Siirry sisältöön

Mesoamerikan kronologia

Wikipediasta

Mesoamerikan kronologia jakaa esikolumbiaanisen Mesoamerikan historian paleontiaanien aikakauteen (alkaen jopa noin 21 000 eaa.), arkaaiseen kauteen (7000–2000 eaa.), muotoutumisvaiheeseen eli esiklassiseen kauteen (2000 eaa. – 250 jaa.), klassiseen kauteen (250–900 jaa.) ja jälkiklassiseen kauteen (900–1521). Espanjalaisvalloituksen jälkeen Mesoamerikkaan asettui suuri määrä eurooppalaistaustaista väestöä ja alueen perinteiset kulttuurit saivat voimakkaita vaikutteita valloittajilta.

Kulttuurimaantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mesoamerikka
Katso myös: Esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit
Mesoamerikan kulttuurisia alueita.

Mesoamerikka on nimitys Meksikon ja Keski-Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureille ja niiden asuttamalla alueelle ennen kolumbiaanista vaihtoa ja eurooppalaistaustaisen väestön laajamittaista asettumista Amerikkaan 1500-luvulta alkaen.[1] Alue käsittää Amerikan mantereen noin 14° pohjoista leveyttä ja 22° pohjoista leveyttä välillä. Alkuperäisväestö on kielellisesti ja kulttuurisesti moninaista.[2] Muuttoliikkeiden seurauksena myös Mesoamerikan asutushistoria on värikäs,[3] ja alueella on vuosituhansien saatossa vaikuttanut useita kulttuureja ja suurvaltoja.[1]

Maantieteellisesti ja kulttuurisesti Mesoamerikka jakautuu ylänköihin ja alankoihin. Ylänköalueet muodostuvat läntisestä ja itäisestä Sierra Madren vuoristoista nykyisen Meksikon länsi- ja itärannikoilla. Atlantilta Tyynellemerelle kulkee itä–länsisuunnassa tuliperäinen vuoristo. Esikolumbiaanisella ajalla Meksikon alueen korkeakulttuurit sijaitsivat lähinnä vuoristolaaksoissa ja vuorijonojen väliin jäävissä altaissa. Mesoamerikan kaakkoisosassa on suuri Chiapasin ja Guatemalan ylänköalue. Alankoa on enimmäkseen rannikoilla. Kaakkois-Mesoamerikan tärkein alanko oli Meksikonlahden rannikon, Jukatanin niemimaan ja Guatemalan pohjoisosat käsittävä rannikkotasanko, joka oli mayakielten puhujien kotiseutua. Ylä- ja alamaat tuottivat erilaisia elintarvikkeita ja ylellisyystavaroita, mikä johti keskinäiseen kaupankäyntiin ja taloudelliseen riippuvuuteen.[4]

Arkeologien yleisimmin käyttämä periodisaatio jakaa Mesoamerikan (esi-)historian arkaaiseen kauteen (noin 7000[5] – 2000 eaa.), muotoutumisvaiheeseen eli esiklassiseen kauteen (2000 eaa. – 250 jaa.), klassiseen kauteen (250–900 jaa.), jälkiklassiseen kauteen (900–1521), siirtomaa-aikaan (1521–1821) ja siirtomaa-ajan jälkeiseen kauteen (vuodesta 1821 alkaen).[6] Arkeologit suosivat ajanmäärityksessä toisiaan seuraavia periodeja, sillä täsmällisten vuosilukujen ilmoittaminen ei useinkaan ole mahdollista ja ajoitukset saattavat tiedon lisääntyessä tarkentua.[7] Periodisaatio on tutkijoiden jälkikäteen tekemä, pohjimmiltaan mielivaltainen jaottelu. Mesoamerikan muinaisille asukkaille aikakausien vaihtuminen ei ollut havaittava tapahtuma.[8] Teknologinen ja yhteiskunnallinen kehitys ei myöskään tapahtunut koko Mesomaerikassa samanaikaisesti, vaan esiintyi alueellisia eroja.[9]

Esikolumbiaaninen Mesoamerikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin asutus (21 000–7000 eaa.)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Paleointiaanit

Amerikan ensimmäisiä asukkaita kutsutaan paleointiaaneiksi. Heidän elämäntapansa muistutti hieman tuolloisia Aasian kulttuureja. Paleointiaanit käyttivät tulta ja pitivät kesyjä koiria, mutta monet vanhan maailman teknologiat olivat heille tuntemattomia. He eivät esimerkiksi laiduntaneet karjaa tai viljelleet maata. He eivät myöskään tunteneet pyörää.[10]

Chilessä tiedetään olleen asutusta jo noin 10 500 eaa. Koska Amerikka asutettiin pohjoisesta etelään, paleointiaanien oli täytynyt tuolloin jo kulkea Väli-Amerikan poikki Etelä-Amerikkaan. Arviot muuttoliikkeen ajankohdasta vaihtelevat huomattavasti.[10] Arkeologisten löytöjen perusteella Mesoamerikan asutushistoria alkaa jopa noin 21 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.[1] Mexico Cityn lähettyviltä vuonna 1967 löydetty obsidiaaniterä on radiohiiliajoituksella ajoitettu noin vuoteen 21 000 eaa. Pueblasta löydetyt metsästysvälineet ovat mahdollisesti tätäkin vanhempia.[4] Varhaisimpien havaintojen ajoitus on kuitenkin kiistanalainen.[1]

Vuoteen 11 000 eaa. mennessä metsästäjä-keräilijät asuttivat lähes koko Amerikkaa poislukien mannerjään peittämä pohjoisin Pohjois-Amerikka.[1] Lämpötila oli nykyistä viileämpi, ja kosteilla ruohomailla laidunsi suuria eläinlaumoja.[4] Suurristan metsästykseen perustunut elämäntapa oli suhteellisen samanlainen suurimmassa osassa Amerikkaa, niin myös Mesoamerikassa. Noin 10 000–7600 eaa. Mesoamerikassa asui metsästäjiä ja kasvien keräilijöitä, jotka siirtyivät ravinnon mukana muodostamatta pysyvää asutusta.[11] Ilmasto oli niin kylmä, että Meksikon vuoristossa esiintyi pieniä jäätiköitä. Tulivuoret olivat nykyistä aktiivisempia, ja purkaukset vaikuttivat alueen ekologiaan.[4] Ruokavalioon kuului suhteellisen rajattu valikoima eläin- ja kasvilajeja.[12] Mammutteja metsästettiin Mesoamerikassa vielä noin vuonna 8000 eaa. Vuoden 7000 eaa. tienoilla suurrista katosi ihmisen toiminnan ja ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä johti kulttuurin muuttumiseen.[4]

Arkaainen kausi (7000–2000 eaa.)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mesoamerikan arkaainen kausi

Mesoamerikan pleistoseenikausi päättyi radiohiiliajoituksen perusteella noin vuonna 8650 eaa.[13] Varhaisholoseenin aikana tapahtui siirtymä metsästyksestä ja keräilystä maatalouteen ja pysyvään kyläasutukseen.[14] Maapallon keskilämpötilat nousivat vuoden 7000 eaa. tienoilla huomattavasti. Ilmaston lämmetessä jääpeite vetäytyi ja Mesoamerikan ruohomaat metsittyivät.[1] Jotkut katsovat Mesoamerikan arkaaisen kauden alkaneen jo pleistoseenin päättyessä.[13] Toisen määritelmän mukaan se alkoi vasta noin vuonna 7000 eaa.[5][14] Kauden tunnuspiirteitä ovat ruokavalion monipuolistuminen, siirtymä osittain pysyvään asumiseen ja suurempiin yhteiskuntiin[12] sekä kauppareittien kehittyminen.[10] Arkaainen kausi jaotellaan usein kolmeen lyhyempään ajanjaksoon: keräilyn (8650–5700 eaa. ± 1000 vuotta), orastavan maanviljelyksen (5700–3800 eaa. ± 800 vuotta) ja osittain pysyvän asutuksen (3800–2600 eaa. ± 500 vuotta) vaiheisiin.[13]

Holoseenin alussa väestö hankki ravintonsa metsästämällä, ansoittamalla ja kasveja keräillen. Vuodenajan vaihtelun vuoksi ja ympäristön kantokyvyn takaamiseksi väestö siirtyi säännöllisesti uusille alueille. Metsästyksessä käytettiin atlatlia ja sulitettua tikkaa. Paleontiaanit olivat metsästäneet suurriistaa isoina joukkoina, mutta megafaunan kadottua yksittäiset metsästäjät alkoivat jäljittää pienempiä eläimiä ja ansojen käyttö yleistyi. Ravinnon lisäksi eläimistä saatiin nahkaa, jota työstettiin kivisillä työkaluilla.[13] Joista ja järvistä saatiin kalaa ja äyriäisiä. Osan aikaa vuodesta ihmiset elivät suurissa yhteisöissä pysyen pitkiä aikoja paikoillaan. Vesistöjen liepeille alkoi syntyä rakennettuja kyliä, joissa asuttiin vuodenajoittain. Kauppa ulottui entistä kauemmas ja yhdisti suuria maantieteellisiä alueita.[10]

Teknologinen kehitys oli arkaaisen kauden loppuun saakka hidasta.[15] Metsästyksessä käytettiin apuna aseita ja verkkoja ja kalastuksessa koukkuja.[12] Kasveja kerättiin koreihin ja verkkoihin.[13] Ruuanlaitossa käytettiin alkeellisia työkaluja, kuten mortteleita, survimia ja yksinkertaisia myllyjä. Kankaat kudottiin käsin, ja jalkojen suojaksi valmistettiin sandaaleja.[13] Teknologian kehittyminen mahdollisti aiempaa tehokkaamman metsästyksen ja keräilyn, mikä johti pysyvän asutuksen syntyyn ja yhteiskunnan monimutkaistumiseen.[12] Alkukantaista viljelyä esiintyi mahdollisesti jo noin vuonna 8900 eaa.[4] Maanviljelyksen merkitys kasvoi vähitellen.[13] Kurpitsaa alettiin viljellä ehkä 8. vuosituhannella eaa.[10] Viljellylle maissille ominaiset suojakuoret synnyttänyt mutaatio ilmaantui noin 5300 eaa.[1][4] Maniokki domestikoitiin 5. vuosituhannella eaa. ja puuvilla noin 2600 eaa. Kaakaota juotiin viimeistään vuoden 1000 eaa. paikkeilla.[10] Muita arkaaisella kaudella domestikoituja kasveja olivat chili ja revonhäntä.[16]

Mesoamerikan varhainen maanviljelyskulttuuri ei arkeologisten löytöjen perusteella ratkaisevasti eronnut muun Amerikan tuolloisista kulttuureista. Ainutlaatuista on maatalouden nopea kehitys. Viljely alkoi ylänköalueilla Mesoamerikan eteläosissa ja levittäytyi sieltä pohjoiseen ja etelään.[16] Alangoilla metsästys ei ilmeisesti ollut kovinkaan tärkeä elinkeino. Merestä ja joista saatiin runsaasti kalaa ja muita elintarpeita. Sisämaasta kerättiin kasvukauden aikaan villisiemeniä. Vesistöjen läheisyyden vuoksi maanviljelylle tai metsänhoidolle ei ollut suurta tarvetta.[17]

Maanviljelys levisi kaikkialle Mesoamerikkaan arkaaisen kauden loppuun mennessä. Alueen aineellinen kulttuuri erottautui jo selvästi muusta Amerikasta.[18] Noin vuosina 3400–2300 siirryttiin pysyvään asutukseen, kun väestö asettui maata viljeleviin kyläyhteisöihin.[11] Ilmeisesti ihmiset edelleen elivät heimoina, eikä varsinaisia valtioita ollut.[15] Arkaaisen kauden alussa ihmiset asuivat luolissa tai nopeasti kyhätyissä suojissa, mutta kauden lopulla alettiin rakentaa kuoppataloja.[13] Hautauskäytännöt todistavat vakiintuneesta uskonnollisesta elämästä ja rituaaleista.[13] Keramiikka omaksuttiin Mesoamerikkaan ehkä jo 3. vuosituhannella eaa. Sen alkuperä oli mahdollisesti etelämmässä Andien sivilisaation alueella,[1] missä saviastioita valmistettiin jo noin 4000 eaa. Mesoamerikasta varhaisin keramiikka on löydetty Tehuacánin laaksosta, missä se on ajoitettu vuoteen 2300 eaa.[4]

Muotoutumisvaihe (2000 eaa. – 250 jaa.)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mesoamerikan muotoutumisvaihe
Olmeekkien taiteelle ominainen iso kivipää.

Muotoutumisvaiheen alkuhetkenä pidetään keramiikan ilmaantumista arkeologiseen aineistoon. Mesoamerikan eri osissa se tapahtui vaihtelevasti vuosien 2000 eaa. ja 1500 eaa. välillä. Muotoutumisvaiheen loppu – suurkaupunkien ja valtioiden synty – on vaikeammin määriteltävissä. Noin kaksi vuosituhatta kestäneen muotoutumisvaiheen aikana Mesoamerikan yhteiskunnat ja niiden käytössä ollut teknologia kehittyivät asteittain monimutkaisemmiksi. Mesoamerikan myöhempien sivilisaatioiden älyllinen, taloudellinen ja teknologinen perusta syntyi muotoutumisvaiheen aikana.[19]

Muotoutumisvaihe jaetaan lyhyempiin vaiheisiin, joiden tarkoista nimityksistä ja määritelmistä tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen. Yleisimmin käytetyssä periodisoinnissa jaksoja on kolme: varhainen (2000–1100 eaa.), keskinen (1100–600 eaa.) ja myöhäinen (500 eaa. – 250 jaa.). Kaudesta käytetään myös nimitystä esiklassinen.[19]

Mesoamerikan varhaisimmat merkit keramiikasta ovat Puerto Marquésista lähellä Acapulcoa (2440 eaa.) ja Tehuacánin laaksosta (2200 eaa.). Löytöjen ajoitus on kuitenkin epävarma. Noin vuosina 1700–1500 eaa. keramiikkaa tunnetaan jo varmuudella sekä Tyynenmeren että Meksikonlahden rannikolta.[9] Väestö keskittyi maanviljelyskyliin noin vuoteen 1500 eaa. mennessä.[1] Vuosituhannen jälkipuoliskolta tunnetaan runsaasti kyliä.[9] Suurin osa taloista oli pieniä ja yksinkertaisia yhden huoneen asumuksia, joiden seinät on rakennettu ruo’osta, rapattu mudalla ja katettu oljilla.[20] Asutuskeskuksissa oli myös julkisia (uskonnollisia) rakennuksia,[9] jotka usein pystytettiin korotetuille tasanteille. Ruokaa ja roskia varastoitiin kuoppiin. Arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa on merkkejä etukäteen tehdystä suunnittelusta.[20]

Tärkein viljelykasvi oli maissi,[1] joka tyydytti noin 90 % ravinnontarpeesta.[4] Lisäksi viljeltiin papuja, kurpitsaa, chiliä ja puuvillaa.[1] Lihaa saatiin villieläimien metsästyksestä ja joskus myös kesykoirista. Maissitortilla tunnettiin mahdollisesti jo tuolloin.[21] Kumia tuotettiin Meksikonlahden rannikolla, ja mesoamerikkalaisen pallopelin peluu alkoi viimeistään esiklassisella kaudella. Vihreät korukivet yleistyivät eliitin suosimana ylellisyystuotteena noin 1000 eaa. ja säilyivät sellaisena eurooppalaisten tuloon saakka.[22] Muotoutumisvaiheen ajalta ovat myös varhaisimmat Mesoamerikasta tunnetut todisteet kirurgiasta (kallonporaus).[5]

Maatalouden ylijäämän ansiosta osa väestöstä kykeni erikoistumaan taiteilijoiksi, kauppiaiksi tai käsityöläisiksi. Maissinviljely oli erityisen tuottoisaa Veracruzin ja Tabascon hedelmällisillä ja sateisilla alangoilla. Kilpailu viljelysmaasta johti vauraan maanomistajaluokan syntyyn. Alueelle kehittyi Mesoamerikan ensimmäinen suuri sivilisaatio, olmeekit,[1] joka ensimmäisenä Mesoamerikassa rakensi kivitaloja ja muita monumentteja.[21] Vuoden 1150 eaa. tienoilla rakennettu San Lorenzo Tenochtitlán on olmeekkikulttuurin varhaisin tunnettu keskus.[1] San Lorenzo tuhottiin noin 900 eaa. ja sen monumentit häväistiin, jolloin olmeekkikulttuurin keskus siirtyi La Ventaan. Sekin tuhoutui ja sen monumentit häväistiin noin 400–300 eaa., mitä pidetään olmeekkisivilisaation loppuna.[5] Syntyi alueellisia kulttuureja, jotka tulkitsivat ja kehittivät olmeekkien perintöä erilaisin tavoin.[1]

Muotoutumisvaiheen alussa Mesoamerikan maanviljelyskylät olivat hajanaisia ja pieniä.[21] Väestön kasvaessa syntyi suuria asutuskeskuksia.[20] Aikavälillä 1200–900 eaa. esiintyi jo useiden satojen talojen kokoisia kyliä. Osa asuintaloista oli muita isompia ja hienompia, mikä viittaa yhteiskunnan sisäisen arvojärjestyksen syntyyn.[20] Suuria asutuskeskuksia syntyi ensimmäisen vuosituhannen eaa. jälkipuoliskolla varsinkin eteläiseen ja keskiseen Mesoamerikkaan. Kaupunkisuunnittelu ja monumentaaliarkkitehtuuri yleistyivät, ja lähes kaikissa suurissa keskuksissa oli pyramideja ja muita julkisia rakennuksia. Tärkeimmät asutuskeskukset kehittyivät kokonaisiksi kaupungeiksi.[21]

Meksikon laakson Cuicuilcossa oli vuonna 200 eaa. arviolta 20 000 asukasta, ja kaupungin pyöreä temppelipyramidi oli noin 27 metriä korkea. Kaupunki tuhoutui tulivuorenpurkauksessa vuoden 100 eaa. tienoilla. Myös Teotihuacánin kaupunki sijaitsi Meksikon laaksossa. Kaupunkiin noin 100 eaa. rakennettu Auringon pyramidi on esikolumbiaanisen Amerikan suurimpia rakennuksia.[21] Etelä-Meksikon sapoteekit rakensivat Monte Albánin pääkaupungikseen noin 500 eaa.[23] Se sijaitsee aivan Oaxacan laakson keskellä ja muodostui alueen poliittiseksi ja uskonnolliseksi keskukseksi.[24] Sapoteekit kehittivät myös Mesoamerikan ensimmäisen kirjoitusjärjestelmän ja kirjoitetun kalenterin.[1]

Tehuantepecin kannaksen alueella monumenttikaiverruksia esiintyi noin 1200 eaa. alkaen. Kannakselta ne levittäytyivät etelämmäksi nykyiseen Guatemalaan. Pitkälaskun varhaisimmat päiväykset ajoittuvat ensimmäiselle vuosisadalla eaa. ja kehittyivät myöhemmin mayojen kalenterijärjestelmäksi. Kannaksen alueelta tunnetaan myös kirjoitusmerkkejä, joita ei osata kunnolla tulkita. Niiden suhde myöhempiin mayahieroglyfeihin on epäselvä.[24] Tärkeä mayakaupunki Tikal perustettiin viimeistään 300 eaa.[5] Nykyisen Meksikon itäosissa vaikutti totonaakien sivilisaatio, joka sai vaikutteita sekä Mesoamerikan että Meksikonlahden kulttuureilta.[1][25]

Klassinen kausi (250–900 jaa.)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mesoamerikan klassinen kausi
Palenquesta löytynyt maalattu reliefi esittää mayahallitsija Kʼinich Janaab Pakal II:ta. Hän nousi valtaan noin 740 jaa.

Kaupungistuminen oli 200-luvulta jaa. alkaen voimakasta. Laajamittainen monumentaalirakentaminen kertoo valtioiden kyvystä mobilisoida työvoimaa suuriin hankkeisiin. Työvoima erikoistui, maatalous tehostui ja kaupankäynti laajeni, mikä mahdollisti kasvavan kaupunkiväestön ruokkimisen. Kotitalouksilla oli yleensä suunnilleen samanlaiset käyttötavarat, mikä viittaa kivityökalujen ja keramiikan keskusjohtoiseen sarjatuotantoon. Ruoka tuotettiin maaseudulla, ja valtiot huolehtivat sen jakamisesta kaupunkilaisille.[26] Suurin osa väestöstä asui pienissä maaseutuyhteisöissä. Ne koostuivat ydin- ja suurperheistä, joita perheen vanhin mies johti. Talous perustui vaihtokauppaan. Uskonnolla oli suuri merkitys sekä teokraattisissa kaupungeissa että maaseutukylien arjessa.[10]

Klassisella kaudella syntyivät Mesoamerikan ensimmäiset imperiumit.[26] Teotihuacán laajeni 200-luvulla eaa.[5] ja ulotti vaikutusvaltansa lopulta suurimpaan osaan Mesoamerikkaa.[1] Enimmillään kaupungissa oli yli 100 000 asukasta.[27] Valtion virallinen ideologia ilmeisesti perustui tasa-arvolle tai vähintäänkin pyrki ylläpitämään mielikuvaa siitä. Varallisuuden ulkoiset ilmaukset olivat arkeologisten löytöjen perusteella harvinaisia: astiat ovat koruttomia, patsaat eivät esitä ketään tiettyä henkilöä, ylellisiä hautakammioita ei tunneta eikä aineistosta voi tunnistaa yksittäisiä hallitsijoita. Vastaavaa tahallista yksitoikkoisuutta ei tunneta muualta, mikä viittaa siihen, että eri kaupunkivaltioissa oli erilaiset poliittiset järjestelmät ja niiden hallitsijat oikeuttivat asemansa erilaisin tavoin. Myös Monte Albánin sapoteekit laajenivat imperiumiksi. Pienemmät kaupunkivaltiot jäljittelivät suurvaltojen politiikkaa vaihtelevalla menestyksellä.[26]

Klassisen kauden tiede ja taide kukoistivat erityisesti maya-alueella.[1] Mayat asuttivat suurta aluetta Mesoamerikan itä- ja eteläosissa, mutta kulttuurin tärkein keskus sijaitsi trooppisilla alangoilla.[28] Vakaita suurvaltoja ei maya-alueille syntynyt, vaikka kaupungit perustivatkin ajoittaisia valtioliitoja.[26] Alueen maaperä on hedelmällistä mutta eroosiolle altista, mikä kaskiviljelyyn yhdistettynä johti matalaan kantokykyyn ja rajoitti väestönkasvua.[28] Suurimpia kaupunkeja olivat Tikal, Chichen Itza, Palenque, Copan ja Uxmal.[5] Sotamenestyksen vaihdellessa ja liittokuntien muodostuessa ja purkautuessa kaupunkien keskinäiset voimasuhteet vaihtelivat.[26]

Mayojen klassinen kausi jaetaan varhaiseeen (250–600 jaa.) ja myöhäiseen (600–900 jaa.) vaiheeseen. 500-luvulla koettiin muutaman vuosikymmenen mittainen suvantovaihe, kun uudisrakentaminen ja monumenttien korjaustyöt väliaikaisesti hidastuivat. Syynä oli Tikalin tappio Calakmulin ja Caracolin kaupunkivaltioille ja tätä seurannut hidas toipuminen.[28] Myöhäisklassisella kaudella kaupunkivaltioiden uskonnollinen, poliittinen ja sotilaallinen kilpailu oli voimakasta.[29] Mayojen tähtitiede, matematiikka, arkkitehtuuri[1] ja veistostaide saavuttivat huippunsa.[29] Myös mayojen kalenteri- ja kirjoitusjärjestelmä olivat esikolumbiaanisen Amerikan kehittyneimmät.[1] Klassisen kauden lopulla koettiin pitkittynyt sotakausi.[14] Ajanjaksoa nimitetään joskus loppuvaiheeksi (engl. Terminal Classic). ”Klassisen mayakulttuurin luhistumiseen” sisäänrakennettu kuolevan sivilisaation ajatus on kuitenkin tieteen näkökulmasta ongelmallinen.[28]

Mayakulttuurin klassisen kauden katsotaan loppuneen 800-luvulla, jolloin pitkälaskun mukaiset päiväykset yhtäkkiä käyvät harvinaisiksi.[23] Monumentaaliset rakennushankkeet päättyivät samoihin aikoihin.[29] Väestönkasvu ja ryöstöviljely johtivat nälänhätään ja kulkutauteihin, joiden seurauksena monet eteläisen Mesoamerikan kaupungit autioituivat. Osa eloonjääneistä muutti pohjoiseen, kun taas toiset asettuivat pikkukyliin viljelemään maata.[30]

Keski-Mesoamerikan ylänköalueella klassinen kausi päättyi, kun suurkaupunkeja hylättiin ja monet uskonnonharjoituksen keskukset tuhoutuivat.[23] Teotihuacánin keskusta paloi noin vuonna 750, mahdollisesti kapinan tai sisällissodan seurauksena. Osa kaupungista pysyi tämän jälkeenkin asuttuna, mutta suurelta osin se raunioitui[31] ja kaupunkiin keskittynyt suurvalta hajosi.[1] Monte Albán hylättiin joitakin vuosikymmeniä myöhemmin. Mesoamerikan ylängön klassinen kausi päättyi siis noin vuonna 700, ja ajanjaksoa 700–900 jaa. kutsutaankin joskus epiklassiseksi[23] (kreik. ἐπί, jotakin seuraava).

Jälkiklassinen kausi (900–1521 jaa.)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mesoamerikan jälkiklassinen kausi
Tolteekkien rakentaman Tulan kaupungin temppelitasanteella olevia patsaita.

Jälkiklassisella kaudella väestönkasvu ja kaupungistuminen oli esikolumbiaanisen Mesoamerikan voimakkainta. Myös kaupankäynti oli laajaa ja suurvallat entistä yhtenäisempiä.[30] Kaupan tärkeimmät keskukset sijaitsivat Meksikon laaksossa ja Meksikon etelärannikolla, mutta kauppareitit ulottuivat nykyisiin Yhdysvaltoihin saakka.[32] Aikakausi jaetaan varhaiseen (950–1150 jaa.),[33] keskiseen (1150–1350 jaa.)[34] ja myöhäiseen (1350–1550) jaksoon.[35]

Jälkiklassisen kauden arkeologia tunnetaan aiempia aikakausia heikommin. Toisaalta aikakauden historiaa tunnetaan myös kirjallisista lähteistä, joita monet jälkiklassiset kulttuurit laativat. Tekstit kirjoitettiin kaarnalle, puuvillakankaalle tai eläinten nahkoihin ja niistä koottiin koodekseina tunnettuja kirjoja. Niissä on sekä kirjoitusta että kuvia. Talouteen ja valtion asioihin liittyvää kirjanpitoa on vain vähän, ja suurin osa koodekseista liittyy uskonnollisiin rituaaleihin tai hallitsijasukujen vaiheisiin. Varhaiselta ja keskiseltä kaudelta tunnetaan muutamia misteekkien käsikirjoituksia. Suurin osa tunnetuista käsikirjoituksista on jälkiklassisen kauden lopulla laadittuja maya- ja asteekkikäsikirjoituksia, Lisäksi tunnetaan pieni määrä muiden kulttuurien tuottamia käsikirjoituksia. Myös kivimonumenteissa on usein kuvia ja kirjoitusta. Siirtomaa-ajalla Mesoamerikan intiaanien perimätietoa kirjoitettiin latinalaisilla aakkosilla sekä espanjaksi että alkuperäiskansojen kielillä.[30]

Epiklassisen romahduksen jälkeen väkiluku ja talous kääntyivät uuteen nousuun, kun syntyi uusia kauppareittejä ja viestintäyhteyksiä.[33] Mesoamerikassa ei aluksi ollut selkeää valtakeskusta, ja kaupunkivaltiot kilpailivat keskenään.[1] Jälkiklassisen kauden alussa tärkeimmäksi keskukseksi muodostui tolteekkien Tula keskisessä Meksikossa. Mesoamerikan myöhemmät kulttuurit suhtautuivat tolteekkihalitsijoihin puolijumalina, ja moni dynastia perusteli valtaansa todellisilla tai kuvitelluilla tolteekkijuurilla. Asteekkien perimätieto kertoo tolteekkien hallinneen Tulasta käsin suurvaltaa, joka oli koko sivistyksen perusta. Tolteekkien uskottiin keksineen esimerkiksi kalenterin ja monet käsityöammatit. Arkeologisen aineiston perusteella Tula ei koskaan ollut erityisen suuri kaupunki, eikä ole myöskään viitteitä tolteekkien hallitsemasta imperiumista.[34]

Kaupunkivaltiot elpyivät myös maya-alueella. Chichén Itzá hallitsi suurta osaa Jukatanin pohjoisosista noin vuosina 800–1100. Kaupungin arkkitehtuurissa on viitteitä myös tolteekkivaikutuksesta.[34] Chichén Itzán suurvalta luhistui vuoden 1250 tienoilla, minkä jälkeen Mayapán korvasi sen Jukatanin tärkeimpänä kaupunkina. Jatkuvien sotien vuoksi asutuskeskukset rakennettiin ahtaiksi muurin ympäröimiksi linnoituksiksi. Mayapán kärsi tappion vuonna 1450, minkä jälkeen Jukatan jakautui pieniksi keskenään taisteleviksi kaupunkivaltioiksi.[35] Guatemalan ja etelä-Meksikon ylänköalueella kʼicheʼ-mayat valloittivat jälkiklassisen kauden myöhäisvaiheessa useita kaupunkeja ja perustivat pääkaupungikseen Utatlánin. K’iche’t saapuivat alueelle ilmeisesti Meksikonlahdelta. Heidän valtansa heikkeni 1400-luvun lopulla, ja alueelle syntyi keskenään sotivia pikkuvaltioita.[36]

Oaxacan laaksossa kaupunkivaltioiden hallitsevia ryhmiä olivat sapoteekit ja misteekit. Kuninkaalliset asuivat koristeellisissa palatseissa ja kartanoissa, joihin lähiseudun aatelisto säännöllisin väliajoin kokoontui juhlimaan ja neuvottelemaan. Alhaisaatelisto muodosti etuoikeutetun käsityöläisluokan, joka tuotti kauniita koruja, keramiikkaa, kuvitettuja käsikirjoituksia ja seinämaalauksia. Syntynyttä taidesuuntausta kutsutaan misteekki-puebla-tyyliksi, joka oli haluttua kauppatavaraa kaikkialla Mesoamerikassa.[32] Misteekit laativat myös kirjallisuutta, jossa kuvaillaan hallitsijoiden urotöitä ja tärkeitä uskonnollisia tapahtumia satojen vuosien ajalta.[35]

Asteekkivaltakunnan pääkaupunki Tenochtitlán. (Diego Riveran maalaus, 1900.)

Tula tuhoutui perimätiedon mukaan noin vuonna 1175.[34] Eloonjääneet tolteekit perustivat uuden kaupungin Texcocojärven länsirannalle.[5] Samoihin aikoihin levittäytyivät tarunhohtoisesta Aztlanista saapuneet nahuat Meksikon laaksoon syrjäyttäen alueen perinteiset kielet ja kulttuurit. He perustivat useita kaupunkivaltioita, joiden hallitsijadynastiat julistivat polveutuvansa tolteekeista. Syntynyt asteekkikulttuuri jakautui keskenään sotiviin ryhmiin, joita yhdistivät nahuatlin kieli sekä samantapaiset uskonnot ja yhteiskunnat. Viimeisenä Meksikon laaksoon saapunut heimo, mexicat, nousi myöhemmin koko Mesoamerikan mahtavimmaksi.[34]

Asteekkikyliä oli jälkiklassisen kauden keskivaiheessa 150–200. Myöhäiskaudella niiden väkiluku ja talous kasvoivat nopeasti.[36] Mexicat perustivat Texcocojärven saarelle Tenochtitlánin kaupungin vuonna 1345.[5] Vuonna 1428 asteekit löivät kilpailevan Azcapotzalcon kaupunkivaltion[1] ja perustivat Kolmiliiton.[5] Se oli Mesoamerikan alkuperäiskansojen viimeinen suurvalta ja hallitsi nykyisen Meksikon keskiosia vuoteen 1521, jolloin valtakunta kärsi tappion Hernán Cortésin johtamille espanjalaisille.[1]

Espanjalaisvalloitus (1521–1570)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Asteekkivaltakunnan valloitus ja Espanjalaisten asutus Amerikassa

Espanjalaiset saapuivat uuteen maailmaan vuonna 1492.[14] He valloittivat Meksikon laakson vuosina 1519–1521 ja laajensivat valtansa kaikkialle Mesoamerikkaan 1570-lukuun mennessä.[37] Siirtomaaisännät eivät olleet kiinnostuneita alkuperäisväestön hyvinvoinnista vaan keskittyivät vaurauden riistämiseen, aluevalloituksiin ja katolisen kristinuskon levittämiseen. Encomienda-politiikan mukaisesti valloitetut alueet jaettiin konkistadorien ja muiden Espanjan kuninkaan suosiossa olleiden eurooppalaisten hallitsemiksi läänityksiksi.[10] Suuri osa Mesoamerikasta espanjalaistui nopeasti, mutta joillakin alueilla esikolumbiaaninen elämäntapa ja aineellinen kulttuuri jatkuivat muuttumattomina vielä vuosikymmenien ajan.[35] Syntyi synkretistinen kulttuuri, jossa mesoamerikkalaiset ja eurooppalaiset vaikutteet sekoittuivat.[10]

Periodisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksen historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalaiset kirkonmiehet ja intiaanikirjurit keräsivät jo 1520-luvulla alkuperäisväestön suullista perimätietoa, koodekseja ja muuta Mesoamerikan kulttuuri- ja poliittiseen historiaan liittyvää aineistoa. Työtä johti fransiskaanimunkki Bernardino de Sahagún. Tietoa saatiin sekä aineellisesta ja kirjallisesta aineistosta että eläviä tiedonantajia haastattelemalla. Kristityt kirjurit pyrkivät parhaansa mukaan sovittamaan Mesoamerikan historian oman ajanlaskunsa aikajanalle.[3]

Mesoamerikan historian tutkimusta vaikeuttaa kirjallisten lähteiden puute. Monet alueen sivilisaatiot tuhoutuivat satoja tai tuhansia vuosia ennen asteekkivaltion ja espanjalaisten kohtaamista 1500-luvun alussa. Arkeologiset kulttuurit voidaan erottaa toisistaan ajallisten kerrostumien sekä keramiikan ja taiteen tyylierojen avulla. Arkeologisesta aineistosta voidaan toisinaan tunnistaa myös suuria yhteiskunnallisia ja poliittisia mullistuksia, kuten sotilaallisten valloitusten aiheuttamia tuhoja. Perinteisesti arkeologit ovat periodisaatiossa kuitenkin antaneet suurimman painoarvon aineellisen kulttuurin eroavaisuuksille ja muutoksille, varsinkin rakennuksille ja keramiikalle.[14]

Tutkimuskirjallisuudessa oltiin aluksi kiinnostuneimpia mayoista, joiden historiaan Mesoamerikan periodisaatio pitkälti perustuu. Arkeologisten kaivausten myötä kävi vähitellen ilmi, että Mesoamerikan asutushistoria ulottuu jopa kymmenientuhansien vuosien päähän.[11]

Periodisaation käsitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet klassisen kauden tapahtumat voidaan ajoittaa tarkasti mayojen mayakalenterin pitkälaskun perusteella. Suurin osa tarkkaan ajoitettavista päivämääristä sijoittuu noin välille 298–900.[14] Suunnilleen samalle aikavälille asettuu mayataiteen, -arkkitehtuurin, -kirjoituksen ja -keramiikan taiteellinen huippu, joten tutkijat kutsuvat sitä klassiseksi kaudeksi. Aiempi aineellinen kulttuuri nähtiin myöhempää klassista kautta ennakoivana aikakautena[38] ja taantuvan taiteen aikakausi jälkiklassisena. Samaa periodisaatiota hyödynnetään myös muiden intiaanikulttuurien ja maantieteellisten alueiden kohdalla, vaikka ne ovat kehittyneet osin mayakulttuurista riippumatta.[14]

Klassinen yleistyi mayakulttuuriin liittyvänä käsitteenä 1950-luvulla. Tuolloiset historiantutkijat uskoivat mayahallitsijoiden olleen viisaita filosofipappeja, mikä erotti heidät sotaisasta Asteekkivaltakunnasta.[26] Klassinen kausi kuvattiin 1900-luvun alkupuolen tutkimuskirjallisuudessa rauhanomaiseksi, teokraattiseksi, taiteelliseksi ja älylliseksi.[30] Sen hallitsijat olivat kiinnostuneita uskonnosta ja tähtitieteestä, eivät valtiomiestaidon ja talouden kaltaisista maallisista asioista.[26] Jälkiklassinen kausi vastaavasti kuviteltiin sotaisaksi, maalliseksi, taiteellisesti ja tieteellisesti taantuneeksi ja jopa dekadentiksi.[30] Asteekkien uskonnolliset menot nähtiin barbaarisina.[26]

Sanavalinnoillaan Willey ja Phillips rinnastivat mayat ja asteekit antiikin ”klassiseen” Kreikkaan ja sen sivistystä seuranneeseen sotaisaan Rooman valtakuntaan. Tutkimuskirjallisuuden käsitteet eivät vaikuttaneet pelkästään mielikuviin vaan myös tapoihin, joilla Mesoamerikan alkuperäislähteitä tulkittiin. Kun mayakirjoitusta 1900-luvun jälkipuoliskolla opittiin lukemaan, kävi ilmi, että mayat olivatkin käyneet lukuisia sotia ja heidän kirjoituksissaan oli paljon viittauksia valtiollisiin asioihin. Tämän hyväksyminen oli kuitenkin aluksi monille tutkijoille vaikeaa.[26]

Osa tutkijoista on ehdottanut Mesoamerikan periodisaation vakiintuneen sanaston korvaamista neutraalimmilla termeillä, mutta käytännössä jaottelu klassiseen sekä sitä edeltäneeseen ja seuranneeseen kauteen on tutkimuskirjallisuudessa vakiintunut.[26] Käsitteet viittaavat tietyille ajanjaksoille ominaisiin kulttuureihin mutta eivät arvota niitä.[30] Paleontiaanien ja arkaaisen kauden käsitteet tulivat käyttöön 1900-luvun jälkipuoliskolla.[11]

Aikajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi[a] Aika[b] Kuvaus Kulttuurit
Paleointiaanit 9500–7000 eaa. Kivikausi, vuodenaikojen mukaan vaeltelevat metsästäjä-keräilijät,lähde? suurriistan metsästäjät.[14] Ajuereado-vaihe Tehuacanin laaksossa.[14]
Arkaainen kausi 7000–2500 eaa. Varhainen holoseeni, siirtymä pysyvään kyläasutukseen ja maanviljelyyn.[14] Tehuacanin laakso[11]
Muotoutumisvaihe l. esiklassinen kausi (n. 2000 eaa. – 250 jaa.)
Varhainen 2500–900 eaa. Yhteiskunnan kerrostuminen, työn erikoistuminen.[1] Ensimmäiset suurkaupungit, monumenttirakentaminen.[5] Varhaisin kirjoitus ja kalenterit.[1]
Keskinen 900–300 eaa.
Myöhäinen 300 eaa. – 300 jaa.
Klassinen kausi (n. 200–750 jaa.)
Varhainen 250/300–600 jaa. Suurvaltojen synty. Taiteen, tieteen ja rakennustaidon kukoistus.[1]
Keskinen 400–700 jaa.
Myöhäinen[c] 600–900 jaa.
Jälkiklassinen kausi (n. 750–1521 jaa.)
Varhainen 900–1250 jaa. Toisiaan seuraavat suurvallat, poliittisen ja sotilaallisen painopisteen siirtyminen maya-alueilta pohjoisemmaksi Meksikon laaksoon.[1][5]
Myöhäinen 1250–1520 jaa.
Siirtomaa-aika 1520–1821 jaa. Asteekkivaltakunnan kukistuminen 1521,[1] Espanjan siirtomaavalta Meksikossa.[14]
Siirtomaavallan jälkeinen aika 1821– Meksikon itsenäisyys 1821, myöhemmin myös Väli-Amerikan itsenäisyysliikkeet.[1]
  1. ↑ Kausien nimet ja vuosiluvut Carrascon ym. (2001b, s. 224, taulukko 1) mukaan, ellei toisin mainita.
  2. ↑ Periodit ovat osin päällekkäisiä, eikä niiden rajoja ole mahdollista määritellä tarkasti.
  3. ↑ Myöhäisklassisella kaudella koettiin pitkä sotakausi, minkä seurauksena sitä kutsutaan myös epiklassiseksi tai terminaalivaiheeksi.[14]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Carrasco, Davíd (päätoim.): The Oxford Encyclopedia of Mesoamerican Cultures. The Civilizations of Mexico and Central America. (Volume 1) Oxford, New York: Oxford University Press, 2001a. ISBN 0-19-514255-1 Internet Archive Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
  • Carrasco, Davíd (päätoim.): The Oxford Encyclopedia of Mesoamerican Cultures. The Civilizations of Mexico and Central America. (Volume 2) Oxford, New York: Oxford University Press, 2001b. ISBN 0-19-514256-X Internet Archive Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
    • Ruben G. Mendoza, Richard S. MacNeish, David C. Grove, Geoffrey G. McCafferty, Davíd Carrasco, Michael E. Smith, William B. Taylor & John Tutino: ”Mesoamerican chronology” (s. 222–271).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad Mesoamerican civilization Encyclopædia Britannica. 13.1.2025. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Mesoamerican Indian Encyclopædia Britannica. 30.1.2025. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b Carrasco ym. 2001b, s. 222.
  4. ↑ a b c d e f g h i von Hagen, Victor Wolfgan & Sanders, William T.: pre-Columbian civilizations Encyclopædia Britannica. 7.2.2025. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 1.3.2025. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l Mesoamerica Timeline World History Encyclopedia. 23.2.2025. Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Carrasco ym. 2001a, s. xiv.
  7. ↑ Suhonen, Mervi & Kanner, Antti: periodisaatio | periodijako Tieteen termipankki. 22.5.2014. Viitattu 23.2.2025.
  8. ↑ Koontz, Rex: Periods in Mesoamerican history Khan Academy. 2025. Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Carrasco ym. 2001b, s. 237.
  10. ↑ a b c d e f g h i Pauls, Elizabeth Prine: Indigenous American peoples Encyclopædia Britannica. 27.2.2025. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 1.3.2025. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e Carrasco ym. 2001b, s. 225.
  12. ↑ a b c d Archaic culture Encyclopædia Britannica. 3.8.2022. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 1.3.2025. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e f g h i Carrasco ym. 2001b, s. 226.
  14. ↑ a b c d e f g h i j k l Carrasco ym. 2001b, s. 224.
  15. ↑ a b Carrasco ym. 2001b, s. 235.
  16. ↑ a b Carrasco ym. 2001b, s. 231.
  17. ↑ Carrasco ym. 2001b, s. 232.
  18. ↑ Carrasco ym. 2001b, s. 233.
  19. ↑ a b Carrasco ym. 2001b, s. 236.
  20. ↑ a b c d Carrasco ym. 2001b, s. 238.
  21. ↑ a b c d e Carrasco ym. 2001b, s. 241.
  22. ↑ Carrasco ym. 2001b, s. 240.
  23. ↑ a b c d Carrasco ym. 2001b, s. 244.
  24. ↑ a b Carrasco ym. 2001b, s. 242.
  25. ↑ Totonac Encyclopædia Britannica. 27.4.2020. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d e f g h i j Carrasco ym. 2001b, s. 243.
  27. ↑ Carrasco ym. 2001b, s. 245.
  28. ↑ a b c d Carrasco ym. 2001b, s. 246.
  29. ↑ a b c Carrasco ym. 2001b, s. 247.
  30. ↑ a b c d e f Carrasco ym. 2001b, s. 248.
  31. ↑ Teotihuacán Encyclopædia Britannica. 9.1.2025. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
  32. ↑ a b Carrasco ym. 2001b, s. 251.
  33. ↑ a b Carrasco ym. 2001b, s. 249.
  34. ↑ a b c d e Carrasco ym. 2001b, s. 250.
  35. ↑ a b c d Carrasco ym. 2001b, s. 252.
  36. ↑ a b Carrasco ym. 2001b, s. 253.
  37. ↑ Carrasco ym. 2001b, s. 259.
  38. ↑ Carrasco ym. 2001b, s. 223.
Esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit
Yleistä
Pohjois-Amerikka
Keski-Amerikka
Etelä-Amerikka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mesoamerikan_kronologia&oldid=23348870”