Mikael Rostedt
| Osa artikkelisarjaa |
| Rukoilevaisuus |
|---|
 |
|
Henkilöitä 1700-luku
1800-luku
1900-luku |
|
Opistot |
|
Kulttuuri |
|
Lisää aiheesta |
Mikael Rostedt (myös Mickel tai Michael Rostedt, 1790 Ulvila – 1839 Luvia) oli suomalainen seppä, kellonvalaja ja maallikkosaarnaaja.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ura seppänä ja kellonvalajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rostedt toimi aluksi seppänä Leineperin ruukissa. Hän hankki maatilan Luvian Peränkylästä vuonna 1814 ja perusti sinne sepän pajan 1828. Aluksi Rostedt valmisti muun muassa lehmänkelloja sekä kulkusia, kunnes alkoi valamaan kirkonkelloja. Hänen valimonsa käsitti valamiseen tarkoitetun pajan lisäksi oman masuunin sekä kellojen viimeistelyyn tarkoitetun viilaushuoneen. Rostedt oli hakenut valamiseen oppia Tukholmasta, jossa hän työskenteli jonkin aikaa paikallisessa kellovalimossa. Rostedtin kuoltua vuonna 1839, toimintaa jatkoi vielä kahdenkymmenen vuoden ajan hänen oppipoikanaan ollut Carl Ludvig Färding. Valimo sijaitsi Uusi-Sepän (myöh. Pikku-Seppä) tilalla, jossa on nykyään sen toiminnasta kertova muistolaatta.[1]
Tunnetuimmat Rostedin valamat kellot ovat 1830-luvulla valmistuneet Turun tuomiokirkon lyömäkellot, jotka muun muassa soivat päivittäin Yleisradion lähetyksessä. Lisäksi hänen kellojaan on ainakin Asikkalan,[2] Eurajoen, Huittisten, Kalvolan ja Pulkkilan kirkoissa[3] sekä Luvian kirkon kappelissa.[4]
Saarnamies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikael Rostedt toimi myös hyppyherätyksenä tunnetun herätysliikkeen yhtenä johtohahmona ja saarnaajana.[4] Hän koki itse herätyksen 1820-luvun puolivälissä ja oli sen jälkeen hyppyherätyksen johtajiin kuuluneen Johan Dahlbergin opissa. Myöhemmin liikkeen perustajan Juho Uusikartanon jäätyä syrjään, oli sekä Dahlbergilla että Rostedtilla suuri vaikutus koko Satakunnan herännäisyyteen. Papit suhtautuivat hyppyherätykseen usein kriittisesti ja erityisesti Rostedtin johtamat hartausseurat aiheuttivat pahennusta.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Peränkylän kyläsuunnitelma 2009–2016 (s. 5)[vanhentunut linkki] Viitattu 14.9.2013.
- ↑ Asikkalan ristikirkon irtaimen esineistön vaiheita (s. 18) Viitattu 14.9.2013.
- ↑ Matkan varrelta – Pakinaa Pulkkilasta (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.9.2013.
- ↑ a b Luvian seurakunnan historiaa (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.9.2013.
- ↑ Aarne Kaitila: "Matti Paavola ja Satakunnan herännäisyys" (s. 139, 152–153) Satakuntalainen Osakunta – Kotiseututukimuksia II. Viitattu 14.9.2013.