Melon vesivoimalaitos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Melon voimalaitos)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Melon vesivoimalaitos
Voimalaitoksen voi ohittaa veneet kantaen
Voimalaitoksen voi ohittaa veneet kantaen
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°27′47″N, 23°26′13″E
Rakentaminen alkoi 1968 [1]
Valmistunut 1971 [2][1]
Perustaja Oy Nokia Ab [1]
Pääurakoitsija Perusyhtymä Oy [1]
Suunnittelija Imatran Voima Oy [1]
Omistaja Pohjolan Voima Oy [2]
Pato
Tyyppi säännöstelypato,
gravitaatiopato (betoni),
maapato
Vesistö Kokemäenjoen vesistö
Joki tai koski Nokianvirta
Valuma-alue 17 073 km² [3]
Keskivirtaama 135 m³/s [1]
Pituus 119 mView and modify data on Wikidata
Juoksutuskanavia 1
Tyyppi ohijuoksutustunneli [1]
Yläpuolinen patoallas
Nimi Pyhäjärvi [4]
Järvinumero 35.211.1.001
Pituus 119 mView and modify data on Wikidata
Pinta-ala 121,605 km² [4]
Kokonaistilavuus 0,66866 km³ [4]
Syvyys 50,16 m (suurin) [4]
Keskikorkeus 77,2 m mpy. [5][1]
(75,50–77,15 m mpy.)
Alapuolinen allas
Nimi Kulovesi
Järvinumero [6] 35.132.1.001 [6]
Pinta-ala 36,42 km² [6]
Kokonaistilavuus 0,2584 km³ [6]
Syvyys 36,7 m (suurin) [6]
Keskikorkeus 57,5 m mpy. [5]
(56,75–57,65 m mpy.)
Voimalaitos
Tyyppi säännöstelyvoimalaitos
Käyttötarkoitus vesivoima, säätövoima
Pudotuskorkeus 19,7 m [2]
Rakennevirtaama 420 m³/s [1]
Turbiinit 2 × Kaplan (34 MW) [1]
Kapasiteetti 67,9 MW [2]
Vuosituotanto 200 GWh [1]
Melon vesivoimalaitos

Melon vesivoimalaitos on Pirkanmaan Nokialla Nokianvirrassa sijaitseva vesivoimalaitos, joka on toimintansa perusteella säännöstelyvoimalaitos. Voimalan omistaa kokonaan Pohjolan Voima.[2][1][5]

Vesistöjärjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimala sijaitsee Nokianvirrassa, joka laskee Pyhäjärvestä Kuloveteen. Nokianvirta on alle 9 kilometriä pitkä vuollas joki, joka on muodostunut leveään kallioruhjeeseen. Voimala sijaitsee siinä 5,4 kilometriä Pyhäjärven luusuasta. Voimalan vedensaanti on sikäli turvattu, että Vanajaveden–Pyhäjärven alueen (35.2) kautta tulee noin 17 000 neliökilometrin alalta Kokemäenjoen vesistön vesiä. Padon ala-altaaseen eli Kuloveteen laskee myös Ikaalisten reitin valuma-alueen (35.5) vedet Siuronkosken kautta.[7][8][9]

Pyhäjärven säännöstely on aloitettu vuonna 1962 osana Vanajaveden säännöstelyä [10]. Kun voimalaitoksen toimintaa alettiin 1960-luvulla suunnitella, haettiin lupaa säännöstellä Pyhäjärveä voimataloutta silmällä pitäen, jotta voimalalla olisi käytettävissä tasaisesti vettä. Säännöstelyluvassa on Pyhäjärven säännöstelyväliksi merkitty 75,50–77,15 metriä mpy., mutta karttapaikassa on karttaan merkitty 75,82–77,37 metriä [5]. Vedenpinnan korkeudet ovat 1990-luvulla pysyneet keskikorkeudella 76,84 metriä mpy.[10].[1]

Voimalaitos on laajan varastoaltaansa varassa voinut harjoittaa säätövoimaa eli se on voinut toimia sähköntoimittajana sähkönkulutuksen huippuhetkinä ja se on jopa voinnut pysäyttää vesivoiman tuotantonsa kysynnän ollessa heikkoa. Voimalan kautta kulkeneen veden määrissä on siksi ollut suuria vaihteluita. Vaikka voimalan vuotuinen keskivirtaama on ollut noin 135 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), on vuorokauden tai viikoittaisen vaihtelu voinut olla 300–400 m³/s, mutta toisinaan vettä ei ole liikkunut lainkaan. Säännöstelyn seurauksena kevättulvia ei käytännössä ole lainkaan. Vedenpinnan lyhytaikaiset vaihtelut ovat sekä Pyhäjärvessä että Kulovedessä olleet korkeintaan 30 senttimetriä. Tähän päästäkseen on voimalan pitänyt kasvattaa kevään juoksutusta 30 % luontaiseen juoksutukseen verrattuna ja vähentää kesäjuoksutusta 22 % luontaiseen verrattuna [10].[11]

Pato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallionmurroksessa sijaitsevan poikittaispato on kaksiosaisena rakenteeltaan betoninen gravitaatiopato ja perinteisempi maapato. Patojen yhteispituus on noin 140 metriä, josta maapadon osuus on 119 metriä.[12]

Maapato on rakennettaessa ankkuroitu maapohjaan kaivamalla asennettavilla betonipilareilla. Pilarit on edelleen tuettu sekä betonisella ohjurilaatalla että injektioverhoilulla.[13]

Voimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitoksessa tuotetaan sähköenergiaa kahdella vesiturbiinilla. Ne ovat pystyakselin ympäri pyöriviä Kaplan-turbiineja, joissa kummassakin juoksupyörässä on kuusi siipeä. Juoksupyörän halkaisija on 4,87 metriä ja ne pyörivät 136 kierrosta minuutissa. Turbiinit ovat Kæner Tamturbinen toimittamia. Voimalan kapasiteetti on 67,9 megawattia (MW) ja turbiinien keskimääräinen maksimiteho on silloin 34 MW. Samoilla akseleilla pyöritetään kapasiteetiltaan 45 MVA:n sähkögeneraattoreita, joiden roottori painaa 130 tonnia. Ne toimittivat Oy Strömberg Ab ja Končar. Muu sähköinen automatiikka on VEO Oy:n toimittamia.[2][1]

Voimalan rakennevirtaama on 420 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), kun joen keskivirtaama on 135 m³/s. Vettä ohjataan neljällä turbiiniluukulla, segmenttiluukulla ja imukanavan luukulla. Voimalan pudotuskorkeus on 19,7 metriä ja voimalan vuosituotanto on keskimäärin 200 gigawattituntia (GWh).[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosken nimi oli aiemmin Melon syöstävä [12]. Ensimmäiset suunnitelmat Melon voimalan rakentamisesta tehtiin jo 1920-luvulla ja asiaan palattiin 1940-luvulla. Lopputulokseen johtivat vuonna 1958 käynnistetty hanke. Voimalaitosta alettiin rakentamaan vuonna 1968 ja se valmistui kesällä 1971.[1][12][11]

Padon ja rakennuksien rakentamiseksi kalliota louhittiin noin 400 000 kuutiometriä (m³) ja maata kaivettiin 40 000 m³. Myös ohijuoksutustunneli kulkee kallion sisässä. Joen pohjasta perattiin 60 000 m³ maata ja kiviä. Padon ja laitoksen rakenteisiin käytettiin 25 000 m³ betonia ja 1 400 tonnia terästä.Voimalaitoksen rakennutti Oy Nokia Ab, suunnitteli Imatran Voima Oy ja rakensi Perusyhtymä Oy.[12]

Vuonna 2005 havaittiin maapadon harjalla kuoppa, jonka halkaisija oli 4 metriä ja syvyys 3,5 metriä. Sen katsotaan syntyneen maapadon rakennusaikaisesta rakennuvirheestä, joka on alkanut pettää 2000-luvulla. Suotovesi on alkanut virrata padon sisällä ja vienyt mukanaan hienoainetta ohijuoksutuskanavaan. Vuotokohta on korjattu vuonna 2019 injektoimalla onteloon betonia ja tukkimalla vuotokanavat.[13][14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Melon voimalaitos (PDF) pohjolanvoima.fi. Helsinki: Pohjolan Voima Oy. Viitattu 28.4.2020.
  2. a b c d e f g Melon voimala pohjolanvoima.fi. Helsinki: Pohjolan Voima OY. Viitattu 28.4.2020.
  3. Pyhäjärvi, Tampere (35.211.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.5.2020.
  4. a b c d Pyhäjärvi (35.211.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 28.4.2020.
  5. a b c d Melon vesivoimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 28.4.2020.
  6. a b c d Kulovesi (35.132.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 28.4.2020.
  7. Vanajaveden-Pyhäjärven alue (35.2) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 28.4.2020.
  8. Kokemäenjoen alue (35.1) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 28.4.2020.
  9. Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 28.4.2020.
  10. a b c Marttunen, Mika & al.: Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstelyjen kehittäminen (PDF) (s.27–31, s.33–35, s.125–130, s.135–136) Suomen ympäristö. 2004. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 28.4.2020.
  11. a b Melon voimalaitos kokemaenjoki.fi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 28.4.2020.
  12. a b c d Melon voimalaitos 2014. Siuro.info. Viitattu 28.4.2020.
  13. a b Kirves, Risto: Häiriötilanteet Suomen padoilla (PDF) (myös docplayer, s. 19–20) 2010. ympäristo.fi: Suomen Ympäristökeskus.
  14. Karjalainen, Pauliina: Melon voimalaitoksen padon korjaaminen 1.10.2019. Tapmere: Alma Media Oyj. Viitattu 28.4.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]