Mia Green
| Mia Green | |
|---|---|
| os. Mia Lundmark | |
 Mia Green, kuva vuodelta 1900. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Maria Amalia "Mia" Green |
| Syntynyt | 14. huhtikuuta 1870 Roslags-Bro, Uplanti |
| Kuollut | 24. kesäkuuta 1949 Haaparanta |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | valokuvaaja |
Maria Amalia "Mia" Green (o.s. Lundmark, 14. huhtikuuta 1870 Roslags-Bro, Uplanti Ruotsi – 24. kesäkuuta 1949 Haaparanta) oli ruotsalainen valokuvaaja, joka tuli tunnetuksi ennen kaikkea ensimmäisen maailmansodan aikaisista valokuvistaan. Green työskenteli Haaparannan ensimmäisenä valokuvaajana vuodesta 1894 aina vuoteen 1945 asti eli yli 50 vuoden ajan.[1]
Lapsuus Skellefteåssa ja kouluttautuminen Tukholmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maria Amalia "Mia" Lundmark kasvoi isoäitinsä luona Skellefteåssa. Mian äiti meni uusiin naimisiin ja sai seitsemän lasta. Mian äidin uusi perhe muutti Amerikkaan. Ensimmäinen Mian työpaikka oli palvelijan ammatti Piitimessä. Mia muutti 20-vuotiaana Tukholmaan tarkoituksenaan oppia ompelijan ammatti, joka jäi syrjään Mian opittua tuntemaan valokuvauksen. Opittuaan valokuvauksen Mia Lundmark siirtyi takaisin pohjoiseen Piitimeen valokuvaaja Fredrika Bergströmin apulaiseksi.[1]
Haaparannan ensimmäinen valokuvaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1895 Mia Lundmark muutti 25-vuotiaana rajakaupunki Haaparannalle ja perusti siellä kaupungin ensimmäisen valokuvaamon. Hän avioitui vuonna 1898 kaupungin opettajaseminaarin musiikinopettaja Bror Greenin kanssa. Heille syntyi neljä lasta, kolme tyttöä ja poika. Kasvavasta perheestään huolimatta Mia Green jatkoi valokuvausta. Hänellä oli liikkeessään apulaisia. Vuonna 1900 hän hankki polkupyörän, joka oli hänelle keskeinen väline liikkuessaan rajaseudulla.[1]
Toiminta laajeni vuosien kuluessa niin, että hänellä oli valokuvaamot myös Seittenkarin saarella ja Kemissä Suomen puolella. Greenillä oli useita apulaisia, jotka sittemmin perustivat omia valokuvaamojaan, kuten Hildur Ortman Haaparannalla, Ida Barrel Jällivaarassa, Hilda Andersson Övertorneålla, Hildur Larsson Rovaniemellä ja Ida Björk Torniossa.[1]
Valokuvauksen lisäksi Green oli myös yhteiskunnallisesti aktiivi niin, että hänet valittiin naisten oikeuksia ajavan Landforeningen för kvinnans politiska rösträtt (lyhenne LKPR) -yhdistyksen hallitukseen.[2]
Ensimmäinen maailmansota ja sen myötä kuuluisaksi valokuvaajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 1914 käynnistynyt maailmansota muutti rajakaupunkien eli Suomen Tornion ja Ruotsin Haaparannan asemaa. Rajakaupungeista tuli ainoa maayhteys Venäjän keisarikunnan ja sen läntisten liittolaisten välillä. Aikakauteen liittyvät suuret pakolaisvirrat ja invalidisoituneet sotavangit, jotka kulkivat rajan yli. Lisäksi salakuljetus toi seudulla äkkirikastuneita ihmisiä. Green sai näitä äkkirikastuneita tukemaan LKPR-yhdistyksen kautta hätääkärsiviä alueen läpi kulkevia ihmisiä.[2][1] [3]
Green toimitti maailmansodan vuosina lukuisia ottamiaan kuvia kansainvälisiin lehtiin. Kuvausten kohteena olivat mm. rajan yli kulkeneet pakolaiset, suunnatomaksi laajentunut postiliikenne valtavine välivarastoineen, kansainväliset kuninkaalliset ja kulttuurielämän kuuluisuudet, sotainvalidikuljetukset.[1]
- Pääartikkeli: Tornio ja ensimmäinen maailmansota
Maailmansodan jälkeen yhteiskunnallinen vaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Green oli heti päättyneen maailmansodan jälkeen aktiivisti mukana Haaparannalle rakennetavan vanhustentalon rakentamisessa. Kaikkien vaikeuksien jälkeen vuonna 1928 talo saatiin valmiiksi. Vuosian 1919-26 hän oli Haaparannan kaupunginvaltuuston jäsen oikeiston vaaliyhdistyksen edustajana.[1]
Toinen näkyvä aikaansaannos Haaparannalla oli keskusvaltojen eli Itävalta-Unkarin, Saksan ja Turkin, kuljetuksen aikana kuolleiden ja Haaparannan hautausmaalle haudattujen sotilaiden muistomerkki, jonka pystyttämiseen Green osallistui aktiivisti. Lisäksi hän hoiti henkilökohtaisesti vuosien ajan kukkakoristeet muistiomerkin ympärille. Tästä työstä Saksan ja Itävallan Punaiset ristit myönsivät hänelle maittensa Punaisen ristin mitalit.[1]
Green toimi valokuvaajana vielä toisen maailmansodan aikana ja kuvasi erityisesti pakolaiskuljetuksia. Valokuvaajauransa hän päätti vuonna 1945.
Mia Green kuoli kesäkuussa 1949 79-vuotiaana. Hänen hautansa sijaitsee hyvin lähellä invalidisotilaiden hautamuistomerkkiä.
Mia Greenin muisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki Greenin lasilevyille ottamat valokuvat eivät ole valitettavasti säilyneet, sillä kiinteistö, jossa hänen valokuvaliikkeensä sijaitsi, purettiin ja samassa yhteydessä tuhottiin osa hänen valokuvalevyistä ja -negatiiveistä. Lisäksi vuonna 1961 katosi Haaparanta ennen ja nyt -kirjan teon yhteydessä joukko Greenin kuvien alkuperäislasilevyjä ja -negatiivejä. Haaparannan kaupunki on 1970-luvulta lähtien kuitenkin luonut säilytettävää Mia Greenin kuvakokoelmaa.[1]
Greenin kuvakokoelman pysyväksi säilytyspaikaksi tulee Haaparannan ja Tornion yhteinen Tornionlaakson museo, joka sijaitsee Torniossa. Kuvien omistusoikeus on edelleen Haaparannan kaupungilla. Kuvat digitoidaan.[4]
Vuonna 1988 Haaparannalle perustettiin hänen nimeään kantava puisto, jossa paljastettiin hänen kunniakseen muistomerkki.[5]
Perheestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mia Greenillä oli siis neljä lasta, joista nuorin eli Lennart Green (1913–2007) seurasi urallaan äitinsä jalanjälkiä ja työskenteli valokuvaajana Berliinissä ja Pariisissa. Lennart oli naimisissa ranskalaisen näyttelijän Jeanne Le Flem kanssa. Heillä oli kaksi lasta eli Marika Green (s. 1943), tunnettu ranskalainen elokuva- ja TV-näyttelijä, sekä poika Walter (s. 1940), joka toimi hammaslääkärinä. Hän oli naimisissa ranskalaisen näyttelijän Marlène Jobertin (s. 1940) kanssa, ja heillä on kaksi lasta Eva ja Joy. Eva Green on tunnettu ranskalainen näyttelijä, jonka isoisän äiti on siis Mia Green.[1]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Anne-Marie Nilsson: Mia Gren i Haparanda - Fotografen med fokpus på krigets offer. Populär Historia, 1.7.1963, s. 28-37. (ruotsiksi)
- ↑ a b Karin Tjernström: Maria (Mia) Amalia Green Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. Viitattu 19.12.2022. (englanniksi)
- ↑ toim. Aini Linjakumpu & Sandra Wallenius-Korkalo: Progress or Perish: Northern Perspectives on Social Change, s. 66. Routledge, 2006. ISBN 978-1-317-07528-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.12.2022). (englanniksi)
- ↑ Kati Siponmaa, Sodan ja rauhan ikuistajam Yle.fi, uutiset 3.10.2023, viitattu 3.10.2023
- ↑ Minnesmärken i Haparanda haparandatornio.com. Arkistoitu 10.11.2017. Viitattu 19.12.2022. (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
