Mellakkapoliisi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Varusmiehiä harjoittelemassa mellakantorjuntaa

Mellakkapoliisi on poliisi, joka on vastuussa mellakantorjunnasta ja mielenosoitusten hallinnasta. Suomessa tapahtuvaa mellakkapoliisin toimintaa kutsutaan yleensä joukkojenhallinnaksi.

Varustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkojenhallintaan käytettävillä poliiseilla on yleensä varusteinaan kilpi, teleskooppipatukka, ampuma-ase, kaasusumutin, etälamautin ja henkilökohtainen suojavarustus, johon kuuluu mm. visiirillä varustettu kypärä. Tavanomaisesti poliisit muodostavat kilpirintaman, jolla suunnataan mielenosoittajien liike tiettyyn suuntaan. Samaan tarkoitukseen käytetään usein myös aitoja. Mikäli nämä keinot eivät riitä, poliisi käyttää useissa maissa vesitykkejä tai kyynelkaasua mellakoiden hillitsemiseen.

Suomessa myös kansainvälisiin tehtäviin koulutettuja sotilaita on varusteltu ja koulutettu joukkojenhallintaan. Tällaisiin toimiin on jouduttu ainakin Kosovossa ja Afganistanissa.

Mellakkapoliisien käytön yleistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mellakkapoliisien käyttö tuli tavanomaiseksi länsimaissa 1960-luvun mielenosoitusten yhteydessä. Suomessa vastaavaa koulutusta on annettu kuitenkin vasta 1990-luvulta lähtien. Ennen mellakkapoliisitaktiikoiden käyttöönottoa väkivaltaiset mielenosoitukset tuottivat usein laukaustenvaihdon poliisien ja mielenosoittajien välillä. Mikäli väkijoukon rauhoittamiseen käytettiin tavanomaisia sotilaita, seurauksena oli usein huomattava määrä kuolonuhreja.

Ratsupoliisit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ratsupoliiseja käytetään usein pitämään yllä järjestystä väkijoukoissa, sillä isokokoiset hevoset rauhoittavat mahdollisesti väkivaltaisia yksilöitä tehokkaasti. Hevonen tarjoaa myös ratsastajalleen hyvän näkyvyyden ja tehokkaan mahdollisuuden lyödä alaspäin. Keisarillinen Venäjä käytti mellakoiden ja mielenosoitusten hajottamiseen usein kasakkayksiköitä, joiden koko kadun leveydeltä käyntiä etenevä linja, mahdollisesti sapelit paljastettuina sai yleensä väkijoukon hajaantumaan jo ennen kosketusta. Vaikka kasakat käyttivätkin yleensä ruoskia ( nagaika ) kosketuksen ensimmäisessä vaiheessa ja sapelien hamaraa tai lapetta toisessa, riski ihmisten tallautumisesta hevosten jalkoihin oli merkittävä ja kuolonuhrejakin tuli. Hevoset oli myös opetettu potkimaan käskystä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.