Michael Portillo
| Michael Portillo | |
|---|---|
 2008 |
|
| Britannian puolustusministeri | |
|
5. heinäkuuta 1995 – 2. toukokuuta 1997
|
|
| Edeltäjä | Malcolm Rifkind |
| Seuraaja | George Robertson |
| Britannian työministeri | |
|
20. heinäkuuta 1994 – 5. heinäkuuta 1995
|
|
| Edeltäjä | David Hunt |
| Seuraaja | Gillian Shepherd |
| Kansanedustaja | |
|
13.12. 1984 – 8.4. 1997
26.11. 1999 – 11.4 2005 |
|
| Ryhmä/puolue | konservatiivit |
| Vaalipiiri |
Enfield Southgate Kensington and Chelsea |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. toukokuuta 1953 |
| Aiheesta muualla | |
| www.michaelportillo.co.uk | |
Michael Denzil Xavier Portillo (s. 26. toukokuuta 1953) on brittiläinen televisioesiintyjä ja entinen konservatiivipuolueen parlamenttiedustaja ja ministeri. Hän juonsi 2010-luvulla televisiossa Euroopan rautatiehistoriasta kertovan matkailuohjelmasarjan Junamatka Eurooppaan[1], jota seurasivat sarjat Junamatka Yhdysvaltoihin[2], Junamatka Itään[3] ja Junamatka Australiaan[4].
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portillo syntyi Busheyssä Hertfordshiressä espanjalaisen tasavaltalaisen pakolaisen Luis Gabriel Portillon (1907–1993)[5] ja tämän skotlantilaisen puolison Cora Waldegraven (1919–2014) perheeseen. Portillon isä Luis oli uskovainen roomalaiskatolilainen, joka osallistui 1930-luvulla vasemmistolaiseen toimintaan. Hän pakeni Madridista 1939, kun kenraali Franco nousi valtaan, ja lähti maanpakoon Englantiin.[6] Luis Portillosta tuli vuonna 1972 Lontoossa toimivan Espanjan pakolaishallituksen diplomaattisen osaston johtaja.[6] Michael Portillon äidinisä oli tehtailija John Blyth Kirkcaldystä[7][8]
Portillo on ollut Espanjan kansalainen neljävuotiaasta lähtien, ja espanjalaisen nimijärjestelmän mukaisesti hänen Espanjan passissaan lukee Miguel Portillo Blyth[9].
Portillo opiskeli historiaa Cambridgen yliopiston Peterhousessa ja suoritti tutkinnon hyvin arvosanoin. Juuri Cambridgessä opiskellessaan Portillo tutustui konservatiiviseen suuntaukseen Peterhousen oikeistolaisen historian professorin Maurice Cowlingin vaikutuksesta,[10] kun Portillo oli aiemmin lapsena ollut työväenpuolueen kannattaja[6]
Portillo työskenteli jonkin aikaa merenkulkualan yrityksessä ja sitten kolme vuotta konservatiivipuolueen tutkimusosastolla. Vuoden 1979 vaaleissa Portillon tehtävänä oli valmentaa Margaret Thatcheriä lehdistötilaisuuksia varten. Vaalivoiton jälkeen Portillo toimi energiaministerin neuvonantajana ja samalla 1981–1983 yhdysvaltalaisessa Kerr-McGee-öljy-yhtiössä.[11]
Thatcherin kannattaja ja euroskeptikko[12] Portillo edusti 1984–1997 Lontoon Enfield Southgaten vaalipiiriä brittiparlamentin alahuoneessa ja sitten 1999–2005 Kensingtonin ja Chelsean vaalipiiriä. Hän toimi 1992–1994 John Majorin hallituksessa valtiovarainministeriön pääsihteerinä (Chief Secretary to the Treasury), sitten 1994–1995 työministerinä[13] ja 1995–1997 puolustusministerinä[14]. Vuonna 1995 hänen arveltiin haastavan John Majorin puoluejohtajana ja pääministerinä,[15] mutta hän ei haastanut.
Portillo hävisi parlamenttipaikkansa vuoden 1997 vaaleissa, mutta hänet valittiin uudelleen kaudelle 2000–2005. Hän kilpaili puoluejohtajan paikasta vuonna 2001.[11]
Poliittisen uran jälkeen Portillo on työskennellyt mediassa. Hän on ollut vakiovieraana television This Week -ohjelmassa ja Radio 4:n The Moral Maze -sarjassa. Hän on ollut tekemässä televisiodokumentteja, muun muassa 2010 läpi vuosikymmenen jatkunutta matkaohjelmaa Great British Railway Journeys BBC2-kanavalle (suom. Junamatka Eurooppaan ja Junamatka Amerikkaan).[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Niemelä, Kyösti: Leppoisan junailusarjan neljäs kausi alkaa mutta vielä ei päädytä Tampereelle (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 13.6.2018. Viitattu 10.4.2019.
- ↑ Kiehtova maailma: Junamatka Amerikkaan – Michael Portillo legendaarisen opaskirjan reiteillä Yle Areena. Viitattu 4.11.2020.
- ↑ Junamatka Itään Yle Areena. 13.6.2018. Viitattu 10.4.2019.
- ↑ Junamatka Australiaan Yle Areena. Viitattu 4.11.2020.
- ↑ Portillo, Michael: Blood of Spain The Guardian. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Gove Michael Gove, (1995), Michael Portillo: The Future of the Right. London: 4th Estate.Sivut 20 ISBN 1-85702-335-8
- ↑ Michael Portillo: Kirkcaldy Lino Factory Mail on Sunday. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Fond farewell to Michael Portillo's vivacious mother London Evening Standard. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Did You Know? Michael Portillo Pressreader. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Maurice Cowling The Daily Telegraph. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Biography Michael Portillon verkkosivusto. Viitattu 10.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Britannian konservatiivit riitelevät asenteestaan EU:hun. Helsingin Sanomat, 13.10.1995, s. 29. (digilehden tilaajille).
- ↑ Britannia ei aio soveltaa EU:n uusia sosiaalisäädöksiä. Helsingin Sanomat, 24.9.1994, s. 36. (digilehden tilaajille).
- ↑ Major nimitti uuden "keskitien" hallituksen. Helsingin Sanomat, 6.7.1995, s. 23. (digilehden tilaajille).
- ↑ Klemola, Matti: Lamont haastamassa Majorin. Helsingin Sanomat, 26.6.1995, s. 29. (digilehden tilaajille).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Portillo Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
