Melinin järjestelmä
Melinin järjestelmä on ruotsalaisen Olof Werling Melinin kehittämä pikakirjoitusjärjestelmä ruotsin kielelle. Melin julkaisi järjestelmänsä vuonna 1892, ja 1900-luvun alkupuoliskolla se syrjäytti muut Ruotsissa käytetyt järjestelmät.
Järjestelmän synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melin opiskeli nuorena upseerina vapaa-ajallaan pikakirjoitusta 1880-luvun alussa, käyttäen Gabelsbergerin järjestelmää. Hän oli aktiivinen Gabelsbergerin järjestelmän kannattaja ja julkaisi siitä oppikirjankin, mutta halusi kuitenkin kehittää vielä paremmin ruotsin kielelle sopivan järjestelmän.[1]
Vuosina 1887–88 Melin kävi läpi esivalmisteluna 100 000 sanan aineiston, joka koostui Ruotsin valtiopäivien puheista. Hän kokosi tilastot sanojen lukumääristä ja alku- ja lopputavujen sekä eri äänteiden esiintymisistä.[2] Melin julkaisi järjestelmänsä vuonna 1892 kirjassa Lärobok i Förenklad snabbskrift.[3]
Järjestelmän leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1896 valittiin pikakirjoitus Melinin järjestelmällä pakolliseksi oppiaineeksi Tukholman ja Göteborgin kauppaopistoissa.[4]
Ruotsin valtiopäivillä ensimmäinen Melinin järjestelmää käyttänyt pikakirjoittaja aloitti 1898. Vuonna 1935 Melinin järjestelmää käytti jo yli puolet valtiopäiväpikakirjoittajista.[5]
Järjestelmän rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konsonanteilla ja vokaaleilla on kullakin oma merkkinsä, samoin tavallisimmilla konsonanttiyhdistelmillä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ekman, Ernst L.: Olof Werling Melin. Tukholma: C E Writzes bokförlag, 1971.
- Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.