Metyylitinatrikloridi
| Metyylitinatrikloridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Trikloori(metyyli)stannaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C[Sn](Cl)(Cl)Cl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CH3SnCl3 |
| Moolimassa | 240,094 g/mol |
| Sulamispiste | 43 °C[2] |
| Kiehumispiste | 171 °C[2] |
| Tiheys | 1,5 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Metyylitinatrikloridi (CH3SnCl3) on tinan organometalliyhdisteisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muovien stabiloijana ja muiden muoveja stabiloivien tinayhdisteiden valmistukseen.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa metyylitinatrikloridi on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin orgaanisiin liuottimiin. Se liukenee myös kohtalaisesti veteen, mutta hydrolysoituu osittain vesiliuoksessa.[2] Metyylitinatrikloridi esiintyy tetraedrinmuotoisena monomeerina ainoastaan kaasufaasissa. Kiinteänä ja nestemäisenä se muodostaa toisiinsa löyhästi klooriatomien kautta sitoutuneen polymeerimaisen rakenteen.[3]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metyylitinatrikloridin valmistamiseen on useita eri menetelmiä. Käytettyjä ovat muun muassa tina(II)kloridin ja metyylikloridin välinen reaktio tai tina(IV)kloridin reaktio dimetyylitinadikloridin tai metyylitrifenyylitinan kanssa.[2][4][5]
Metyylitinatrikloridia voidaan käyttää PVC-muovin lämmönkestävyyttä parantavana lisäaineena ja siitä myös valmistetaan muita tähän tarkoitukseen käytettyjä tinayhdisteitä.[4][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Methyltin trichloride – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 10.6.2015.
- ↑ a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 807. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ Ionel Haiduc,Frank Thomas Edelmann: Supramolecular Organometallic Chemistry, s. 231. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 978-3-527-61355-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.6.2015). (englanniksi)
- ↑ a b Keith A. Mesch: Heat Stabilizers, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.6.2015
- ↑ Jane E. Macintyre: Dictionary of Organometallic Compounds, s. 4126. CRC Press, 1994. ISBN 9780412430602. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.6.2015). (englanniksi)
- ↑ Günter G. Graf: Tin, Tin Alloys, and Tin Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.6.2015