Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty
| Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty |
|
|---|---|
 |
|
 Euroopan version kansikuva |
|
| Kehittäjä | KCEJ |
| Julkaisija | Konami Computer Entertainment Japan[1] |
| Ohjaaja | Hideo Kojima |
| Tuottaja | Hideo Kojima |
| Suunnittelija | Hideo Kojima |
| Käsikirjoittaja | Hideo Kojima |
| Säveltäjä | Harry Gregson-Williams Norihiko Hibino Rika Muranaka |
| Pelisarja | Metal Gear |
| Julkaistu | |
| Lajityyppi | hiiviskely |
| Pelimuoto | yksinpeli |
| Ikäluokitus | ESRB: M CERO: C BBFC: 15 OFLC: MA15+ OFLC: R16 PEGI: 16 IFCO: 15 |
| Alusta | PlayStation 2 |
| Jakelumuoto | DVD, Blu-ray |
| Virallinen sivusto | |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty (jap. メタルギアソリッド2: サンズ オブ リバティー, Metaru Gia Soriddo 2: Sanzu obu Ribatī) (lyhennettynä MGS2) on Konamin kehittämä ja julkaisema toimintaseikkailu- ja hiiviskelypeli, jonka ohjauksesta vastasi Hideo Kojima. Se julkaistiin vuonna 2001 PlayStation 2:lle. Metal Gear Solid 2 on Metal Gear -pelisarjan ilmestymisjärjestyksessä viides ja virallisessa aikajärjestyksessä kuudes osa. Pelin tarina sijoittuu suoraan Metal Gear Solidin jälkeen. Pelin tarina jatkuu Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriotsissa.
Metal Gear Solid 2: Sons of Libertyn tarina on jaettu kahteen osioon. Näistä ensimmäisen tapahtumat sijoittuvat New Yorkin Hudson-joella kulkevalle USS Discovery -tankkerille. Toisen osion tapahtumapaikkana on huippumoderni vedenpuhdistuslaitos lähellä Manhattania. Edeltäjänsä tavoin juoni on monimutkainen ja sisältää paljon käänteitä. Sons of Libertyn tarina kerrotaan välinäytösten ja radiokeskustelujen avulla.
Johtuen Metal Gear Solidin suosiosta, peliä kohtaan oli julkaisun aikoihin suuria odotuksia.[3] Odotukset osoittautuivat aiheellisiksi, pelin ollessa niin pelaajien kuin kriitikoidenkin mielestä menestys, arvosteluiden keskiarvon ollessa 95 %[4] ja pelin myyntilukujen ollessa noin 7 miljoonaa.
Pelin julkaisua seurasi laajennettu versio, Metal Gear Solid 2: Substance, joka julkaistiin PlayStation 2:lle, Xboxille ja Microsoft Windowsille.
Pelaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metal Gear Solid 2 on taktinen toimintapeli, jossa painotetaan hiiviskelyä ja vartijoiden välttelyä. Pelaaminen muistuttaa hyvin paljon aikaisempia pelisarjan pelejä, mutta Metal Gear Solidissa on mukana muutamia uudistuksia. Pelaamiseen on tuotu lisää taktisia elementtejä mahdollistamalla muun muassa ampumisen ensimmäisen persoonan kuvakulmasta. Lisäksi vartijoita voi huijata käyttämällä ympäristöä hyväkseen esimerkiksi lasipulloja tai hedelmiä ampumalla. Tällöin pelaaja voi kiinnittää vartijoiden huomion ja hyödyntää tilannetta hyväkseen. Pelissä on myös muun muassa mahdollista roikkua kaiteilla ja ampua nurkan takaa.
Metal Gear Solid 2:ssa vihollisille on luotu kehittyneempi tekoäly. Viholliset pystyvät esimerkiksi kutsumaan apujoukkoja tai toimimaan ryhmissä. Peli sisältää useita pomotaisteluita, joiden voittamiseksi pelaajan on keksittävä keino ohittaa pomovastuksen puolustus. Vaikka pelin aikana pelaajalle kerääntyy suuri asevalikoima, ei pelaajan ole pakko aiheuttaa yhtäkään kuolemaa, mikäli käyttää nukuttavia aseita tai lähitaisteluliikkeitä.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-pelisarjan aikajana
- 1964 – Snake Eater
- 1970 – Portable Ops
- 1974 – Peace Walker
- 1975 – Ground Zeroes
- 1984 – The Phantom Pain
- 1995 – Metal Gear
- 1999 – Solid Snake
- 2005 – Metal Gear Solid (The Twin Snakes)
- 2007/09 – Sons of Liberty (Substance)
- 2014 – Guns of the Patriots
- 2018 – Revengeance
Metal Gear Solid: Sons of Libertyn tarina on jaettu kahteen osioon. Näistä ensimmäisen tapahtumat sijoittuvat New Yorkin Hudson-joella kulkevalle USS Discovery -tankkerille. Toinen osio jatkaa samalta paikalta, johon ensimmäinen päättyi. Tapahtumapaikkana on huippumoderni vedenpuhdistuslaitos Big Shell lähellä Manhattania. Edeltäjänsä tavoin juoni on monimutkainen ja sisältää paljon käänteitä.
Tankkeri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tankkerijakso sijoittuu vuoteen 2007, eli kaksi vuotta Metal Gear Solidin tapahtumien jälkeen. Solid Snake ja Hal "Otacon" Emmerich toimivat Philanthropy-järjestössä, jonka tarkoituksena on sabotoida Metal Geareja, jotka rakennettiin Revolver Ocelotin myytyä Metal Gear REXin pohjapiirrokset mustassa pörssissä. Snake tunkeutuu USS Discovery -öljytankkerille saatuaan tietoa, jonka mukaan tankkeri kuljettaa Yhdysvaltain merijalkaväen vartioimaa Metal Gear RAYn prototyyppiä. Yhtäkkiä salaperäiset palkkasotilaat hyökkäävät ja valtaavat tankkerin. Pian Snakelle paljastuu, että sotilaita johtaa entinen Venäjän armeijan eversti Sergei Gurlukovich.
Snake tunkeutuu tankkerin rahtiruumaan, jossa säilytetään Metal Gear RAYn prototyyppiä. Ruumassa on myös suuri joukko amerikkalaisia sotilaita, jotka eivät tiedä venäläisten hyökkäyksestä. Gurlkovich saapuu ruumaan ja ottaa panttivangikseen amerikkalaisten sotilaiden komentajan, Scott Dolphin. Yhtäkkiä palkkasotureiden kanssa yhteistyötä tehnyt Revolver Ocelot pettää liittolaisensa ja tappaa sekä Gurlukovichin että Dolphin. Hän laukaisee tankkerille asetetut Semtexit, ja neuvoo sotilaita pakenemaan henkensä edestä. Ocelot varastaa Metal Gear RAYn prototyypin ja pakenee tankkerista. USS Discovery uppoaa, ja Solid Snaken uskotaan saaneen surmansa katastrofissa.
Vedenpuhdistamo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vedenpuhdistuslaitokselle sijoittuvan osion tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2009, eli kaksi vuotta tankkerijakson tapahtumien jälkeen. FOXHOUND-erikoisyksikön uusin agentti Raiden saa tehtäväkseen tehtäväkseen tunkeutua Big Shell -vedenpuhdistuslaitokseen ja pelastaa Dead Cell -ryhmän jäsenten sekä venäläisten palkkasoturien vangitsevamat panttivangit, joihin kuuluu Yhdysvaltain presidentti James Johnson. Terroristeja johtavat Sergei gurlukovichin tytär Olga sekä salaperäinen henkilö, joka väittää olevansa Solid Snake. Raidenia auttavat hänen tyttöystävänsä Rosemary sekä eversti Roy Campbell. Raidenin lisäksi Big Shelliin lähetetään Yhdysvaltain SEAL-ryhmän sotilaita, mutta Dead Cellin jäsenet Vamp ja Fortune tappavat nämä.
Pelin aikana Raiden voittaa Dead Cellin jäsenet Fatmanin ja Vampin sekä pelastaa presidentti Johnsonin, joka yrittää tappaa itsensä myöhemmin, Ocelotin ampuessa hänet kuitenkin ensin. Raiden myös kohtaa terroristien salaperäisen johtajan, joka paljastuu Solid Snaken "veljeksi", Solidus Snakeksi. Hän myös saa selville, että häntä avustanut merijalkaväen sotilas Iroquois Pliskin onkin tankkerin uppoamisesta pelastunut Solid Snake. Raidenille paljastuu, että Big Shellin alla sijaitsee Arsenal Gear -niminen vedenalainen linnoitus, jossa säilytetään massavalmistettuja Metal Gear RAY -mechoja. Arsenal Gearin rakennutti Yhdysvaltain hallitusta kontrolloiva salaseura, Patriootit.
Otaconin siskon Emma Emmerichin kehittämän tietokoneviruksen ansiosta Raiden onnistuu muuttamaan Arsenal Gearin toimintakyvyttömäksi, mutta Vamp tappaa Emman. Raiden joutuu vangiksi Arsenal Geariin, mutta onnistuu vapautumaan ja kohtaa Snaken. Olga Gurlukovich paljastuu Solid Snaken liittolaiseksi, minkä seurauksena Solidus tappaa hänet. Revolver Ocelot varastaa Metal Gear RAY:n ja yrittää tappaa Raidenin, Solidin ja Soliduksen paljastettuaan olevansa Patrioottien agentti. Dead Cellin jäsen Fortune kuitenkin estää Ocelotia, ja Metal Gear Solidissa kuolleen Liquid Snaken henki ottaa valtaansa Ocelotin ruumiin Ocelotin Metal Gear Solidissa menettämän käden tilalle asennetun kätensä avulla. Liquid pakenee tuhotakseen Patriootit.
Arsenal Gear iskeytyy Manhattanille ja Raidenille paljastuu, että eversti Campbell olikin Patrioottien kehittämä tekoäly. FOXHOUND oli lakkautettu vuosikausia sitten, ja Raiden olikin tietämättään Patrioottien lähettämä agentti, ja koko terroristiepisodi tarkkaan suunniteltu juoni, jonka avulla oli tarkoitus testata Patriootien kykyä hallita maailman tapahtumia. Kaksintaistelun päätteeksi Raiden tappaa Soliduksen ja lopulta kohtaa kaupungilla Rosemaryn.
Lopputekstien jälkeen pelaaja voi kuulla keskustelun, jossa Solid Snake ja Otacon keskustelevat Emman antamasta levykkeestä. Otaconin mukaan levyke sisältää Patrioottien jäsenten nimet. Hän myös kertoo, että levykkeen mukaan jäsenet asuivat Manhattanilla, mutta heistä viimeinenkin kuoli 1900-luvun alussa. Tämä jättää Solidin ja Otaconin hämmenyksen valtaan.
Pelin tarina jatkuu Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots -pelissä joka sijoittuu viisi vuotta myöhempään aikaan.
Ääninäyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japaninkielinen versio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Solid Snake/Solidus Snake | … | Akio Ōtsuka |
| Raiden | … | Kenyuu Horiuchi |
| Revolver Ocelot | … | Kōji Totani |
| Hal "Otacon" Emmerich | … | Hideyuki Tanaka |
| Olga Gurlukovich | … | Kikuko Terase |
| Eversti Roy Campbell | … | Takeshi Aono |
| Rosemary | … | Kikuko Inoue |
| Fatman | … | Kōzō Shiyoa |
| Fortune | … | Yumi Tōma |
| Vamp | … | Ryotaro Okiayu |
| Emma Emmerich | … | Maria Yamamoto |
| Peter Stillman | … | Shōzō Izuka |
| Richard Ames | … | Masaharu Satō |
| James Johnson | … | Yuzuru Fujimoto |
| Sergei Gurlukovich | … | Osamu Saka |
| Scott Dolph | … | Daisuki Gōri |
| Liquid Snaken ääni | … | Banjō Ginga |
| Mei Lingin ääni | … | Hōko Kuwashima |
| Johnny Sasaki | … | Naoki Imamura |
Englanninkielinen versio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Solid Snake | … | David Hayter |
| Raiden | … | Quinton Flynn |
| Revolver Ocelot | … | Patric Zimmerman |
| Hal "Otacon" Emmerich | … | Christopher Randolph |
| Solidus Snake | … | John Cygan |
| Olga Gurlukovich | … | Vanessa Marshall |
| Eversti Roy Campbell | … | Paul Eiding |
| Rosemary | … | Lara Cody |
| Fatman | … | Barry Dennen |
| Fortune | … | Maula Gale |
| Vamp | … | Phil La Marr |
| Emma Emmerich | … | Jennifer Hale |
| Peter Stillman | … | Greg Eagles |
| Richard Ames | … | Peter Renaday |
| James Johnson | … | Paul Lukather |
| Sergei Gurlukovich | … | Earl Boen |
| Scott Dolph | … | Kevin M. Richardson |
| Liquid Snaken ääni | … | Cam Clarke |
| Mei Lingin ääni | … | Kim Mai Guest |
| Johnny Sasaki | … | Dean Scofield |
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hideo Kojima sai valmiiksi suunnitteludokumentin Metal Gear Solid 2:ta varten tammikuussa 1999. Konami julkaisi dokumentin alkuperäisen japanilaisen version vuonna 2002, ja se käännettiin englanniksi vuonna 2006. Dokumentissa määritellään pelin uusia ominaisuuksia, kuten kasvanut vihollisten määrä, realistiset ympäristöt, kehittyneempi vihollisten tekoäly ja vihollisten toiminta ryhmässä sekä ympäristön korkeuserojen hyödyntäminen. Dokumentissa esitellään myös teemoja, kuten asioiden siirtäminen tuleville sukupolville, ympäristökysymykset sekä yhteiskunnalliset teemat kuten puolustusvoimien digitalisoituminen, sotatilanteiden digitaalinen simulointi, operatiivisen suunnittelun digitalisoituminen ja arkielämän digitalisoitumisen myötä digitaisoitumisen vaikutus ihmisen persoonallisuuteen. Pelin tarinan tavoitteena on "joukko petoksia ja yllättäviä käänteitä, siihen pisteeseen asti ettei pelaaja voi erottaa todellisuutta kuvitelmasta", eroten edeltäjästään, jossa oli "selkeä ja ymmärrettävä juoni". "Jokainen hahmo valehtelee (eli pettää) jollekulle kerran", mistä seuraa "onko totuus se, mitä me sanomme todellisuudeksi".[5]
Kojiman mukaan Metal Gear Solid 2 oli kehityksessä kaksi vuotta ja pelin lopullisessa versiossa oli mukana "vain 20 prosenttia" alkuperäisestä suunnitelmasta, mitä pidettiin luonnollisena. Hän halusi pelin juonesta yhtenäisemmän ja "niin monimutkaisen kuin peli parhaimmillaankin voi olla." Juonen haluttiin etenevän "jopa kahteenkymmeneen" eri suuntaan, mutta suuntia päätettiin lopulta vähentää noin puoleen. Vaikka hän oli luomassa peliä, halusi hän saada sillä aikaan "jotain samanlaista kuin kirjat ja elokuvat."[6] Kuultuaan PlayStation 2:n tehokkaasta laitteistosta hän halusi tehdä jotain uutta. Siihen aikaan kaikissa välianimaatioissa oli keskitytty enemmän yksityiskohtiin kuten kasvonilmeisiin, mutta hän halusi kiinnittää enemmän huomiota ympäristöön ja kokeilla, kuinka paljon sitä voisi muuttaa tosiajassa.[7]
Pelissä on mahdollista tainnuttaa vihollisia ja kerätä heidän tuntolaattojaan. Tiedot näihin tuntolaattoihin saatiin kampanjalla, jonka Konami järjesti ennen pelin julkaisua verkkosivuillaan. Kampanjaan ilmoittautuneet pelaajat pystyivät pääsemään peliin mukaan tuntolaatalla. Kojiman mukaan ilmoittautujia oli yli 100 000. Heistä 21 prosenttia tuli Aasiasta, 35 prosenttia Pohjois-Amerikasta, 36 prosenttia Euroopasta ja melkein 10 prosenttia Japanista. Kojiman mukaan tiedonkeruuta tultaisiin jatkamaan ja hyödyntämään tulevassa käytössä, ja etenkin pelaajien ikäjakauman selvittäminen nähtiin hyödyllisenä pelin vaikeusasteen kannalta. Hän myös sanoi, että koska pelaaja pystyi ottamaan tuntolaatan vain tainnutetulta viholliselta, loisi tämä kannustimen olla käyttämättä väkivaltaa pelin aikana.[6]
Pelin demoversio julkaistiin Zone of the Endersin mukana maaliskuussa 2001, koska näin saatiin arvokasta palautetta sekä ensimmäistä Metal Gear Solidia pelanneilta että uusilta pelaajilta. Tämä oli samankaltainen käytäntö kuin elokuvien esittäminen koeyleisölle. Kojima halusi vain nähdä pelaajien reaktiot demoversioon, eikä hänestä siinä paljastettu liikaa lopullisesta pelistä.[6]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vastaanotto | |
|---|---|
| Yhteispisteet | |
| Kerääjä | Pisteet |
| GameRankings | 95/100 [8] |
| Metacritic | 96/100[9] |
| Arvostelupisteet | |
| Julkaisu | Pisteet |
| Electronic Gaming Monthly | 9.5/10 lähde? |
| GameSpot | 9.6/10[10] |
| IGN | 9.7/10[11] |
| Peliplaneetta.net | 94/100 [12] |
| Pelit | 91/100 [13] |
| KonsoliFIN |  [14] |
Lupaavien trailereiden ja pelin edeltäjän menestyksen myötä Metal Gear Solid 2:ta kohtaan osoitettiin laajalti huomiota jo ennen pelin julkaisua. Metal Gear Solid 2 sai paljon ylistystä kriitikoilta ja pelisarjan faneilta. Pelin saamat arvosanat olivat harvoin alle 95% ja pelistä tuli 7 miljoonan kappaleen myynnillään PlayStation 2:n neljänneksi myydyin peli.
Suomalaisissa aikalaisarvioissa Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty sai yhtä lailla myönteisen vastaanoton:
Pelihahmon laajemman liike- ja välinevalikoiman sekä yksityiskohtaisempien ympäristöjen nähtiin tuovan uusia mahdollisuuksia hiiviskelyyn ja vihollisten harhauttamiseen. Samoin vihollisten parannellun tekoälyn ja organisoidumman toiminnan yhdessä vertikaalisempien ympäristöjen kanssa nähtiin tuovan hiiviskelyyn enemmän haastetta.[13]Ympäristöjen fysiikan ja sen tuoman vuorovaikutuksen sekä laajemman liike- ja välinevalikoiman takia Pelit sanoi Metal Gear Solid 2:n olevan "virtuaalilelu, jonka hauskuus jää pelaajan luovuden varaan."[13]
Peliplaneetan arviossa pelin graafisen ulkoasun nähtiin olevan "kaunis kuin karkki". Pelit-lehden mielestä grafiikka noudatti "alusta loppuun persoonallista ja hiottua ilmettä", minkä lisäksi kehuttiin tunnelmallisia ympäristöjä, upeita yksityiskohtia ja elävää tunnelmaa. Vaikka monet muut pelit olivat ottaneet Metal Gear Solid 2:n graafista tasoa kiinni, KonsolFINin mielestä pelin grafiikka oli "silti loistavaa aina pieniin yksityiskohtiin vallitsevassa ympäristössä."[12][14][13]
Metal Gear Solid 2:n tarinaa myös kehuttiin. Peliplaneetta näki pelin tyylin muuttuneen humoristisemmaksi ja enemmän japanilaisen piirroselokuvan kaltaiseksi. Tarina nähtiin mielikuvituksellisena, mennen "lähes järjettömyyksiin" loppua kohden. Peliplaneetan mielestä peli "sisältää enemmän kerronnallista substanssia kuin muut markkinoilla olevat pelit yhteensä", ja Pelit sanoi pelin teemoista, kuinka "niistä monia eivät länsimaiset pelintekijät kehittelisi edes kuumehoureissa."[12][13] KonsoliFINin mielestä pelin tarinan taso oli "erinomainen kautta linjan" ja mukana oli onnistuneita viittauksia edeltävään peliin ilman tunnetta vanhan kertauksesta.[14]
Tästä huolimatta itse tarinankerrontaa pidettiin pelin suurimpana ongelmana etenkin pitkien välinäytösten takia. Pelit-lehden mielestä ne haittasivat pelaamisen tahtia ja olivat etenkin lopussa liian pitkiä, ja edeltäjäänsä verrattuna huonommiin tasapainotettuja. Välinäytösten lisäksi myös Codec-radiolla käytävät keskustelut taustajoukkojen kanssa olivat ylipitkiä ja pelin kulkua haittaavia. Hideo Kojiman kunnianhimoa ja tarinankerrontakykyä kehuttiin tästä huolimatta.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty Playstation. Sony Interactive Entertainment LLC. Viitattu 17.3.2020. (englanniksi)
- ↑ SCEE 2002 - Key facts and figures SCEE Press Room. 09.01.2002. Sony Computer Entertainment Europe. Viitattu 19.03.2011. (englanniksi)
- ↑ Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty (PS2) Konami GameSpy. GameSpy Industries. Arkistoitu 26.10.2004. Viitattu 01.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty GameRankingsissa GameRankings. Viitattu 1.11.2007.
- ↑ Kojima, Hideo (kääntänyt Laidlaw, Marc): Metal Gear Solid 2 Grand Game Plan Translation (PDF) 2006. Konami Computer Entertainment Japan. Arkistoitu 14.08.2006. Viitattu 02.11.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 Tappavaa metallia. Konsolipelaaja, Lokakuu 2001, nro 10, s. 24–30. Egmont Kustannus Oy Ab. ISSN 1458-0454 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 02.11.2025.
- ↑ Grajales, Lorenzo: Hideo Kojima Reflects on 25 Years of Metal Gear Playstation Blog. 23.07.2012. Sony Interactive Entertainment. Viitattu 04.11.2025. (englanniksi)
- ↑ GameRankingsin keskiarvo GameRankings. Viitattu 24.11.2008.
- ↑ Metacriticin keskiarvo Metacritic. Fandom, Inc. Arkistoitu Viitattu 01.11.2025.
- ↑ Kasavin, Greg: Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty Review Gamespot. 13.11.2001. Fandom, Inc. Arkistoitu Viitattu 01.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Smith, David: Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty IGN. 17.11.2001. IGN Entertainment. Viitattu 01.11.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 Heinonen, Mikko: Peliplaneetta.netin arvostelu Peliplaneetta.net. 11.03.2002. H-Town Oy. Arkistoitu Viitattu 01.11.2025.
- 1 2 3 4 5 6 Airaksinen, Sami: Metal Gear Solid 2 (PS2) – Huominen ei koskaan kuole Pelit. 01.03.2002. Fokus Media Finland. Arkistoitu Viitattu 01.11.2025.
- 1 2 3 designed: Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty KonsoliFIN. 07.03.2002. Arkistoitu Viitattu 01.11.2025.