Mihna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalifaatin karttaan on merkitty inkvisition toimintaa koskevia tapauksia.

Mihna (arab. محنة خلق القرآن‎, Miḥnat Ḵẖalaq al-Qurʾān "koettelemus Koraanin luomisesta") tarkoittaa kalifi al-Mamunin (813–833) vuonna 833 luomaa inkvisitiota, jonka avulla kalifi yritti vakiinnuttaa asemansa islamin ylimpänä auktoriteettina. Mihna rankaisi kaikkia niitä uskonoppineita, jotka eivät hyväksyneet muta'ziliittien koulukunnan näkemystä islamista. Muta'zilitiit olivat ensimmäinen tunnettu islamilaisen teologian koulukunta, ja suosi rationaalista ajattelua.[1] Uskonoppineita rangaistiin, vangittiin ja jopa teloitettiin varsinkin elleivät he hyväksyneet muta'ziliittien oppia, jonka mukaan Koraani oli luomisen tulosta. [2][3]

Kalifien aloittama taistelu uskonoppineiden luokan kanssa johtoasemasta islamin tulkitsijana päättyi kalifien tappioon. Uskonoppineiden vainoaminen päinvastoin yhtenäisti nousevaa pappisluokkaa ja vahvisti heidän traditioon ankkuroitunutta teologista sanomaansa. Liikkeen marttyyriksi kohosi etenkin Ahmad ibn Hanbal (k. 855).[4]

Kalifi al-Mutawakkil lakkautti mihnan vuonna 848- Muta'ziliittien sijaan asharilaisuudesta tuli sunni-islamin virallinen oppi, ja käsitys Koraanin luomattomuudesta vakiintui. Kalifin asemaksi jäi olla "uskovaisten komentaja" (amīr al-muʾminīn) ja "Jumalan puolestapuhuja" (Khalifat Allah) ilman itsenäistä teologista päätösvaltaa.

Kalifi al-Mamun ja varhainen ulama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisten uskonoppineitten luokka, ulama, oli vasta kehittymässä kalifi al-Mamunin hallituskaudella. Tämä esi-ulama koostui lainoppineista, jotka kehittivät sharialain säädöksiä Koraanin niukkojen säädösten sekä paikallisten tapojen pohjalta.[2][5] Se joutui ristiriitaan kalifin kanssa, joka pyrki asettumaan myös uskonnossa ylimmäksi auktoriteetiksi ja päättämään, ketkä olivat valtionuskonnon oikeutettuja edustajia. Ainoastaan ne lainoppineet, jotka hyväksyivät kalifin näkemyksen oikeasta uskosta, saivat toimia qadeina eli uskonnollisina tuomareina. Heiltä oli siten kielletty esiintymästä valtionuskonnon edustajina ja tulkitsemasta sitä. Symboliseksi avainkysymykseksi muodostui se, oli Koraani ikuinen vai luomisen tulosta.

Mutaziliitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Jumalan sijaisena" al-Mamun yritti suunnata islamin kehitystä haluamaansa suuntaan. Hän alkoi tukea Iranissa syntynyttä islamin suuntausta, mutaziliitteja, jotka hyödynsivät Aristoteleen kehittämiä filosofisia välineitä. Fatalismin sijaan nämä korostivat ihmisen vapaata tahtoa ja pitivät Koraania luomisen tuloksena, mikä antoi huomattavaa väljyyttä sen tulkinnalle. Mutaziliitit olivat kiinnostuneita Aristoteleen logiikasta, ja puolustivat ajatusta, että ihmisellä on vapaa tahto. He katsoivat, että Koraani oli luomisen tulosta ja siksi luvallinen kohde järkiperäiselle tutkimukselle. He ajattelivat, että Jumala oli luonut maailman, jossa vallitsivat syyn ja vaikutuksen lait, ja siksi luonnonilmiöitä voitiin tutkia järjen avulla.[6]

Inkvisitio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 827 kalifi oli antanut tukensa opille, että Koraani oli luomisen tulosta. Tämä ajatus kohtasi kuitenkin lisääntyvää vastarintaa vasta kehkeytyvän "proto-ulaman" keskuudessa. Vastauksena al-Mamun teki oppia kannattavista mutaliziiteistä ainoan hyväksytyn koulukunnan vuonna 833 ja perusti inkvisition vainoamaan toisinajattelijoita. Jotkut ovat nähneet näiden tapahtumien taustalla valtataistelun islamilaista papistoa vastaan, missä kalifi pyrki saamaan arvovaltansa hyväksytyksi uskonasioissa.[3] Vainottujen nimilistan perusteella näyttää myös siltä, että kalifin hyökkäys kohdistui etenkin kehittymässä olevaa sunnisuuntausta vastaan. Al-Mamun oli toisaalta alkanut korostaa shiiojen arvostaman Alin merkitystä Muhammedin tärkeimpänä kumppanina. Nawasin mukaan kalifi ei silti tavoitellut itselleen shiia-imaamien korkea auktoriteettia, vaan pikemmin sunni-islamin mukaista asemaa imaamina, joka tulkitsee Jumalan lakia.[3]

Inkvisitio ehti kuulustella satoja uskonoppineita, joista monet kuolivat vankiloissa ja toiset saivat mainetta marttyyriasemallaan. Syntyi marttyyrikertomuksia, kuten tarina al-Wathikista, jonka irti leikattu pää jatkoi Koraanin resitoimista, kunnes se haudattiin. [7] Suurimpaan konfliktiin inkvisitio joutui kuuluisan lainoppineen Ahmad ibn Hanbalin (k. 855) kanssa, jonka mukaan on nimetty yksi sunni-islamin lakikoulukunnista. Hanbali pysyi väitteessä, että Koraania ei luotu vaan se oli ikuinen ja vastasi kaikkiin muihin kysymyksiin ”En tiedä”. Elämäkerran mukaan Hanbali heitettiin tyrmään yli kahdeksi vuodeksi ja ruoskittiin kuulusteluissa tajuttomaksi, mutta lopulta hänet vapautettiin. [8]

Kiista al-Mamunin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiista kalifin ja ulaman välillä kesti viisitoista vuotta ja jatkui myös al-Mamunin seuraajien al-Mu'tasimin (833–842) ja al-Wathiqin (842847) hallitsijakausilla, tosin lievempänä.[3] Ulama voitti kiistan vuonna 848 kun al-Mutawakkil tuli valtaan; tällöin inkivisitio lakkautettiin.[9] Kalifi oli tuossa vaiheessa menettänyt asemiaan turkkilaisille orjasotilailleen, mikä ilmeisesti auttoi papistoa kohentamaan asemiaan. Oikeus islamin ja sen lain tulkitsemiseen jäi papistolle, kun taas kalifin tehtäväksi jäi oikean uskon puolustaminen ja suojelu. Kalifien tuen loppuessa mutaziliittien vaikutusvalta hiipui, ja koulukunta katosi. Jotkut sen opit kuitenkin jatkoivat elämäänsä nykyaikaan asti islamin eri suuntauksissa, eikä sitä ei koskaan tuomittu harhaoppiseksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bennison, Amira K.: The Great Caliphs. The Golden Age of the Abbasid Empire. I.B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-976-0. (englanniksi)
  • Gutas, Dimitri:  Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Martin, Richard, C., Woodward, Mark R & Atmaja Dwi S.: Defenders of Reason in Islam. Mu'tazilism from Medieval School to Modern Symbol. Oneworld, 1997. ISBN 1-85168-147-7.
  • Nawas, John: A Re-examination of three current explanations for al-Maʾmun's introduction of the Miḥna. International Journal of Middle East Studies, vol. 26 (4) 615–629, 1994. Artikkelin verkkoversio.
  • Patton, Walter Melville: Ahmed Ibn Hanbal and the Mihna. A Biography of the Imam including an Account of the Mohammeda Inquisition called the Mihna 218–234 A.H.. Cosimo Classics, 2010 (alkuteos 1879). ISBN 978-1-61640-449-9. (englanniksi) (arabiaksi)
  • Rageb, Jamil F.: Islamic culture and the natural sciences. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science , 2013., s. 27–61. Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-1-107-52164-3.
  • Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi)
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7. (englanniksi)
  • Zaman, Muhammad Qasim: Religion and Politics Under the Early Abbasids: The Emergence of the Proto-Sunni Elite., s. 106–112. BRILL, 1997. ISBN 978-90-04-10678-9. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rageb, 2013, s. 54
  2. a b Zaman, 1997, s. 106–112
  3. a b c d Nawas, 1994
  4. Gutas, 1998, s. 161
  5. Schacht, 1982, s. 69–75
  6. Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 46. Isaac Publishing, 2013.
  7. Patton, 2010, s. 117–118
  8. Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire, s. s. 35, 88. Tauris, 2011.
  9. Zaman, 1997