Mehikääpä
| Mehikääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Meruliaceae |
| Suku: | Pappia |
| Laji: | fissilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pappia fissilis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Mehikääpä (Pappia fissilis, syn. Aurantiporus fissilis) on Suomessa hyvin harvinainen ja eteläinen kääpälaji, joka suosii kulttuuriympäristöä. Sen isäntäpuita ovat jalavat, haapa, koivut ja muut lehtipuut, ainakin muista Pohjoismaissa ja Virossa sitä on tavattu myös maatiaisomena- ja -päärynäpuilta. Mehikäävän löytää yleensä vielä elävän mutta ontoksi lahonneen puun onkalosta, jossa se jatkaa kasvuaan myös puun kaaduttua. Mehikäävän tekemä valkolaho on vetistä.[2][3]
.jpg)
Käävän yksivuotinen itiöemä on pileaattinen tai puoliresupinaattinen. Lakki on kiilamainen ja paksu. Tuore vetisen pehmeä itiöemä on väriltään valkoinen tai kermankellertävä ja yläpinnassa voi olla karvoja. Kuivuessaan itiöemä rasvoittuu, kovettuu, kutistuu ja yläpinta muuttuu likaisen ruskeaksi. Vanhan itiöemän yläpinta on harmaa päällä kasvavien homeiden vuoksi. Kulmikkaita pillejä mahtuu 1-3 millimetrille. Lohkopinnassa näkyvät 1-3 cm paksu malto ja 1-2 cm pitkät pillit. Nuorella itiöemällä pillit ja malto ovat valkoiset, vanhemmiten maltoon ja pillien tyveen tulee liilanpunertavaa sävyä. Kuivana pillit ovat likaisen ruskeat ja maltoa tummemmat. Mehikäävässä on kuivana härskiintyneen rasvan tuoksu.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 22.1.2023
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 97-98. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|