Mi-ki
| Mi-ki | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | 1980-luku |
| Alkuperäinen käyttö | seurakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 2–4 kg |
| Säkäkorkeus | korkeintaan 28 cm |
| Väritys | mikä tahansa |
Mi-ki on yhdysvaltalainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n eikä American Kennel Club:n hyväksyntää.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mi-ki näyttää japanese chinin ja maltankoiran välimuodolta. Sillä on omenanmuotoinen kupolimainen kallo. Kuonon pituus vaihtelee 1–4 cm välillä. Korvat voivat olla joko pystyt tai riippuvat. Häntä on selän päälle kiertynyt. Karvapeite voi olla pitkä tai lyhyt - ensiksi mainittu on suora, silkkinen ja hieno, jälkimmäinen vastaavasti sileä ja ihonmyötäinen. Pitkäkarvaisilla yksilöillä karva muodostaa suun alueelle viikset ja parran. Kaikki värit hyväksytään. Säkäkorkeus on maksimissaan 28 cm ja paino 2–4 kg.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mi-ki on älykäs, ystävällinen, sosiaalinen, hyväluonteinen ja valpas. Toisin kuin moni muu kääpiökoira, se ei suhtaudu myöskään vieraisiin varautuneesti. Se haukkuu vain harvoin, joten se sopeutuu hyvin kaupunkiasuntoon - sen väitetään jopa oppivan käyttämään kissan hiekkalaatikkoa. Kasvattajat suosittelevat rotua vanhuksille ja liikuntarajoitteisille.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mi-ki on mahdollisesti syntynyt alun perin kahden eri kääpiörodun - esimerkiksi maltankoiran ja japanese chinin - vahingossa tapautuneesta risteymästä. Varmaa tietoa on kuitenkin ainoastaan se, että sen uskotaan olevan taustaltaan "aasialainen" ja että se jakaa yhteisen alkuperän maltankoiran, japanese chinin ja papillonin kanssa.[1]
Rotua esiintyi Yhdysvalloissa ensikerran 1980-luvulla. Mi-Ki Club of America perustettiin Wisconsinissa vuonna 1996.[1]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näyttelykoirilta pään ja käpälöiden alueen karvat tulee leikata/ajaa pois ja kannukset poistaa.[1]