Meletiaaninen kalenteri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Meletiaaninen kalenteri on ekumeenisen patriarkan Meletios IV:n 1900-luvun alussa kehittämä, tarkasti gregoriaanista ajanlaskua vastaava ajanlaskutapa, jossa juliaanisen ajanlaskun virheet on korjattu.

Nimike "meletiaaninen" on lähes unohtunut, koska Turkin presidentti Mustafa Kemal Atatűrk määräsi vuonna 1923 osana Kreikan ja Turkin välisiä rauhanehtoja silloisen ekumeenisen patriarkka Meletios IV:n maasta karkotettavaksi "vaarallisena kreikkalaisena separatistina". Patriarkka ilmoitti vetäytyvänsä maailmasta Athos-vuoren luostariin. Englannin laivasto lupasi taata karkotettavan turvallisuuden järjestämällä kuljetuksen yhdellä Aigeian-merellä olleista aluksistaan.

Patriarkan viimeisiksi virkatoimiksi jäivät Suomen liittäminen ekumeeniseen patriarkaattiin sekä Suomen uuden apulaispiispa Hermanin piispaksi vihkiminen. Tämän mahdollisti Ruotsin suurlähettilään välittämä kuningas Kustaa V:n pyyntö lykätä patriarkka Meletioksen karkotusta yli Suomen asian käsittelyn. Suurlähettilään vastuulla Kemal suostui pyyntöön ja patriarkka pysyttelikin sivussa julkisuudesta aina toimituksen alkuun asti. Aluksi uhkasi tulla ongelma siitä, onko valtuuskunnalla valtuudet hoitaa asiaa. Lopulta päätettiin, että patriarkka Tihonin vuonna 1917 Suomen kirkolle myöntämä autonomia olisi laillinen peruste tekeillä olevalle hankkeelle.

Suomen kirkko oli jäänyt ilman ylempää hengellistä ohjausta neuvostovallan tehtyä Moskovan patriarkaatin toiminnasta käytännössä mahdotonta - ja maanpakolaisten muodostaman Karlovcin synodin alaisuuteen siirtyminen oli niin kanonisista kuin poliittisistakin syistä ajatuksenakin mahdoton. Ajatus oli mahdoton, koska Suomen hallitus oli päättänyt, että valtionkirkoissa pitää noudattaa gregoriaanista ajanlaskua ja kaikkien piispojen tulee suorittaa valtion virkamiehille määrätty tutkinto suomenkielessä. Karlovcin synodin kaikki piispat tai sellaisiksi sopivat papit olivat venäjänkielisiä ja juliaanisen ajanlaskun kannalla.

Tämän vuoksi ainoa mahdollisuus oli siirtyä Konstantinopolin alaisuuteen ja vihkiä oma, suomalaiset vaatimukset täyttävä piispa. Tehtävään löytyi virolainen rovasti Herman Aav, Mustjalan kirkkoherra, Kuressaaren piirinvalvoja ja tuottelias uskonnollinen kirjailija. Kun Hermanin piispaksi vihkiminen oli toteutettu, patriarkka Meletios lähti Athokselle 10. heinäkuuta 1923 satamassa jo kuukauden verran häntä odottaneen englantilaisen miinalaivan kuljettamana. 2. lokakuuta 1923 hän luopui virallisesti tehtävästään. Hän oleskeli Athoksella joitakin vuosia, kunnes hänet nimitettiin Aleksandrian patriarkaksi. Tästä syystä nimike unohtui. Sitä yritettiin markkinoida jonkin verran, mutta pelko turkkilaisten suututtamisesta sai nimikkeen hautautumaan lopullisesti. Tänään sitä käyttävät vain historioitsijat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veikko Purmonen: Arkkipiispa Hermanin elämä
  • Jyrki Loima: Esipaimen siunaa. Suomen ortodoksiset piispat
  • U V J Setälä: Kansallisen ortodoksisen kirkkokunnan perustaminen