Me sotasankarit (elokuva)
| Me sotasankarit | |
|---|---|
| Catch-22 | |
 |
|
| Ohjaaja | Mike Nichols |
| Käsikirjoittaja | Buck Henry |
| Perustuu | Joseph Hellerin romaaniin Me sotasankarit |
| Tuottaja |
John Calley Martin Ransohoff |
| Säveltäjä | Richard Strauss |
| Kuvaaja | David Watkin |
| Leikkaaja | Sam O'Steen |
| Pääosat | Alan Arkin |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Ensi-ilta | Elokuvavuosi 1970 |
| Kesto | 122 min |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Me sotasankarit (Catch-22) on yhdysvaltalainen musta komedia vuodelta 1970. Mike Nicholsin ohjaama elokuva perustuu Joseph Hellerin samannimiseen romaaniin, jonka pohjalta käsikirjoituksen laati Buck Henry. Häneltä kesti pari vuotta tiivistää Hellerin monitasoinen ja polveileva romaani elokuvakäsikirjoitukseksi. Toisen maailmansodan pommikonemiehistöistä kertovan elokuvan pääosaa näyttelee Alan Arkin, ja muissa rooleissa nähdään muun muassa Bob Balaban, Martin Balsam, Richard Benjamin, Olimpia Carlisi, Marcel Dalio, Art Garfunkel (esikoisroolissaan), Jack Gilford, Charles Grodin, Bob Newhart, Anthony Perkins, Paula Prentiss, Martin Sheen, Jon Voight ja Orson Welles.[1]
Vastaanotto ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Me sotasankarit ei menestynyt teattereissa eikä kriitikkojen arvioissa yhtä hyvin kuin samana vuonna ensi-iltaan tullut toinen musta sotilaskomedia, Robert Altmanin M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala. Sittemmin elokuvan arvostus on noussut. The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Catch-22, American Film Institute. Viitattu 31.8.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.
