Mežraiontsy

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mežraiontsy (ven. межрайонцы) oli Venäjän sosiaalidemokraattisessa työväenpuolueessa vuosina 1913–1917 vaikuttanut ryhmä, joka pyrki sijoittumaan bolševikkien ja menševikkien väliin ja korostamaan puolueen yhtenäisyyttä. Ryhmän jäsenet liittyivät vuonna 1917 bolševikkeihin.

Venäjän sosiaalidemokraatit hajosivat lopullisesti, kun bolševikit pitivät tammikuussa 1912 Prahassa Leninin johdolla oman puoluekokouksensa ja perustivat käytännössä oman puolueen. Lev Trotski kokosi kaikki muut ryhmät vanhasta puolueesta niin sanotuksi ”elokuun blokiksi”, joka järjestäytyi elokuussa 1912 Wienissä. Tämä liittouma kuitenkin hajosi pian sisäisiin erimielisyyksiinsä.[1] Seuraavana vuonna joukko sosiaalidemokraatteja perusti Pietarissa mežraiontsy-ryhmän (kirjaimellisesti ”alueiden väliset”), joka pyrki luomaan itsenäisen linjan bolševikkien ja menševikkien väliin. Ryhmä tunnettiin myös nimillä ”yhdistyneet sosiaalidemokraatit” ja ”yhdistyneet internationalistit”. Kannattajia sillä oli ehkä muutamia tuhansia.[2] Ryhmällä oli jonkinasteinen rooli vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen työläismielenosoitusten lietsomisessa Pietarissa.[3] Mežraiontsyyn kuuluivat muun muassa Anatoli Lunatšarski, Moisei Uritski ja Adolf Joffe. Myös Trotski liittyi siihen lyhytaikaisesti palattuaan maanpaosta Venäjälle helmikuun vallankumouksen jälkeen. Mežraiontsy oli tässä vaiheessa jo selvästi lähentymässä bolševikkien kanssa.[2]

Mežraiontsy-ryhmä liittyi virallisesti bolševikkeihin elokuussa 1917 Pietarissa pidetyssä bolševikkipuolueen 6. puoluekokouksessa. Bolševikkien 15-henkiseen keskuskomiteaan valittiin kolme mežraiontsylaista, Trotski, Uritski ja Joffe.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pursiainen 2011, s. 104.
  2. a b Pursiainen 2011, s. 131–132.
  3. Richard Pipes: The Russian Revolution 1899–1919, s. 275. The Harvill Press 1990.
  4. Pursiainen 2011, s. 140–141.