Meisner-tekniikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Meisner-tekniikka on näyttelemisen tekniikka, jonka on kehittänyt näyttelijä ja näyttelijätyön opettaja Sanford Meisner.

Meisner kehitti tekniikan työskenneltyään Lee Strasbergin ja Stella Adlerin kanssa Group Theatressa New Yorkissa ja kaupungin Neighborhood Playhousen näyttelemisen johtajana, ja hän kehitti sitä viisikymmentä vuotta [1]. Nykyisin tekniikkaa kuuluu opetusohjelmaan Neighborhood Playhousessa sekä Sanford Meisner Studio -koulussa, jolle hänen perikuntansa on antanut oikeuden käyttää hänen nimeään.

Menetelmän juuret ovat Konstantin Stanislavskin työssä, mutta Meisner ei hyväksynyt tunnemuistin käyttöä, vaan perusti tekniikkansa mielikuvitukseen ja uskoon, joiden avulla näyttelijä löytää roolihahmonsa tunteet ja ajatukset. Meisner luonnehtii menetelmäänsä: ”Näytteleminen on kyky elää totuudellisesti kuvitteellisessa tilanteessa”.[2]

Meisner-menetelmiin kuuluu toisiinsa perustuvia itsenäisiä harjoituksia. Se on läntisen teatterin systemaattisimpia ja täydellisimpiä näyttelijätekniikkoja. Hänen oppilaitaan ovat olleet muun muassa näyttelijät Robert Duvall, Diane Keaton, Gregory Peck ja Sidney Pollack, ohjaaja Sidney Lumet sekä käsikirjoittajat Arthur Miller ja David Mamet.[2]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Longwell, Dennis and Sanford Meisner. Sanford Meisner on Acting. New York: Random House, 1987

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]