Meren saastuminen
Meren saastuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, joka viittaa pääosin kemiallisten aineiden ja roskien, erityisesti muovin pääsystä mereen. Suurin osa tästä saastumisesta on peräisin maa-alueilta, ja se kulkeutuu mereen esimerkiksi valumavesien tai tuulen mukana.
Vuonna 2019 YK:n IPBES-raportti nosti merien saastumisen merkittäväksi haasteeksi. Yli 80 % jätevesistä lasketaan takaisin luontoon ilman riittävää puhdistusta, ja vuosittain mereen päätyy 300–400 miljoonaa tonnia raskasmetalleja, liuottimia ja muuta teollisuusjätettä. YK:n kestävän kehityksen tavoite 14.1 pyrkii vuoteen 2025 mennessä estämään ja merkittävästi vähentämään kaikenlaista, erityisesti maa-alueilta peräisin olevaa merisaastetta. YK:n merioikeusyleissopimus (1982) määrittelee meren saastumisen ihmisen aiheuttamaksi aineiden tai energian päästämiseksi mereen, mikä voi vahingoittaa eliöitä, ekosysteemejä ja ihmiselinkeinoja, kuten kalastusta ja matkailua. Saasteet voivat kertyä ravintoketjuun ja vaikuttaa myös ihmisten terveyteen.[1]
Kemiallinen saastuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemiallinen saastuminen liittyy usein ihmistoimintaan, kuten maatalouden lannoitteiden käyttöön. Ravinteet, kuten typpi ja fosfori, voivat päätyä vesistöihin ja edistää leväkukintojen syntyä.[2] Pääosa saasteista on peräisin maalta: valumavedet tuovat mereen lannoitteita, kemikaaleja ja mikromuovia, kun taas pistekuormitus, kuten öljyvuodot, aiheuttaa paikallisia mutta vakavia ongelmia. Muita lähteitä ovat vialliset jätevedenpuhdistamot ja jätteiden epäasianmukainen käsittely.[3]
Roskaantuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merien roskaantuminen tarkoittaa erityisesti erilaisten muovituotteiden päätymistä mereen.[2] Osa meriroskasta ajautuu valtamerten keskelle pyörrevirtausten muodostamiin jätepyörteisiin. Nämä eivät ole kiinteitä ”roskasaarekkeita”, vaan koostuvat pääasiassa mikromuoveista ja muusta hajanaisesta jätteestä, joka leijuu vedessä eri syvyyksissä.[3]
Muovi on pitkäikäistä ja voi säilyä luonnossa pitkään. Se voi ajautua mereen esimerkiksi roskaamisen, jätehuollon puutteiden tai sääolosuhteiden seurauksena. Eläimet saattavat joutua kosketuksiin muoviroskien kanssa tai erehtyä luulemaan niitä ravinnoksi. Myös pieniksi paloiksi hajonneet mikromuovit voivat päätyä eläinten elimistöön ja kulkeutua ravintoketjussa eteenpäin.[2]
Haamuverkot eli hylätyt, kadonneet tai mereen joutuneet kalastusvälineet muodostavat myös yhden muovisaasteen muodon. Ne voivat vahingoittaa useita eläinlajeja, kuten merinisäkkäitä, lintuja ja merikilpikonnia.[4]
Melusaaste
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Melusaaste on yksi esimerkki merenkulun ja teollisuuden vaikutuksista meriluontoon. Monille merilajeille ääni on tärkeä osa selviytymistä, esimerkiksi suunnistuksessa, ravinnon etsinnässä ja viestinnässä. Vedenalainen melu voi häiritä näitä toimintoja.[4]
Ekologiset vaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liiallinen ravinnekuormitus voi aiheuttaa haitallisia leväkukintoja, jotka kuluttavat vedestä happea ja johtavat ns. kuolleisiin vyöhykkeisiin. Eläimet voivat sekoittaa muoviroskan ravintoon tai takertua siihen. Kemialliset aineet, kuten pysyvät PFAS-yhdisteet ja raskasmetallit, voivat kertyä ravintoketjuun ja päätyä lopulta myös ihmisten ruokapöytään.[3]
Ehkäisytoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meren saastumiseen pyritään vaikuttamaan sekä ennaltaehkäisyn että siivoustoimien avulla. Roskien poistaminen meristä on kuitenkin haastavaa, sillä osa niistä ei kellu ja jää merien syvempiin osiin. Kelluvat muovit puolestaan voivat kerääntyä merivirtojen mukana suuriin alueisiin. Myös esimerkiksi ns. biohajoavat muovit eivät välttämättä hajoa merivedessä odotetulla tavalla. Useat valtiot ovat ryhtyneet rajoittamaan kertakäyttömuovien käyttöä osana pyrkimyksiä vähentää meren saastumista. Kyseessä on laaja-alainen kysymys, joka edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä ja erilaisten keinojen yhdistämistä.[2]
WWF pyrkii vähentämään muovisaastetta edistämällä sitovan, kansainvälisen sopimuksen laatimista ja toimimalla paikallisella, kansallisella ja globaalilla tasolla. ”No Plastics in Nature” -aloite yhdistää kolme strategiaa: kansainvälisen sopimuksen tukeminen, kunnallisen jätehuollon kehittäminen ja yhteistyö yritysten kanssa. Tavoitteena on vähentää muovin määrää, lisätä kierrätystä ja estää muovin päätyminen luontoon. WWF edistää vastuullisuutta, tuottajavastuuta ja kestävämpiä ratkaisuja muovin tuotantoon ja käyttöön.[4]
WWF tukee myös melun hallintaan tähtääviä toimia, kuten alusten reittien ja nopeuksien säätelyä sekä koulutusta ja tutkimusta aiheesta.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Marine Pollution - One Ocean oceanprotect.org. Viitattu 18.5.2025.
- ↑ a b c d Marine Pollution education.nationalgeographic.org. Viitattu 18.5.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Ocean pollution and marine debris | National Oceanic and Atmospheric Administration www.noaa.gov. Viitattu 18.5.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ocean Pollution wwf.panda.org. Viitattu 18.5.2025. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
