Mercedes-Benz E-sarja (W210)
| Mercedes-Benz W210 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Egypti Intia Itävalta Meksiko Saksa |
| Valmistaja | Mercedes-Benz |
| Valmistusvuodet | 1995–2003 |
| Korimalli |
4-ovinen sedan 5-ovinen farmari |
| Luokka | E-segmentti |
| Edeltäjä | Mercedes-Benz W124 |
| Seuraaja | Mercedes-Benz W211 |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori |
R4 R5 R6 V6 V8 |
| Iskutilavuus | 2,0–6,3 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa |
takaveto neliveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti 5-vaihteinen automaatti |
Mercedes-Benz W210 on Mercedes-Benz E-sarjan toisen sukupolven malli, jota valmistettiin vuosina 1995–2003. Se korvasi edeltäneen W124-mallin ja seuraajaksi tuli W211. W210-malli ei osoittautunut aivan yhtä kestäväksi kuin edeltäjänsä, sillä laadunvarmistuksesta tingittiin ja komponenttivalmistusta kilpailutettiin kustannustehokkuuden nimissä.[1] W210-malli on saanut Suomessa lempinimen Väyrynen.[2]
Mercedes-Benz W210 (1995–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mercedes-Benz W210 esiteltiin kesällä 1995. Keulan muoto oli muuttunut rohkeasti, ja autoon oli muutenkin tullut uudenlaista pyörempää muotoa edeltävään W124-malliin verrattuna. Ilmanvastuskerroin oli alhainen 0,27. Ulkomittojen kasvu oli kuitenkin maltillista ja paino oli jopa hieman alhaisempi. Merkittävin tekninen muutos oli Mercedes-Benzin ensimmäinen hammastanko-ohjaus, joka ei kuitenkaan ollut ominaisuuksiltaan kehuttava. Etupyörien tuennassa oli joustintukien sijaan C-sarjan kaltaiset poikittaistuet. Uusi turvavaruste oli etuturvavöiden voimanrajoittimet.[1]
Vuoden 1998 Euro NCAP -kolaritestistä W210 sai tulokseksi neljä tähteä viidestä.[3]
Bensiinimoottorit olivat aluksi 200 (136 hv), 230 (150 hv), 280 (193 hv), 320 (220 hv) ja 420 (279 hv) sekä dieselit 220 (95 hv), 300 (136 hv) ja uusi viisisylinterinen turbodiesel 290 TD (129 hv). Muutamissa maissa oli myös tarjolla 250 D. Turbodiesel oli tehoiltaan vaatimaton, kun otetaan huomioon, että moottori oli suorasuihkutteinen ja välijäähdytetty. Muut dieselmoottorit olivat varsin vanhanaikaisia vapaasti hengittäviä esikammiodieseleitä.[1]
Perusmalli oli Classic. Siinä oli vakiovarusteina kaksi turvatyynyä, turvavöiden esikiristimet ja voimanrajoittimet, ABS-jarrut, kauko-ohjattava keskuslukitus, sähköikkunat edessä ja takana, lämmitettävät etuistuimet, alaslaskettavat takaistuimen pääntuet ja lämmitettävät sähköpeilit. Kojelaudan koristeet olivat plataaninväriset ja sisustusvärivaihtoehdot musta, sininen, beige ja harmaa. Etusäleikössä oli kaksi poikittaislistaa.[1]
Elegancessa oli Classicin lisäksi nahkaverhoiltu ohjauspyörä, kevytmetallivanteet, ovivalot, säilytystaskut etuistuinten selkänojissa ja himmentyvä taustapeili. Koristeosat olivat aitoa pähkinäpuuta.[1]
Avantgarde vastasi varustukseltaan suunnilleen Elegancea. Lisänä oli urheilullinen alusta. Etusäleikössä oli viisi kromilistaa ja sisällä koristeet olivat vaahteraa.[1]
Keväällä 1996 esiteltiin farmarimalli (T), jonka tavaratila oli suuruudeltaan 600-litrainen. Laajennettuna koko kasvoi peräti 1 975 litraan asti. Tavaratilaan sai halutessaan myös kahden istuttavan lisäistuimen.[1]
Kesällä 1996 tuli markkinoille E 50 AMG ja vuoden lopussa uusi kuusisylinterinen turbodiesel E 300 TD (177 hv). Helmikuussa 1997 tulivat uudet V6-mallit E 280 ja E 320. Samaan aikaan mallistoon lisättiin jatkuvalla nelivedolla varustettu 4Matic. Saman vuoden lokakuussa saapuivat E 430 ja E 55 AMG sekä 230:n korvannut V6-moottori 240.[1]
Merkittävin moottoriuutuus oli kuitenkin kesällä 1998 esitelty 2,15-litrainen yhteispaineruiskutusdiesel, joka tuli 220 D:n tilalle. Uusi moottori oli tarjolla kahtena tehoversiona: E 200 CDI (102 hv) ja E 220 CDI (125 hv).[1]
Vuosimalliin 1997 tuli vakiovarusteeksi sivuturvatyynyt. Turvavarustusta täydennettiin edelleen vuosimallille 1999, jolloin vakiovarusteiksi tulivat matkustajan turvatyynyn lastenistuintunnistin, vetoluistonesto ja jarruassistentti. Elegance sai lisäksi xenon-ajovalot. Manuaali-ilmastointi tuli vakiovarusteeksi 320:een, ja 420:ssa se oli automaattinen. 420:ssä oli nyt vakiona myös radio.[1]
_front_MJ.JPG)
Kasvojenkohotuksessa uudistetut mallit tulivat markkinoille syksyllä 1999. Keula oli muutaman sentin aiempaa matalampi ja myös valot oli sijoitettu alemmaksi. Ilmanottoaukkojen muotoilu oli hieman virtaviivaisempi ja ajovalojen alapuoliskon kehys oli samaa palaa puskurin kanssa. Ovenkahvat ja kynnyslistat olivat korinväriset ja takavalot uudet. Sivuvilkut siirtyivät peileihin.[1]
Sisäosien muutokset kohdistuivat lähinnä pieniin yksityiskohtiin. Uudessa S-sarjan kaltaisessa monitoimiohjauspyörässä oli radion, ajotietokoneen ja puhelimen käyttökytkimet. Mittaristoon tuli aiempaa suurempi monitoiminäyttö. Sisustusmateriaalit olivat uusia ja laadultaan aikaisempia korkeatasoisempia. Classicin jalopuulistat olivat mantelia ja Avantgardeen sai mustan vaahteran ohella punaruskean sapelin. AMG:ssä oli kolme nahkaverhousvaihtoehtoa.[1]
Uusia moottoreita olivat viisi- ja kuusisylinteriset 270 CDI (170 hv) ja 320 CDI (197 hv), jotka korvasivat aiemmat 2,9- ja 3,0-litraiset dieselit. Samalla nelisylinteriset dieselit varustettiin säätyväsiipisillä ahtimilla, ja nämä mallit saivat huomattavasti lisää tehoa ja vääntöä (200 115 hv ja 220 143 hv). Dieselien laturit olivat nyt vesijäähdytteisiä. Bensiinimoottorit olivat ennallaan, mutta dieselien tavoin nekin saivat kuusiportaisen manuaalivaihteiston.[1]
Vakiovarusteisiin lisättiin ESP, turvaverhot, sähkösäätöiset etuistuimet, vakionopeudensäädin, ajotietokone ja radio kahdeksalla kaiuttimella. Lisävarusteena sai nyt myös takaistuimen sivuturvatyynyt.[1]
Vuosimallin 2002 E 200 sai kompressoriahtimen, jonka myötä teho nousi 163 hevosvoimaan. E 240:n moottori kasvoi puolestaan 2,6-litraiseksi, mutta teho ja mallimerkintä säilyivät siitä huolimatta entisellään.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mercedes-Benz E-sarja (W210) Wikimedia Commonsissa
