Me sotasankarit (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Me sotasankarit
Catch-22
Ohjaaja Mike Nichols
Käsikirjoittaja Buck Henry
Perustuu Joseph Hellerin romaaniin Me sotasankarit
Tuottaja
Säveltäjä Richard Strauss
Kuvaaja David Watkin
Leikkaaja Sam O'Steen
Pääosat Alan Arkin
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Levittäjä Paramount Pictures
Netflix
Ensi-ilta Elokuvavuosi 1970
Kesto 122 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Me sotasankarit (Catch-22) on yhdys­valta­lainen musta komedia vuodelta 1970. Mike Nicholsin ohjaama elokuva perustuu Joseph Hellerin saman­nimiseen romaaniin, jonka pohjalta käsi­kirjoi­tuksen laati Buck Henry. Häneltä kesti pari vuotta tiivistää Hellerin monitasoinen ja polveileva romaani elokuva­käsi­kirjoitukseksi. Toisen maailmansodan pommikone­miehistöistä kertovan elokuvan pääosaa näyttelee Alan Arkin, ja muissa rooleissa nähdään muun muassa Bob Balaban, Martin Balsam, Richard Benjamin, Olimpia Carlisi, Marcel Dalio, Art Garfunkel (esikoisroolissaan), Jack Gilford, Charles Grodin, Bob Newhart, Anthony Perkins, Paula Prentiss, Martin Sheen, Jon Voight ja Orson Welles.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Alan Arkin  kapteeni Yossarian  
 Martin Balsam  eversti Cathcart  
 Art Garfunkel  luutnantti Nately  
 Bob Balaban  kapteeni Orr  
 Richard Benjamin  majuri Danby  
 Charles Grodin  kapteeni ”Aarfy” Aardvark  
 Buck Henry  everstiluutnantti Korn  
 Jack Gilford  tohtori Daneeka  
 Anthony Perkins  sotilaspastori, kapteeni Tappman  
 Jon Voight  yliluutnantti Milo Minderbinder  
 Orson Welles  kenraali Dreedle  
 Martin Sheen  luutnantti Dobbs  
 Bob Newhart  kapteeni Major  
 Norman Fell  kersantti Towser  
 Peter Bonerz  McWatt  
 Austin Pendleton  everstiluutnantti Moodus  
 Paula Prentiss  sairaanhoitaja Duckett  
 Olimpia Carlisi  Luciana  
 Gina Rovere  Natelyn tyttöystävä  
 Jon Korkes  Snowden  
 Susanne Benton  naisupseeri  
 Marcel Dalio  vanha italialaismies  
 John Brent  Cathcartin sihteeri  

Vastaanotto ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Me sotasankarit ei menestynyt teattereissa eikä kriitikkojen arvioissa yhtä hyvin kuin samana vuonna ensi-iltaan tullut toinen musta sotilas­komedia, Robert Altmanin M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala. Sittemmin elokuvan arvostus on noussut. The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Catch-22. American Film Institute – AFI. Arkistoitu 8.10.2016. Viitattu 31.8.2016. (englanniksi)
  2. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Catch-22 (film)