Me (Sumer)
Me (sumeria, akkadiksi parsu) on Sumerin ja muiden Mesopotamian kulttuurien tarustossa käytetty nimitys sivilisaatiota ylläpitäville käytännöille ja laeille. Ne kuuluvat ensimmäisen jumalan, alkuäiti Nammun, synnyttämään jumalallisesti säädettyyn maailmanjärjestykseen.[1]
Me-voimiin lukeutuu monenlaisia ilmiöitä. Niitä ovat esimerkiksi valta, kuninkuus, jumaluus,[1] erilaiset pappisvirat, älykkyys, kirjoitustaito, käsityö, musiikki, yhdyntä, prostituutio, oikeus, rauha, hiljaisuus, panettelu, valehtelu, vanhuus[2] ja kaupunkien tuhoaminen.[1] Täydellistä luetteloa me-voimista ei ole.[3] Yhdistävä piirre oli niiden välttämättömyys maailman vakaalle toiminnalle.[2] Sumerilaisessa mytologiassa met olivat aluksi Enkin hallussa, mutta myöhemmin Inanna kaappasi ne itselleen.[1]
Sana me on substantiivijohdos sumerin olla-verbistä. Se tarkoittaa siis suunnilleen ’olemista’ tai ’olemusta’.[3] Käsitteellä saattaa olla kaukainen yhteys muinaisen Egyptin Maatiin ja hindulaiseen dharmaan.[1]
Enki ja Inanna
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Enki ja Inanna on sumerinkielinen kertomaruno. Sen mukaan me-voimat kuuluivat aluksi vedenjumala Enkille, joka majaili myyttisessä makeanveden lähteessä Abzussa Eridun lähellä. Urukin jumalatar Inanna himoitsee me-voimia itselleen ja matkustaa veneellä Eriduun. Enki huomaa Inannan saapuvan ja aavistelee pahaa. Hän kehottaa visiiriään (sukkal) kohtelemaan Inannaa kunniavieraana ja tarjoamaan tälle juhla-aterian. Kumpikin jumala juo runsaasti olutta, ja Enki nukahtaa, jolloin Inanna varastaa met, kantaa ne veneeseensä yksi kerrallaan ja suuntaa takaisin Urukiin. Herättyään Enki koettaa ottaa met takaisin taikuudella, mutta Inanna karkottaa takaa-ajavat demonit ja pääsee takaisin kotiin.[2][4]
Tarina on säilynyt vain katkelmallisena, ja sen loppuratkaisu on vaikeaselkoinen. Ilmeisesti joku kolmas jumala toimii välittäjänä Enkin ja Inannan välillä.[2] Kertomus saattaa heijastella muutoksia kaupunkivaltioiden ja sukupuolten välisissä valta-asetelmissa.[1] Tarinan ilmeisin opetus on Urukin ja kaupunkijumala Inannan mahti. Me-voimat varastettuaan Inannalla (Urukilla) on valta hallita ihmiskuntaa. Tarina kertoo toisaalta myös siitä, kuinka alkuperämyyttien Abzuun säilötyt voimat vapautuivat maailmaan. Eridu oli sumerilaisessa mytologiassa nimenomaan alkulähde, ei niinkään synnyttämänsä potentiaalin toteutumisen paikka.[2]
Kertomuksen lopussa luetteloidaan Inannan varastamat met,[4] joita on yli 68.[5] Kertomus ei ole säilynyt kokonaisena, ja osa me-voimista on aukkojen vuoksi mahdotonta lukea.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kramer, Samuel Noah: The Sumerians. Their History, Culture, and Character. Chicago & London: The University of Chicago Press, 1963. ISBN 0-226-45238-7 Internet Archive Viitattu 19.5.2025. (englanniksi)
- Leick, Gwendolyn: Mesopotamia. The Invention of the City. London, England: Penguin Books, 2001. ISBN 978-0-14-192711-4 Google-kirjat Viitattu 19.5.2025. (englanniksi)
- Salzman, Michele Renee & Sweeney, Marvin A. (toim.): The Cambridge History of Religions in the Ancient World. (Volume I. From the Bronze Age to the Hellenistic Age.) Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-0-521-85830-4 Internet Archive Viitattu 27.5.2025. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Leeming, David: ”Me”, The Oxford Companion to World Mythology. Oxford: Oxford University Press, 2006. ISBN 9780199916481 (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 Leick 2001, luku 1 (Eridu).
- 1 2 Cunningham, Graham: ”Sumerian religion”. Teoksessa The Cambridge History of Religions in the Ancient World (2013), s. 34.
- 1 2 3 Inana and Enki Electronic Text Corpus of Sumerian Literature. Oxford: Faculty of Oriental Studies, University of Oxford. Viitattu 19.5.2025. (englanniksi)
- 1 2 Kramer 1963, s. 116.