Mennyt maailma (televisiosarja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sarjan päähenkilöt Charles Ryder (Jeremy Irons) ja Sebastian Flyte (Anthony Andrews).

Mennyt maailma (Brideshead Revisited) on Evelyn Waugh’n samannimiseen romaaniin perustuva brittiläinen television minisarja vuodelta 1981. Kirjan on televisiolle sovittanut John Mortimer. Granada Televisionin tuottama sarja on 11-osainen, ja sen pääosia esittävät Jeremy Irons, Anthony Andrews, Diana Quick, John Gielgud, Claire Bloom, Lawrence Olivier ja Stéphane Audran.

Ohjauksesta vastasivat Charles Sturridge ja ulkomailla kuvatuissa jaksoissa Michael Lindsay-Hogg. Tuottajana toimi Derek Granger. Sarjan musiikin sävelsi Geoffrey Burgon ja se julkaistiin Chrysalis Recordsin äänitteenä 1981.

Juoni ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteeni Charles Ryder saapuu toisen maailmansodan aikana joukkoineen sotilaskäyttöön otettuun suureen kartanoon Bridesheadiin, jossa hän opiskeluaikoinaan vietti aikaa kartanon omistajaperheen pojan ja tyttären kanssa. Ryder alkaa muistella, miten tutustui ensin Oxfordin yliopistossa perheen poikaan lordi Sebastian Flyteen, jolle suhde Ryderiin oli myös seksuaalinen, ja sitten tämän sisareen Juliaan ja muuhun perheeseen, erityisesti heidän äitiinsä lady Marchmainiin.

Tarinan läpi kulkevia teemoja ovat brittiläinen luokkayhteiskunta, roomalaiskatolinen uskonto (anglokatolismi), taide, tukahdutettu homoseksuaalisuus, vaikeat perhesuhteet ja alkoholismi.

Sarja kuvaa Charlesin kehitystä nuoresta ja huolettomasta varakkaan perheen taiteilijanalusta aikuiseksi mieheksi ja Sebastianin muutosta kevytmielisestä eksentrikosta ilottomaksi alkoholistiksi ja sukunsa hylkääjäksi. Charles Ryder on sarjan kertojaääni ja useimmat tapahtumat kuvataan hänen kauttaan.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jeremy Irons - Charles Ryder
  • Anthony Andrews - lordi Sebastian Flyte
  • Diana Quick - lady Julia Flyte (myöhemmin Julia Mottram)
  • Simon Jones - Bridesheadin jaarli, yleensä kutsutaan nimellä Bridey, perheen vanhin poika
  • Phoebe Nicholls - lady Cordelia Flyte, nuorin tytär
  • Claire Bloom - lady Teresa Marchmain
  • Laurence Olivier - lordi Alex Marchmain, markiisi
  • John Gielgud - Edward Ryder, Charlesin isä
  • Stéphane Audran - Cara, lordi Marchmainin rakastajatar
  • Charles Keating - Rex Mottram, parlamentinjäsen
  • Jeremy Sinden - varakreivi Boy Mulcaster
  • Mona Washbourne - Nanny Hawkins, lastenhoitaja
  • John Grillo - Mr. Samgrass
  • Nickolas Grace - Anthony Blanche, ranskalaistaustainen eksentrikko
  • Jane Asher - lady Celia Ryder, Charlesin vaimo, Boy Mulcasterin sisar
  • Stephen Moore - Jasper, Charlesin serkku

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan myötä sen päähenkilöistä, taiteilija Charles Ryderiä esittäneestä Jeremy Ironsista ja aristokraatti lordi Sebastian Flytea esittäneestä Anthony Andrewsistä, tuli tähtiä. Sarja oli arvostelumenestys.[1] Alun perin osajako oli päinvastainen, Ironsin piti näytellä Sebastiania ja Andrewsin Charlesia.

Sarja esitettiin Britanniassa pian Margaret Thatcherin valtaantulon jälkeen ja sopi sarjan tuottajan Derek Grangerin mukaan hyvin kansan silloiseen mielentilaan, jossa haluttiin paeta ankeaa todellisuutta ylelliseen hedonismiin, josta tuli koko 1980-luvun keskeisimpiä trendejä.[1]

Suomessa sarja esitettiin 26. syyskuuta 1982 alkaen TV1:llä parhaaseen katseluaikaan lauantai-iltaisin.[2] Uusintana se näytettiin vuonna 2007 YLE Teemalla.

Sarja sai kolme Bafta-palkintoa ja oli kuuden palkinnon ehdokkaana. Yhdysvalloissa se sai kaksi Golden Globe -palkintoa.[3]

Vuonna 2000 British Film Instituten kyselyssä ammattilaiset valitsivat sarjan kaikkien aikojen kymmenenneksi parhaaksi brittiläiseksi TV-ohjelmaksi[4].

Uusintaversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Julian Jarrold ohjasi kirjan perusteella pitkän elokuvan, joka sai teatterilevityksessä suomenkielisen nimen Brideshead Revisited – mennyt maailma, mutta jota on esitetty televisiossa myös nimellä Mennyt maailma.[5] Uusintasarja ei saavuttanut alkuperäisen sarjan menestystä tai arvostusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Thomas Vinciguerra: 30 Years Later, Revisiting ‘Brideshead’ 30.12.2011. The New York Times. Viitattu 25.12.2013.
  2. https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006258927.html
  3. Brideshead Revisited tv.com. Arkistoitu 26.12.2013. Viitattu 25.12.2013.
  4. Just don't tell the Major, Fawlty is our favourite 2000. Birmingham Post & Mail Ltd, Gale Corporation. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  5. Brideshead Revisited – mennyt maailma Elonetissä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]