Mesiviitta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuva apinankukasta (Mimulus) näkyvässä valossa (vasemmalla) ja ultraviolettivalossa (oikealla). Tumma mesiviitta on näkyvä hyönteisille, mutta ei ihmisille.

Mesiviitta on kukan tai mykerön pinnassa oleva kuvio tai kuviointi, jonka tarkoituksena on ohjata mettä hakevaa eläintä, tyypillisesti hyönteistä, meden luo.[1] Mettä hakeva eläin saattaa samalla pölyttää kukan.[2]

Aina mettä ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi neidonkenkä huijaa pölyttäjiä houkuttelemalla ne etsimään siitepölyä kukan huulissa olevista keltaisista heteitä muistuttavista karvoista joissa sitä ei ole. Sen jälkeen pölyttäjä seuraa sinertävänpunaisia mesiviittoja kukan sisään kannuksiin ja saa selkäänsä kaksi siitepölymyhkyä joiden kanssa se käy pölyttämässä seuraavia neidonkengän kukkia. Neidonkenkä kukkii aikaisin jolloin ei juurikaan ole muita kukkia, joista löytäisi mettä.[3]

Teriöltään säteittäissymmetrisissä kukissa ja mykeröissä mesiviitat muodostavat usein ympyrämäisen tai maalitaulumaisen kuvion, joka ohjaa mettä hakevaa pölyttäjää meden luo. Teriöltään torvimaisissa ja huulimaisissa kukissa mesiviitat voivat olla viivamaisia kuvioita, jotka ohjaavat kukan pohjalle.[2]

Mesiviittojen näkemiseen saatetaan tarvita kykyä nähdä ultraviolettivalon aallonpituuksia, jolloin ne eivät näy ihmissilmälle ilman apuvälineitä.[2][4]

Kun kukassa ei ole enää mettä, muuttaa se mesiviittojen väriä niin, etteivät ne näy enää.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kasvitiede: mesiviitta Tieteen termipankki. Viitattu 26.1.2017.
  2. a b c Karlsson, Alice: Luonnossa värit houkuttavat, huijaavat, pelottavat ja suojaavat Suomen luonto -lehti verkkosivut. 8.5.2019. Viitattu 17.8.2019.
  3. Neidonkenkä, Calypso bulbosa LuontoPortti. Viitattu 17.8.2019.
  4. a b Miten hunaja tehdään? Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Viitattu 17.8.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]