Michael Davitt

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michael davitt.jpg

Michael Davitt (25. maaliskuuta 1846 Straide, Mayon kreivikunta31. toukokuuta 1906 Dublin)[1] oli irlantilainen poliitikko, joka perusti vuonna 1879 maanvuokraajien etuja puolustaneen Irlannin maaliiton (Irish Land League).

Davittin omat vanhemmat olivat köyhiä maanvuokraajia, jotka häädettiin mailtaan hänen ollessaan lapsi. Davitt joutui menemään 10-vuotiaana töihin lancashirelaiseen puuvillakehräämöön, jossa hän vuotta myöhemmin menetti oikean käsivartensa työonnettomuudessa. Hän elätti sen jälkeen itsensä kirjapainoapulaisena ja lehdenmyyjänä. Davitt liittyi vuonna 1865 feeniläiseen salaseuraan, Irlannin tasavaltalaisveljeskuntaan (IRB) ja kohosi 1868 sen sihteeriksi. Hän jäi vuonna 1870 kiinni Lontoossa aseiden toimittamisesta Irlantiin ja sai 15 vuoden vankeustuomion. Hänet vapautettiin armahduksella joulukuussa 1877.[1][2] Vankila-aikanaan Davitt oli kehitellyt ajatusta feeniläisten aktivismin ja Charles Parnellin johtaman parlamentaarisen itsehallintoliikkeen yhdistämisestä uudenlaiseksi poliittiseksi liikkeeksi. Vapauduttuaan hän matkusti ensin IRB:n edustajana Yhdysvaltoihin. Siellä hän sai vaikutteita Henry Georgen teorioista, joiden mukaan viljelymaan keskittynyt omistus ja köyhyys olivat yhteydessä toisiinsa.[1]

Davitt perusti Irlannin maaliiton vuonna 1879, jolloin Irlantia uhkasi jälleen nälänhätä huonon sadon vuoksi.[3] Liiton tavoitteena oli lievittää maanvuokraajien köyhyyttä takaamalla heille pysyvä hallintaoikeus maahan, kohtuulliset vuokrat sekä oikeus myydä vapaasti hallintaoikeutensa eteenpäin. Järjestö vastusti varsinkin suurmaanomistusta, jossa maanomistajat eivät lainkaan asuneet omistamillaan tiloilla. Davittin pyynnöstä Parnell ryhtyi tukemaan maaliittoa ja kiersi Pohjois-Amerikassa keräämässä rahoitusta sen toiminnalle.[1][3] Yhteistyö Parnellin kanssa johti siihen, että Davitt erotettiin vuonna 1880 IRB:n johdosta.[1] Davitt joutui olemaan uudelleen vankeudessa kansankiihotuksesta tuomittuna helmikuusta 1881 toukokuuhun 1882 sekä neljän kuukauden ajan vuonna 1883. Hänet valittiin vuonna 1882 parlamenttiin Meathista, mutta hänen paikkansa evättiin koska hän oli tuolloin vankilassa.[2][1] Myöhemmin Parnell ja Davitt ajautuivat erimielisyyksiin, koska Parnell ei hyväksynyt Davittin ajamaa georgistista maareformia. Kun niin sanottu Irlantilainen puolue hajosi vuonna 1890 Parnellin toimintaa eräässä avioerojutussa koskeneeseen kiistaan, Davitt asettui vastustamaan Parnellin jatkamista puolueen johtajana.[1]

Davitt valittiin uudelleen alahuoneeseen vuoden 1892 vaaleissa Pohjois-Meathin edustajana, mutta vaalin tulos kumottiin, koska häntä tukeneiden kirkon edustajien katsottiin syyllistyneen väärinkäytöksiin. Hänet valittiin jo seuraavana vuonna uudelleen Corkista, mutta maineensa ja henkilökohtaisen taloutensa kärsittyä edelliseen vaaliin liittyneessä oikeusprosessissa hän erosi melkein heti parlamentista.[2] Vuosina 1895–1899 hän edusti parlamentissa Etelä-Mayoa, mutta erosi jälleen, tällä kertaa protestiksi buurisodalle.[1][2] Davittin teoksista huomattavana on pidetty varsinkin vuonna 1904 ilmestynyttä The Fall of Feudalism in Ireland.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Michael Davitt (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.4.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1906), s. 1454–1455 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 15.4.2014.
  3. a b Ireland: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newby , A 2013 , ' “The Cold Northern Land of Suomi”: Michael Davitt and Finnish Nationalism ' Journal of Irish and Scottish Studies , vol 6 , no. 1 , pp. 73- 92