuki- ja varastoaluksena. Alus oli myös jonkin verran koealuksena testattaessa miinanraivauskalustoja. Pääosan ajasta se oli kuitenkin satamassa.

Talvi- ja jatkosodassa Vilppula oli emälaivana. Se upposi 25. heinäkuuta 1944 torpedon osuttua Neuvostoliiton ilmavoimien Boston-tyyppisen lentokoneen hyökkäyksessä Porkkalan Stora Träskön laiturissa.[1] Hylky ei kiinnostanut venäläisiä, joten vasta suomalaiset nostivat sen 1950-luvun lopulla. Jotain irrallista on vielä upottamispaikalla pohjassa hajallaan.

Vilppulan sisaralus oli Rautu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Auvinen, s. 40