Merivoimien materiaalilaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merivoimien materiaalilaitos
Military Flag of Finland.svg
Toiminnassa 2006–2014
Valtio  Suomi
Puolustushaarat merivoimat
Aselajit huolto
Tukikohta Kemiö ja Turku
Vuosipäivät 19. lokakuuta

Merivoimien materiaalilaitos (MERIVMATL, aik. MerivMatL) oli Suomen merivoimien kaluston huollosta, käyttöönotosta ja varastoinnista vastaava yksikkö. Siihen kuuluivat esikunta Turun Artukaisissa ja keskusvarasto ja korjaamo Pansiossa sekä Skinnarvikin Varikko-osasto Kemiönsaaren kunnassa.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun laivastoaseman esikuntakomppanian Kemiön Skinnarvikiin asettamasta vartio-osastosta muodostettiin vuonna 1973 Kemiön varikko-osasto, johon liitettiin samalla Pansion korjaamon osastona toiminut lataamo. Lataamon henkilövahvuus oli 1. tammikuuta 1978 neljä teknikkoa, kaksi toimiupseeria ja 18 työsopimussuhteista työntekijää. Lataamosta tehtiin kaksi vuotta myöhemmin erillinen laitos.[1]

Varikko-osasto muutettiin Kemiön varikoksi, jonka organisaatio jaettiin tuotanto-osastoon ja varikko-osastoon. Tuotanto-osastoon sisältyivät lataamo ja ohjushuoltola ja varikko-osastoon loput. Samassa yhteydessä varikolta poistuivat varusmiehet, jolloin myös kasarmi ja sotilaskoti lakkautettiin.[2]

Merivoimien komentajan alainen sotilaslaitos merivoimien varikko, jonka toimintaa ohjasi merivoimien esikunnan materiaaliosasto, perustettiin 1. heinäkuuta 1998. Varikon perustaminen edellytti merivoimien huoltoresurssien jakamista uudelleen, kun joukko-osastoista siirrettiin varikkoon liitettävät korjaamot, huoltolaitokset ja varastot henkilöstöineen ja muine resursseineen. Lisäksi aiemmin puolustusvoimien materiaalilaitoksen rannikkotykistön erikoismateriaalin kunnossapito resurssien siirron merivoimille.[3]

Varikolle muodostettiin perustamispäivänä hallinto-osasto Turun Sirkkalaan. Osaston vahvuus oli 22 henkilöä. Samalla varikon päällikön alaisuuteen liitettiin lakkautetusta Saaristomeren laivastosta Kemiön varikko-osasto, joka työllisti 69 henkeä. Varikko-osasto liitettiin varastoineen ja huoltolaitoksineen. Osaston lisäksi varikkoon liitettiin Pansiossa ollut elektroniikkakorjaamo, jossa oli 87 henkeä töissä. Pansio II:n alueella tehdyt peruskorjaustyöt valmistuivat vasta vuonna 2000, minkä jälkeen varikkoon liitettiin merivoimien keskusvarasto 1. tammikuuta 2001. Keskusvarasto varastoi lähinnä laiva-alan ja pelastus- ja suojapalvelumateriaalia.[3]

Joukko-osastojen hallinnoimat korjaamot ja telakat jäivät edelleen joukko-osastojen komentajien alaisuuteen lukuun ottamatta Saaristomeren meripuolustusalueen korjaamon tykkihuoltoa, joka liitettiin elektroniikkakorjaamon mekatroniikkaosastoon vuonna 2000.[3]

Varikko nimettiin merivoimien materiaalilaitokseksi 1. tammikuuta 2006.[4]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Materiaalilaitoksella oli perustettaessa henkilöstöä yhteensä noin 270 ja siihen kuuluivat:

  • Turun kunnossapitokeskus (ent. Elektroniikkakorjaamo ja Pansion Korjaamo),
  • Merivoimien keskusvarasto Pansiossa,
  • Kemiön varikko-osasto (KEMVOS, aik. KemVko-os) erikoismateriaaleista vastannut sijaitsi Skinnarvikissa Kemiönsaarella ja
  • Upinniemen kunnossapitokeskus (ent. Upinniemen Korjaamo) Upinniemessä.

Materiaalilaitokselle perustettiin 1. tammikuuta 2012 esikunta Turun Artukaisiin, jolloin henkilövahvuus kasvoi noin 300 henkeen.

Johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merivoimien materiaalilaitoksen ja sitä edeltäneen merivoimien varikon johtajina olivat[5]:

Merivoimien varikko
  • komentaja Olavi Niskanen 1998 - 1999
  • kommodori Jouko Ovaska 2000 - 2005
  • kommodori Jaakko Tikka 2005 - 2006
Merivoimien materiaalilaitos
  • kommodori Jaakko Tikka 2006 - 2007
  • kommodori Heikki Mahlamäki 2008 -

Puolustusvoimauudistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimauudistuksessa materiaalilaitos yhdistettiin 1. tammikuuta 2015 perustettuun Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen (PVLOGL).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehti s. 308
  2. Lehti s. 309
  3. a b c Lappalainen s. 317-318
  4. joukko-osasto perinteet s. 226
  5. joukko-osasto perinteet s. 227

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]