Taisteluni

Wikipedia
Ohjattu sivulta Mein Kampf
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Adolf Hitlerin kirjaa. Taisteluni on myös M. A. Nummisen albumi.
Taisteluni 1–2
Mein Kampf 1–2
I osa Tilinteko. Suomenkielinen painos vuodelta 1941.
I osa Tilinteko. Suomenkielinen painos vuodelta 1941.
Alkuperäisteos
Kirjailija Adolf Hitler
Kieli saksa
Kustantaja F. Eher Nachf.
Julkaistu 1925–1926
Sivumäärä 423+354
Suomennos
Suomentaja Lauri Hirvensalo
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1941
Sivumäärä 430+381
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Mein Kampfin ranskankielinen käännös vuodelta 1934.

Taisteluni (saks. Mein Kampf) on Adolf Hitlerin julkaisema kaksiosainen kirja, jonka hän kirjoitti ollessaan Landsbergin vankilassa epäonnistuneen oluttupavallankaappauksen jälkeen. Ensimmäinen osa Tilinteko (Eine Abrechnung) julkaistiin vuonna 1925 ja toinen osa Kansallissosialistinen liike (Die Nationalsozialistische Bewegung) seuraavana vuonna. Kirjassa Hitler käsittelee muun muassa antisemitismiä ja muita kansallissosialismiin läheisesti liittyviä asioita sekä omaa elämäänsä. Vaikka kirja onkin monien mielestäkenen mukaan? erittäin sekava, sitä on pidetty yhtenä tärkeänä tienä Hitlerin ajattelun ymmärtämiseen. Se on kansallissosialistisen ideologian perusteos.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluni on selkein ja laajin Hitlerin kirjoittama esitys omasta maailmankatsomuksestaan ja se valottaa merkittävästi hänen ajatteluaan 1920-luvun puolivälissä. Siinä esittämiään peruskäsityksiä hän ei myöhemmän elämänsä aikana juuri muuttanut. Teoksen ensimmäinen osa on suurelta osin hänen omaelämäkertaansa, joka ulottuu vuoden 1920 alkuun asti. Toisessa osassa hän esitteli aatteellisia näkemyksiään ja sen viimeisissä luvuissa visiotaan Saksan tulevasta ulkopolitiikasta. Kirjaan ei sisältynyt selkeää lyhyen aikavälin poliittista ohjelmaa, mutta siinä hahmottui sisäisesti yhtenäinen ideologia. Teoksen omaelämäkerralliset tiedot sisältävät useita epätarkkuuksia ja vääristelyitä.[1]

Hitlerillä oli kirjassaan suurimpana huolenaan juutalaisuus ja bolševismi, jotka hän kytki yhteen. Ne uhkasivat arjalaista rotua ja oli siksi tuhottava; maailmanhistoria oli sovittamatonta rotujen välistä taistelua.[2] Lisäksi hän tavoitteli Versailles’n ”häpeärauhan” kaatamista ja esitti ajatuksensa ”elintilan” hankkimisesta idästä. Teoksessa esiteltiin yksityiskohtaiset suunnitelmat uuden yhteiskunnan rakentamiseksi ja maailmanherruuden saavuttamiseksi.[3] Hitlerin kirjassa ilmaisemat ulkopoliittiset tavoitteet jakautuivat kolmeen osaan: Versailles’n ehtojen kumoaminen sekä liittoutuminen Englannin ja fasistisen Italian kanssa, sen jälkeen sota Ranskaa ja sen Itä-Euroopan liittolaisia vastaan sekä viimeiseksi sota Neuvostoliittoa vastaan, elintilan hankkiminen sieltä ja sen ”juutalais-bolševistisen” järjestelmän kaataminen.

Hitlerin mielestä juutalaiset olivat syyllisiä Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa: hän uskoi juutalaisten romahduttaneen kotirintaman samaan aikaan, kun varsinaisella rintamalla ei ollut hätää.[4]

Kirjassaan Hitler esitti myös ensi kertaa itsensä nerokkaana ja messiaanisena Saksan kansan tulevana johtajana, joka yksin kykenisi toteuttamaan kirjassa esitellyt tavoitteet.[5]

Kaikkiaan 782-sivuista teosta on pidetty melko sekavana ja raskaslukuisena, ja monet uskollisetkin kansallissosialistit joutuivat jättämään sen lukemisen kesken. Hitler halusi kirjassaan ilmaista mielipiteensä hyvin monenlaisista aiheista: historiasta, kulttuurista, sarjakuvista, kupasta jne. Keskeiset teoksessa esitetyt poliittiset näkemykset ja visiot oli muotoiltu kansallissosialistisen puolueen ydinpiirissä jo vuosia aiemmin.[3] Juutalaisista Hitler oli esittänyt samanlaisia ajatuksia jo 1919–1920, ja näkemys juutalaisuuden ja bolševismin (tai marxismin) yhteydestä sekä visiot kansainvälisen politiikan liittokuvioista ja elintilan valtaamisesta olivat hahmottuneet 1920-luvun alkupuoliskon aikana.[6]

Kirjan toisen osan lopussa on omistus vuonna 1923 kuolleelle Hitlerin tukijalle ja innoittajalle Dietrich Eckartille.[7]

Kirjoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitler kärsi tuomiotaan epäonnistuneesta vallankaappausyrityksestä marraskuusta 1923 joulukuuhun 1924 Landsbergin vankilassa. Hän totesi myöhemmin, että ilman vankeutta Taisteluni olisi jäänyt kirjoittamatta.[8] Yleisen käsityksen mukaan Hitler ei varsinaisesti kirjoittanut pääteostaan itse vaan saneli sen vankisellissään yksityissihteerinään toimineelle Rudolf Hessille, joka puhtaaksikirjoitti sen.[4][9] Teoksen syntytavasta on kuitenkin useita erilaisia kuvauksia.[10] Tutkija Ian Kershaw on päätynyt siihen, että todellisuudessa Hitler kirjoitti sittenkin ensimmäisen osan luonnoksen itse kirjoituskoneella ja saneli vain osan kirjan toisesta osasta.[1][11] Hän aloitti sen kirjoittamisen jo huhti–toukokuussa 1924 oikeudenkäyntinsä aikana syntyneiden ajatusten pohjalta. Ensimmäinen osa syntyi Landsbergissa, toisen hän saneli vasta vapautumisensa jälkeen sihteerilleen sekä puolueen kustannusjohtaja Max Amannille kesällä 1925 vuokratussa Haus Wachenfeldin huvilassa Berchtesgadenissa.[12]

Hess saattoi teoksen julkaisukuntoon yhdessä kolmen muun neuvonantajan kanssa.[3] Käsikirjoituksen lukivat ainakin Völkischer Beobachter -lehden kulttuurikriitikko Josef Stolzing-Cerny ja Hessin tuleva puoliso Ilse Pröhl, jotka molemmat tekivät siihen korjauksia. Kaikkiaan siihen tehtiin lukemattomia tyylillisiä korjauksia, mutta se jäi silti sekavaksi.[13] Ilse Hessin kertoman mukaan käsikirjoitukseen olisivat kuitenkin tehneet korjauksia vain hän ja hänen miehensä ja ne kaikki hyväksytettiin Hitlerillä itsellään.[14] Ilmeisesti kustannustoimittajat tekivät vielä suuren määrän pieniä tyylillisiä korjauksia 1920–1930-lukujen aikana Saksassa ilmestyneisiin myöhempiin painoksiin.[15]

Kirjan julkaisi natsipuolueen oma kustantamo Franz-Eher-Verlag ja alkuperäinen painos oli 10 000 kappaletta. Hitler halusi alun perin kirjan otsikoksi Neljä ja puoli vuotta taistelua valheita, tyhmyyttä ja pelkuruutta vastaan (Viereinhalb Jahre Kampf gegen Lüge, Dummheit und Feigheit), mutta Amann päätti ehdottaa myyvempää nimeä Taisteluni. Ensimmäinen osa ilmestyi 18. heinäkuuta 1925 ja toinen 11. joulukuuta 1926.[13][3][16] Ensimmäisen osan ensimmäisessä laitoksessa tosin ilmoitettiin virheellisesti ilmestymisvuodeksi 1926 ja toisen osan ensimmäisessä versiossa vastaavasti 1927.[17]

Julkaisuhistoria ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuun teos ei ollut mikään suuri menestys: vuoden 1925 aikana sitä myytiin 9 473 kappaletta, ja sen jälkeen myyntiluvut laskivat vuosi vuodelta. Kansallissosialistien kannatuksen lisääntyessä myynti alkoi kuitenkin voimakkaasti kasvaa 1930-luvun alussa, mihin vaikutti myös halvan, yhteensidotun kansanpainoksen julkaisu vuonna 1929. Kansanpainos maksoi yhteensä vain kahdeksan Saksan markkaa, kun sitä ennen pelkän ensimmäisen osan hinta oli ollut 12 markkaa. Hitlerin valtaannousun jälkeen myynti räjähti – vuonna 1932 myytiin yli 90 000 kappaletta, vuonna 1933 jo puolitoista miljoonaa. Vain Raamattu pääsi sen jälkeen samoihin lukuihin.[3][18]

Teoksen kokonaismyynti ylti yksin Saksassa lähes 10 miljoonaan kappaleeseen,[19] ja se muodostui Hitlerille tärkeäksi henkilökohtaisen tulon lähteeksi.[20] Amann arvioi myöhemmin, että teos tuotti vuosina 1925–1945 Hitlerin tilille noin kahdeksan miljoonaa markkaa.[21] Kirjaa hankittiin muun muassa vihkipareille samaan tapaan kuin siihen asti vihkiraamattuja. Vuodesta 1936 natsihallinto lahjoitti yhden kappaleen jokaiselle naimisiin menneelle parille.[22] Sitä annettiin myös koululaisille päättäjäislahjana ja sen siteeraaminen oli pakollista tietyissä kouluaineissa.[3] Teosta käytettiin myös oppikirjana rotuopin, perinnöllisyystieteen ja väestöpolitiikan opetuksessa. Vuoteen 1939 julkaistut painokset oli ladottu fraktuuralla, mutta tuolloin julkaistiin myös antiikvaversio saksaa puhuvia ulkomaisia varten.[23]

Kirjaa julkaistiin 1930-luvulla useissa Euroopan maissa ja vuoteen 1945 mennessä se käännettiin 16 kielelle. Englanninkielinen versio My Struggle ilmestyi vuonna 1933; 20 000 kappaleen suuruinen painos saatiin myytyä lokakuuhun 1936 mennessä.[3] Vuonna 1936 ilmestyi Saksassa myös pistekirjoituksella tehty versio sokeille.[20]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi teoksen on julkaissut ainoastaan WSOY jatkosodan aikana. Suomen Kansan Järjestö oli tosin jo vuonna 1934 tarjonnut Otavalle ilmaista suomennosta, mutta kustannusyhtiö oli silloin torjunut tarjouksen.[3] Tiedossa ei ole, oliko Suomen Kansan Järjestö ottanut yhteyttä muihin suomalaisiin kustantajiin. Teos ei juuri herättänyt Suomessa kiinnostusta 1930-luvun puolivälissä, koska valtaosalle suomalaisista Adolf Hitler oli silloin vielä tuntematon poliittinen pyrkyri, jonka ei uskottu pysyvän kauankaan vallassa. Tilanne oli kuitenkin ratkaisevasti muuttunut WSOY:n saadessa teoksen julkaisuoikeudet vuonna 1940, johon mennessä Saksasta oli tullut suurvalta, Hitleristä kansainvälisen politiikan avainhenkilö ja hänen teoksestaan maailmanhistoriallinen todistuskappale.[24]

WSOY:n kustantama Taisteluni ilmestyi aluksi vuonna 1941 kahtena erillisenä niteenä, joista otettiin useita painoksia 1941–1942, ja vuonna 1942 yhdistettynä laitoksena nimellä Taisteluni I–II[25]. Lupa julkaisuun saatiin vasta kun saksalaiselle osapuolelle oli toimitettu usean sukupolven päähän ulottunut sukupuu suomentajaksi valitusta Lauri Hirvensalosta, millä varmistettiin hänen arjalainen sukutaustansa.[26] Lisäksi saksalainen kustantaja vaati suomennostekstin tarkastettavakseen ennen sen julkaisua ja antoi siitä – puututtuaan tosin eräisiin yksittäisiin sanavalintoihin – erittäin myönteisen lausunnon.[27] V. A. Koskenniemi kirjoitti suomennoksesta myönteisen arvostelun Uuteen Suomeen.[3] Samana vuonna (1941) Otava sai samoin ehdoin julkaisuoikeudet kansallissosialismin pääideologin Alfred Rosenbergin puhe- ja kirjoituskokoelmaan Uutta Eurooppaa kohti. Kansallissosialistien hovikustantamon Franz-Eher-Verlagin vaatimus suomalaisen julkaisijan ”rotupuhtaudesta” kuitattiin olankohautuksella ”outona saksalaisena päähänpinttymänä”, koska holokaustista ei vielä silloin tiedetty Suomessa mitään.[28]

Taisteluni-teoksen ensimmäinen osa tuli myyntiin kirjakauppoihin maaliskuun alussa 1941 ja sitä myytiin kymmenessä päivässä 8 000 kappaletta, mikä ylitti moninkertaisesti kustantajan ennakkoarviot. Ensimmäisen osan rajattu julkaisuoikeus oli 24 000–32 000 ja toisen 24 000–27 000 kappaletta yhdistetty laitos mukaan lukien. Suomen ja Saksan suhteiden katkeaminen johti siihen, että myöhemmin siitä ei enää otettu uusia painoksia[25]. Suomen oloissa suuresta myynnistä huolimatta teos ei synnyttänyt mitään kansallissosialistista liikehdintää, ja vain harva lienee Jarl Hellemannin arvion mukaan jaksanut kahlata teoksen raskaan ja väsyttävän tekstin kokonaisuudessaan läpi.[29] Kiinnostus natsijohtajien teoksia ja ylipäänsä saksalaisia julkaisuja kohtaan hiipui Suomessa selvästi vuoden 1943 aikana Saksan Stalingradissa kokeman tappion jälkeen, vaikka Saksan Helsingin-lähetystö tarjosi samaan aikaan yhä innokkaammin Suomeen saksalaisten teosten käännösoikeuksia.[30] Pian sodan jälkeen suomennos poistettiin kirjakaupoista ja kirjastoista yleisön saatavilta (ks. Jatkosodan jälkeinen kirjasensuuri Suomessa). Yleisissä kirjastoissa se oli ylivoimaisesti eniten poistettu kirja.[31] Tästä huolimatta Taisteluni koristi Jarl Hellemannin mukaan monien suomalaisten sivistyskotien kirjahyllyjä vielä vuosikausia jälkeenpäin.[32]

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneiden miehityshallinto kielsi kirjan saksankielisen laitoksen myynnin Saksan alueella, mutta monissa muissa maissa julkaistiin myöhemminkin uusia käännöksiä.[3] Hitlerin kuoltua teoksen tekijänoikeudet katsottiin siirtyneiksi hänen muun omaisuutensa tavoin Baijerin osavaltiolle, mikä vahvistettiin lokakuussa 1948 annetulla baijerilaisen tuomioistuimen takavarikkopäätöksellä.[33] Kirjaa ei ole myöhemmin ollut varsinaisesti kielletty Saksassa, mutta oikeuksienhaltijan tahdosta uusia painoksia ei ole julkaistu toisen maailmansodan jälkeen.[22] Vain tutkimuskäyttöön tarkoitettua, historiallisin kommentaarein varustettua versiota on ollut saatavilla kirjastoista.lähde? Kirjan vanhojen painosten myyntiä ei ole valvottu.

Koska Baijerin osavaltio ei ole myöntänyt oikeuksia uusiin painoksiin myöskään ulkomailla, tyrehtyivät uudelleenjulkaisuhankkeet muun muassa Saksassa ja Suomessa 1990-luvulla. Osavaltio ei ole kuitenkaan puuttunut uusintapainoksien julkaisuun monissa muissa maissa, muun muassa Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Venäjällä.[34] Ruotsissa Hägglund-kustantamo joutui käymään neljä vuotta oikeutta Baijerin osavaltiota vastaan ruotsinkielisen laitoksen julkaisusta, kunnes joulukuussa 1998 korkein oikeus ratkaisi jutun ruotsalaisen kustantajan hyväksi.[35] Baijerin osavaltio on nyttemmin aiemmasta kannastaan poiketen päättänyt julkaista teoksesta kommentoidun version ennen kuin tekijänoikeussuoja raukeaa vuonna 2015, jolloin Hitlerin kuolemasta tulee kuluneeksi 70 vuotta.[22] Huolestuneina siitä, että oikeuksien raukeamisen jälkeen uusnatsit voisivat julkaista teoksesta Saksassa omia laitoksiaan, useat saksalaiset historiantutkijat ovat halunneet saada virallisen, tieteellisin ja kriittisin selityksin varustetun version julkaistua sitä ennen.[36]

Jatko-osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitler saneli kesällä 1928 Max Amannille Mein Kampfin ”jatko-osan”, jota ei julkaistu hänen elinaikanaan. Se tunnetaan nimellä Zweites Buch eli ”Toinen kirja”. Siinä hän tarkensi näkemyksiään muun muassa maailmanpolitiikasta.[37]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kershaw 2009, s. 169–171.
  2. Kershaw 2009, s. 170–173.
  3. a b c d e f g h i j Ekholm 2000, s. 58–59.
  4. a b Hitler's Book "Mein Kampf" The History Place. Viitattu 25.4.2012.
  5. Kershaw 2009, s. 178–180.
  6. Kershaw 2009, s. 168–169, 171–176.
  7. Maser 2008, s. 69.
  8. Maser 2008, s. 15–16, 30.
  9. Rudolf Hess Encyclopædia Britannica: Academic Edition. Viitattu 25.4.2012.
  10. Maser 2008, s. 30–33.
  11. Ian Kershaw: Hitler 1889–1936: Hubris, s. 241–242, 674–675. New York, 1998.
  12. Maser 2008, s. 17, 36.
  13. a b Kershaw 2009, s. 169–170.
  14. Maser 2008, s. 33–34, 335.
  15. Maser 2008, s. 67–68.
  16. Maser 2008, s. 16, 34.
  17. Maser 2008, s. 331.
  18. Maser 2008, s. 37.
  19. Israeli Publishers Are Balking at 'Mein Kampf' - New York Times
  20. a b Kershaw 2009, s. 170.
  21. Maser 2008, s. 336.
  22. a b c Mein Kampf tulossa julki Saksassakin, Yle.fi/uutiset, viitattu 24.4.2012
  23. Maser 2008, s. 38.
  24. Hellemann 1999, s. 234–236.
  25. a b Adolf Hitler, Taisteluni I-II, WSOY, Porvoon laakapaino, 1942.
  26. Petr von Bagh: Sininen laulu: Itsenäisen Suomen taiteiden tarina, s. 192. WSOY, Helsinki 2007.
  27. Hellemann 1999, s. 237.
  28. Hellemann 1999, s. 238–239.
  29. Hellemann 1999, s. 237–238.
  30. Hellemann 1999, s. 240–241.
  31. Ekholm 2000, tiivistelmä, s. 14, 54.
  32. Hellemann 1999, s. 238.
  33. Maser 2008, s. 48, 338–339.
  34. Ekholm 2000, s. 60.
  35. CopyReich: Sweden David Irvingin sivut. 1.4.2000. Viitattu 25.4.2012.
  36. Mein Kampfin uusi painos: Ketkä julkaisevat ensin, uusnatsit vai historioitsijat? Suomen Kuvalehti 5.2.2010. Viitattu 25.4.2012.
  37. Kershaw 2009, s. 177, 201, 204.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hitler, Adolf: Taisteluni. 1. osa, Tilinteko. (Mein Kampf. 1, Eine Abrechnung, 1925.) Saksan kielestä suomentanut Lauri Hirvensalo. Porvoo: WSOY, 1941.
  • Hitler, Adolf: Taisteluni. 2. osa, Kansallissosialistinen liike. (Mein Kampf. 2, Die Nationalsozialistische Bewegung, 1926.) Saksan kielestä suomentanut Lauri Hirvensalo. Porvoo: WSOY, 1941.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • [1] Taistelu elintilasta, Turun sanomat.