Michel Sittow

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michel Sittow
Syntynyt 1469
Tallinna
Kuollut 1525
Tallinna
Ala taidemaalari
Kuuluisimpia töitä muotokuvat

Michel Sittow (14691525) oli Tallinnassa syntynyt alankomaalaisen koulukunnan taidemaalari, joka tuli tunnetuksi erityisesti koulukunnalle tyypillisistä illusionistiseen maalaustekniikan muotokuvissaan. Sittow työskenteli useille aikansa eurooppalaisille hallitsijoille. Sittow kuoli ruttoon kotikaupungissaan Tallinnassa vuonna 1525.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michelin isä Clawes van der Sittowin omistama talo Tallinnan vanhassakaupungissa (Rataskaevu 22). Michel muutti taloon vuonna 1518.[1]

Michel Sittow syntyi Tallinnassa vuonna 1469. Hänen isänsä oli taustaltaan saksalainen ja äiti suomenruotsalainen.[2] Hänen sukunimensä on esiintynyt myös muodossa Zittoz.[3][4] Michelin isä Clawes van der Sittow oli arvostettu maalari ja puunkaivertaja, jolta Michel oppi alaansa.[5]

Vuonna 1484 Sittow matkusti saksalaistaustaisen Hans Memlingin ateljeehen Bruggeen. Bruggessa Sittow omaksui tuolloiselle alankomaaliselle koulukunnalle tyypillisen illusionistisen maalaustekniikan.[5] Hänen on kuvailtu oppineen nopeasti ja olleen yksi Memlingin lahjakkaimmista oppilaista.[6] Sittow tuli tunnetuksi etenkin muotokuvamaalaajana ja hän työskenteli useille aikansa eurooppalaisille hallitsijoille.[2] Vuosien 1492 ja 1504 välillä Michel työskenteli Kastilian kuningatar Isabella Katolilaiselle ja myöhemmin Isabellan puoliso Ferdinand Katolilaiselle, Alankomaiden sijaishallitsija Filip Komealle, Margareeta Itävaltalaiselle ja Tanskan kuningas Kristian II:lle. Sittow asui ensin Kristian II:n kutsumana Kööpenhaminasa, sitten Espanjassa ja jälleen Alankomaissa.[5]

Sittow vieraili Euroopan uransa aikana kotikaupungissaan tavallisesti keväisin ja meni myös siellä myös kahdesta naimisiin. Hansaliittoon kuuluneen Tallinnan kiltatapojen takia Euroopan kokemuksistaan huolimatta työskenneltävä kisällinä vuoden, ennen kuin hänen sallittiin esittää mestariteos vuonna 1507. Mestariteoksesta ei kuitenkaan ole säilynyt sen enempää tietoja. Vuonna 1518 hänelle maksettiin puolestaan Pyhän Nikolauksen kirkon sittemmin kadonneen kirkonkellon, sekä Pyhän Hieronymuksen, kuoleman ja narrin hahmojen veistämisestä, kultaamisesta ja maalaamisesta. Sittow teki myös kirkon Pyhän Antoniuksen alttarin maalaukset.[6] Sittow ei enää palannut maailmalle vuoden 1518 jälkeen[5] ja hän kuoli ruttoon vuonna 1525.[2]

Sittow kuului niihin suhteellisen harvoihin taiteilijoihin,, joita arvostettiin jo omana aikanaan. Hän oli esimerkiksi Tizianin ohella Saksan keisari Kaarle V:n lempitaiteilijoihin ja tämän luopuessa kruunustaan ja vetäytyessään San Geronimon luostariin hän otti mukaansa neljä Michelin teosta.[6] Sttowin koko tuotanto on suhteellisen harvalukuinen ja se käsittää noin 20–25 maalausta.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1212 Maja, kus elas Michel Sittow Kultuurimälestiste register. Muinsuskaitseamet. Viitattu 27.2.2018. (viroksi)
  2. a b c Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 146-147. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
  3. Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka (WSOY, 2003) s. 1224.
  4. Jaan Kross: Neljä monologia anno 1506 (Kleion silmien alla. Pohjoinen, 1987)
  5. a b c d e Michel Sittow. Virolainen taidemaalari renessanssiajan Euroopan hoveissa Taidemuseo Kumu. Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)
  6. a b c Zetterberg, Seppo: Viro, Historia, kansa, kulttuuri, s. 319-320. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-806-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]