Mihail Kasanski

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mihail (Mikael) Kasanski (20. tammikuuta 1853 Wiesbaden23. kesäkuuta 1921 Viipuri) oli katedraalirovasti ja Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispa.

Kasanskin vanhemmat olivat lukkari Nikolai Kasanski ja Anna Deza. Hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon Pietarin hengellisessä akatemiassa ja papiksi hänet vihittiin 1874. Korpiselässä Kasanski toimi pappina 1876-1878 ja Salmissa 1878-1884. Kirkkoherrana hän toimi Turussa1884-1890 ja sitten Viipurissa 1890-1921. Kasanski kuului P. Hermanin ja Sergein veljeskunnan perustajiin 1880, rovasti hänestä tuli vuonna 1890, jolloin hän sai Pyhän Annan ja Pyhän Vladimirin ritarikuntien jäsenyyden.

Kasanski osallistui jumalanpalveluskirjojen suomentamiseen ja julkaisi Turussa ollessaan suomen- ja ruotsinkielistä lehteä Ortodoksisen kirkon ääni Suomessa, samoin kuin kaksiosaisen suomen kieliopin venäläisiä varten. Vuonna 1894 pidettiin hänen vaikutuksestaan Sortavalassa pappeinkokous, jossa päätettiin rippikoulujen eli kristinopinkoulujen pitämisestä. 1864 Kasanski oli Suomen kreikkalaiskatolisen kirkon hengellisen konsitorin jäsen. Hänet aateloitiin ansioistaan vuonna 1910, jolloin hän myös sai harvinaisen täyskultaisen kabinettiristin. 1917 Kasanski oli puheenjohtaja valtionkomiteassa, sai tehtäväkseen laatia Suomen kreikkalaiskatolista kirkkoa koskevan asetusehdotuksen.

Suomen itsenäistyttyä hän oli ehdolla apulaispiispaksi vuonna 1918, mutta hävisi vaalin piispa Serafimille venäläisten sotilaspappien keskitetyn kampanjan johdosta, he pitivät Kasanskia liian suomalaismielisenä. Vuonna 1921, kun apulaispiispan valinta tuli uudelleen ajankohtaiseksi, hän voitti vaalin selkeästi. Moskovan patriarkka Tiihon vahvisti vaalin, mutta isä Mihail ei kerinnyt ottaa virkaa vastaan. Hän oli niin huonossa kunnossa, että menehtyi vielä samana vuonna. Hänen perinnökseen jäi kuitenkin ehdotus etsiä uutta piispaa Virosta. Herman Aavista tuli noin kahta vuotta myöhemmin Suomen uusi apulaispiispa ja sittemmin pitkäaikainen arkkipiispa. Kasanski on toinen kahdesta suomalaisesta ortodoksipiispasta, jolla ei koskaan ollut Suomessa hiippakuntaa. Toinen oli entinen Valamon munkki, Yhdysvalloissa piispaksi vihitty ja siellä uransa tehnyt mutta Suomessa kuollut Laatokan piispa Markus.

Kasanskin puoliso oli Natalia Tsetverikov (k. 1912).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyrki Loima: Esipaimen siunaa: Suomen ortodoksiset piispat 1892–1988, luku Mihail Kasanski – katedraalin esimies, s. 265–267
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 375-376.