Miasma
Miasma tarkoittaa ilmassa leijailevia ja mätänevässä aineessa kehittyviä myrkyllisiä huuruja, joiden ajateltiin aiheuttavan kulkutauteja. Teoria oli yleinen 1700- ja 1800-luvuilla.[1] Miasman uskottiin leviävän tuulten mukana ja levittävän tauteja paikasta toiseen. Etelätuulet olivat erityisen vaarallisia.[2] Esimerkiksi Florence Nightingale uskoi miasman levittävän tauteja Krimin sodassa.[3] Miasmateoria vaikutti Englannissa ja myöhemmin muualla elinolojen ja asuinympäristöjen parannuksiin 1800-luvun puolivälissä.
Likaisten käsien yhteydestä tauteihin oli merkkejä, mutta ajatusta vastustettiin kiivaasti. Ignaz Semmelweis yritti turhaan saada 1840-luvulla kollegoitaan pesemään kätensä näiden tullessa ruumishuoneelta synnytyssaliin.[3]
John Snow osoitti vuonna 1854 koleran leviävän Lontoossa juomaveden välityksellä, mutta vasta Louis Pasteurin, Robert Kochin ja muiden bakteriologien löydökset 1860-luvulta alkaen todistivat tiettyjen tautien olevan elävien olentojen, mikrobien, aiheuttamia.[3]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sana miasma tulee kreikan sanasta miainein, joka tarkoittaa "saastuttamista".[4] Pahan ilman idea on antanut nimensä myös malarialle: keskiajan italian mala aria, "paha ilma".[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 196, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
- ↑ Tartuntatautien historiaa (Osa 1) www.saunalahti.fi. Arkistoitu 22.12.2022. Viitattu 2.2.2026.
- 1 2 3 McMichael T.: Human frontiers, environments and disease s. 160–162, 326. Cambridge University Press, , 2001. ISBN 0-521-80311-X.
- ↑ Miasma in Webster Dictionary
- ↑ mala aria – MALARIA.com www.malaria.com. Viitattu 2.2.2026.